torstai 31. tammikuuta 2013

tammikuu

Taas yksi kuukausi kulunut ja kokoajan vaan lähestytään kesää! Musta tuntuu, että aika on mennyt vuoden vaihtumisen jälkeen tosi nopeesti ja tosi pelottavaa jos seuraavatkin kuukaudet kuluu näin yhtäkkiä... Asia mikä ei sinäänsä tähän postaukseen kuulu, mutta kuitenkin hyi kammotus tuota säätä! Turku on aivan täynnä loskaa ja tänää jouduin kumisaapastelemaan kouluun. En ole mitään kumppari ihmisiä, koska mielestäni näytän aivan kammotukselta niitten kanssa. Miksi ne sopii muille niin paljon paremmin kuin mulle? Höh. Kuitenkin asiasta toiseen tässä tiivistettynä tämä kuukauden touhuja!

Ehtisin viettää aika paljonkin aikaa kavereiden kanssa! Oli tosi ihana tyttöjenpäivä ja uusivuosi, mutta siitä ei taidakkaan löytyä yhtään normaalia kuvaa... Myös viikonloppuisin oli aika reilusti aikaa joten kuukausi oli aika kaveri täyteinen.
Joukkue vaihtui karsintojen myötä ja ahkera treenaminen alkoi ja heti kuukauden alusta uuden joukkueen kanssa. Arki-illat ovat menneetkin aika pitkälti treeneissä.

 Katsoin parin kaverin kanssa Human Centipeden ensimmäistä kertaa. Kauhuelokuvista pitävänä ihmisenä odotin jotain vähän pahempaa. Leffa olikin ällöttävä ja inhoan kaikenlaisia piikkejä ja verta. Haluaisin kuitenkin nähdä myös toisen osan!
 Söin tämän vuoden ensimmäisen laskiaspullan Cafe Brahesta ja oli niin hyvää! Odotan sitä kun saan lisää aikaa niin voin ihan itse leipoa näitä ihanuuksia.
Lähes joka päivä päässäni oli tuollainen sotkuinen jättinuttura. En tykkää olla hiukset auki, koska ne lentelee joka suuntaan ja mun pitäisi harjata niitä joka toinen sekuntti. Joskus sitä kuitenkin pitää uhrautua ja lättää hiukset auki.
 Tuli tässä kuussa syötyä vähän liiankin hyvin, varsinkin tällä stressaavalla vikalla viikolla koeviikon parissa. Kuva on eiliseltä, jolloin tein itselleni valtatan hyviä nachoja. Miksi mulle aina käy niin, kun teen jotain hyvää ruokaa ja ajattelen lukevani kokeeseen tai tekeväni läksyjä siinä samalla kun syön niin keskityn enemmän siihen syömiseen ja lautanen saattaa olla jo tyhjä ennen kuin olen avannut edes kirjaa.
Pääsin Turun vuoden 2012 menestyneitten urheilijoiden gaalaan! Paikka oli tosi hieno ja ruoka siis apua, sanoin kuvailematon? Oli ihan täydellistä ruokaa ja jälkiruoka varsinkin oli todella hyvää. Ruokana oli monia erilaisia ruokasalaatteja ja jälkiruoka oli sellainen aika pieni neliön mallinen leivos, joka oli todella suklainen ja sen päällä oli ihan kesältä maistuva mansikka!   Harmi kun en osaa selittää paremmin ja tein kyllä virheen kun en ottanut kamerani sinne mukaan... Tyhmä mä.

Vaihtariuden puolelta tämä kuukausi sujui odotettavasti aika hiljaisissa merkeissä, kun ne nyt siellä lätäkön toisella puolella etsiskelee mulle hostperhettä, tai siis toivottavasti etsiskelee. Jos mun laput on jo lähetetty johonkin päin jenkkejä, niin haluaisin tietää minne päin! En edes viitsi enää sanoa, mutta äää en ole hyvä odottaja! Pitäisi vaan muistaa lähettää passin kopio AFSlle ja vanhempieni pitäisi maksaa lasku, joten siinä ne mitä voidaan täällä päässä tehdä. Tässä kuussa tuli yllättävän vähän sellaisia "en uskalla lähteä" ajatuksia, vaan mieli on ollut kokoaja aika rento ja jopa aika odottavainenkin, senpä takia täällä bloginkaan puolella ei ole ollut sen syvällisempiä pelkopostauksia.

Haluan myös ehdottomasti kiittää teitä kaikkia ihanania lukijoita ja erityisesi kommentoijia, jotka ihan joka kerta piristävät ihan hirveästi mieltäni. Olen saanut jokaiseen postaukseeni ihanasti kommentteja joten erittäin nöyrä kiitos täältä. Lähdön suhteenkin tulee todella paljon rauhallisempi olo, kun saa kuulla monen muun olevan samassa tilanteesta ja saa kannustusta ja muita kehuja, koskien siis myös niitä ketkä eivät ole lähdössä! Suurkiitos siis kaikille ja  nyt olemmekin jo yhden kuukauden edellä lähdöä!

tiistai 29. tammikuuta 2013

osavaltio unelmointia


Ajattelin tulla kertomaan teille mihin osavaltioon haluaisin päätyä. Olen myös ottaut vähän selvää mihin kaikkialle  AFSn vaihtareita on sijoitettu. Elikkä en muista mistä luin, mutta AFSllä ei ole mitään tiettyä toimipaikkaa kuten esimerkiksi YFUlla taisi olla Michigan. Kuitenkin yleensä sijoitus tapahtuu tuonne itärannikolle, mutta periaatteessa sijoitus voi kuitenkin olla mikä vain Floridasta Alaskaan.

Henkilökohtaisesti itseäni kiinnostaisi vähän enemmän tämä läntinen puoli, varsinkin tuo punaisella ympytöity on se ns. kuumalinja. Ai että jos tuonne pääsisi. Tiedän, monikaan vaihtari ei ole ollut asumassa Californiassa, mutta se olisi niin ihana unelma! Jos en ole jo jakanut tätä teidän kanssa California on unelma ja teen ihan mitä ikinä vaan voi tehdä (ei sisällä tekoja mitkä liittyy toisiin ihmisiin), että pääsen tonne! Kuitenkin haluan Californian pysyvän mulla sellasena unelma paikkana, eikä se välttämättä ole sitä jos siellä asustelen vuoden. Mitä sitten kun unelma toteutuu? Voisin siis mieluusti parkkeerata tuohon ihanan lämpimään Arizonaa! Oregon kuulostaa myös ihalata paikalta ja se on tuossa ihanan lähellä Californiaa. Se voisi olla sellainen normaali paikka missä on hyvä asua, plussana että se sijaitsee meren rannalla.


Näistä kaikista oon lukenu muista vaihtariblogeistaja kaikki on kuulostanut tosi kivoilta. En osaisi kyllä perustella miksi jätin tästä jotkut osavaltiot pois. Sinänsä olisi kiva päästä jonnekkin missä on vähän erilainen ilmasto kuin Suomessa ja talvi voitaisiin harpata tai se voisi ainakin olla 20 astetta lämpimämpi kuin Suomessa. Kuitenkin mulle se on aivan sama millainen ilmasto siellä on, haluan vain että tulee ihana vuosi ja sen uskon tapahtuvan ihan osavaltiosta riippumatta.


Ainakin nämä paikat tuota Floridaa lukuunotta on niitä mihin AFS sijoittaa tosi usein. Lisäsin tuon Floridan tuohon, koska en voi väittää etten sinne haluaisi. Nämäkin paikat ovat ihanasti meren rannalla ja olisi vaikea kuvitella ettei olisi merta yhtään missään. Turku täällä veden ääressä sijaitsee ja olen koko ikäni asustellut vesinäköalan kanssa. Pitää paljastaa, että luulin Georgian olevan osa Eurooppaa tähän päivään asti, että mitäs ihmettä miten se tuolla Amerikan puolella on?!

Tätä kirjoittaessa tuli vielä enemmän sellainen fiilis, että kaikki osavaltiot käyvät. Kaupunkina haluaisin kuitenkin sellaisen vähän isomman, tällä en siis tarkoita L.A tai NYC vaan sellaista mikä on isompi kuin 1000 hengen kylä. Tämäkin vaihtoehto siis käy, kunhan siinä lähettyvillä olisi joku isompi kaupunki. Haluaisin päästä myös samanlaiseen kouluun missä moni muu vaihtari on ollut, eli jossa on yli 1000 oppilasta, Homecoming ja kaikkea muuta ihanaa amerikkalaista!

PS. Koulussa mulla on menossa koeviikko ja jos jotenkin pääsen kaikista kokeista läpi niin se on ihme! Tulen kertomaan teille miten kävi, kun saan kokeet takaisin. Kaikilla kenällä on koeviikko menossa niin onnea kokeisiin!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

tylsyyttä ja turhuutta


Moikka kaikki ja terveisiä tylsyydestä! Tylsyydestä sen takia, että maanantaina alkaa koeviikko johon olen tuskallisesti  yrittänyt valmistautua. En voi sanoa motivaationi olevan koulun suhteen edes huono, koska sitä ei minulta löydy ollenkaan. Muitakin kouluun liittyviä asioita on tullut tehtyä, nimittäin alustavat kurssivalinnat 2. vuodelle. Oli tosi vaikeaa miettiä mitä haluan kahden vuoden päästä opiskella ja miettiä mitä jos en pidä yhtän samoista aineista kuin nyt. Sain kuitenkin ne tehtyä, tosin luulen niiden muuttuvan vielä melkein kokonaan. 
Sain AFS ltä muistaakseni perjantaina sähköpostia, jossa kerrottiin eri maiden lähtöpäiviä ja käskettiin lähettää passin kopio tulevia lentotietoja varten. Lähtöpäivät USA han ovat:
7-9.8.2013
22-23.8.2013
5-6.9.2013
Toivoisin pääseväni lähtemään ensimmäisessä lähdössä, ja on suuri todennäköisyys on, että siinä matkustan. Ekassa erässä matkustaminen kuitenkin riippuu siitä, että saanko tietää perheeni ennen heinäkuuta. Kuitenkin uskon ja suuresti sitä toivon. Perheestä puheenollen haluan tietää nyt heti! Viime vuonna  AFS sän vaihtarit saivat tietää aikaisintaa  perheensä helmikuussa, joten voin periaatteessa saada tietää perheen ja alueen jo parin kuukauden sisällä. Poksahdan jos joudun odottamaan heinäkuuhun! Nyt kuitenkin jatkan koeviikkoon valmistautumista ja pitäkää te kivempi sunnuntaipäivä kuin minä!

maanantai 21. tammikuuta 2013

unelma vaatekaupat

Täällä taas ja anteeksi tämä hetken hiljaisuus! Koko ajan tekisi mieli tulla kirjoittelemaan ja mulla on ideoita vaikka muille jakaa, kuitenkin koulu vähän hidastaa. Hyi kamaluus ensi viikolla alkaakin koeviikko. Mutta ei kuitenkaan koulusta toistaiseksi sen enempää. 
Tylsyyksissäni kuitenkin viikonloppuna rupesin selailemaan erilaisten amerikkalaisten nettikauppojen sivuja. Ääks haluaisin jo kävellä niihin kauppoihin ja ostaa kaikkia ihania aitoja amerikkalaisi vaatteita ja laukkuja ja vaikka koko kaupan!

Suosikkina on varmaankin Victoria's secret, ei niinkään sen vaatteiden takia vaan, koska kaikki siellä näyttää niin ihanalta. Kaikki kaverini jotka tuolla lätäkön toisella puolella ovat käyneet ovat kehuneet kauppaa ja kertoneet sen olevan aivan ihana. Minäkin haluan! Ja mieluusti nyt heti. Sitten kun olen tuolla unelmakaupassa päässyt käymään vannon jakavani sen teidän kanssa ja kerron onko se oikeasti joka naisen unelma. Tiedän netistä pystyvän helposti tilaamaan jotakin ihanaa täältä, mutta mielestäni idea on se, että pääsen sinne itse käymään. Itseasiassa huoneessani majailee tämän merkin tavaraakin, nimittäin sain viime vuonna hyvältä ystävältäni maailman ihanimman tuliaisen tuolta kaupasta! Sain 3 superhyvän tuoksuista rasvaa ja 3 hajuvettä (alin kuva). En ole niitä hirmuisesti edes raaskinut käyttää. Kiitos 


Ah Amerikkalainen Hollister! Itselläni tämän merkin edustajia ei ole ollenkaan, mutta siinä ei oikein tilatut tai mitkään muutkaan versiot auta, koska haluan amerikkalaiseen Hollisteriin. Tykkään todella paljon käyttää vähän löysempiä vaatteita, kuten neuleita ja huppareita ja muutenkin vaatteiden mukavuus on mulle tärkeintä joten tuollainen ihana huppari kävisi mulla aina välillä koulussakin. Rakastuin myöskin ihan ensisilmäyksellä Hollisterin farkkuihin jota näyttää löytyvän ihan joka lähtöön.


Tässä lopussa vielä muutamia kauppoja mihin odotan pääseväni! Olen kuitenkin aivan varmasti unohtanut jonkun oleellisen kaupan ja eihän tälläinen Suomityttö voi edes mistään Amerikan kaupoista sen suuremmin tietää. Minä ja vähäiset rahani  odotetaan suuresti noihin pääsyä ja ei jakseta odottaa!


kuvat www.weheartit.com (paitsi hajuvesi/rasva kuva)


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

hostperhe unelmointia

Nyt odotan niin niin paljon perhetietoja! Muita vaihtariblogeja selaillessa (2012-2013), niin jotkut on saanut tietää perheensä jo maaliskuussa. Olen kuitenkin alkanut epäröimään haluaako kukaan minua vuodeksi omaan taloonsa asumaan, sitä paitsi kukaan ei voi saada mun kirjoittamasta kirjeestä hostperheelle mitään selvää! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille postauksen siitä mitä isäntäperheeltä haluaisin. Uskon rakastuvani perheeseen, oli se kokoon panoltaan sitten millainen hyvänsä, oltiin siellä uskonnollisia tai ei, tai olisi se kuinka erilainen perhe mitä minulla täällä Suomessa on. 

Vanhemmat ja kaksi nuorempaa sisarusta
Tämä vaihtoehto olis sinäänsä tosi kiva, koska täällä Suomessakin mun perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi nuorempaa siskoa. Mulla ei ole veljiä, niin olis outoa kuvitella siellä olevan, mutta kaikki käy. En ole erityisemmin lapsien ystävä, ehkä olen vaan kyllästynyt, koska lähes koko elämäni olen jonkun pienemmän kanssa asunut. Okei, tuo oli ehkä väärin muotoiltu, rakastan lapsia, mutta mulla menee tosi helposti hermo huutaviin kakaroihin.  Tälläisen ns. isomman perheen hyvä puoli on, että talossa on kokoajan ääntä ja näkee sitä ihan oikeaa amerikkalaista perhe-elämää. En oikein pysty kuvittelemaan itseäni hiljaisessa talossa, koska olen sellainen pölöttäjä ja puhun tosi kovaan ääneen. Myöskin Suomikodissa on mahdotonta saada koko talo hiljaiseksi. Ei myöskään tulisi varmaankaan yksinäistä, kun on niin paljon ihmisiä talossa ja tämä saattaa vähentää koti-ikävää!

Vanhemmat ja samanikäinen/vanhempi sisarus
Olen aina halunnut isosiskon tai saman ikäisen siskon! Olisi ihan mahtavaa , jos tälläisen siskon kanssa tulisi hyvin toimeen ja voisi puhua kaikesta! Taas tämä vanhempisisarus olisi hostveli, sitäkin olisi vaikea kuvitella.Tämä olis tosi kiva vaihtoehto, koska olis varmaan yhteisiä kavereita ja jos oltais vielä samassa koulussa. Tämä on myös tosi paljon erilainen perhe kun mikä mulla on täällä, ja haluan kokee vaihtovuoden aikana paljon erilaisia asioita. Mulle kyllä kävisi myös, jos sisko olis saman koulun cheerleader (ja koulun  suosituin), haha. En näe hirveänä haittana sitä, jos perheessä olisi myös toinen vaihtari. Apua, haluan tietää hostperheeni jo!

Yksinhuoltaja 
Monia vaihtari blogeja lukiessani, oon huomannu tämän olevan yllättävän yleinen vaihtoehto, vaikkei sitä niin uskoisikaan. Mullekkin tälläinenkin kävisi, uskoisin, että tulisi tosi läheinen suhde host vanhemman kanssa. Uskoisin tälläisen perheen kanssa pääsevän reissaamaan, mikä olisi todella ihanaa. Ei myöskään tarvitsisi kotona olleessaan miettiä niin paljon muita.
Kuitenkin tälläisessä perheessä saattaisi tulla vähän yksinäistä. Tai en tiedä, olen vain tottunut siihen ettei ikinä ole hiljaista. Jos  perheessä olisi yhden vanhemman lisäksi lapsi, olisi se ihan huippua! 

Oi että, jos perheessä olis joku ihana karvaturri (ei kuitenkaan karvainen hämähäkki) tykkäisin tosi paljon! Oon aina ollut ihan todella eläinrakas mun mitään koira/kissaa ei oo meillä ikinä ollut. Hostperheeltä toivoisin heidän syövän terveellisesti, urheilevan, reissailevan edes vähän ja kaikkein eniten toivon heidän ottavan mut perheeseensä tasapuolisena jäsenenä, jolla on myös velvollisuuksia. Olisi ihanaa, jos perheen kanssa synkkaisi heti hyvin. En tiedä onko hyvä vai huono jos perheessä on ollut aiemmin jo vaihtari. Silloin perhe ainakin tietää millaista on ottaa vaihto-oppilas vuodeksi ja mitä sen kanssa tehdään, ja voidaan myös yrittää parantaa viime kerrasta. Toisaalta minusta olisi kamalaa, jos perhe vertailisi minua entiseen vaihtariinsa. No en kuitenkaan usko että niin tulee käymään! Loppuun vielä joitain kuvia mun Suomisiskoista!



lauantai 12. tammikuuta 2013

200 päivää lähtöön osa 2

Elikkäs tässä tämä kakkososa kun lentokoneen nousemiseen on n. 200 päivää. Tässä postauksessa kerron enemmänkin siitä mitä tällä hetkellä odotan eniten.

1. Amerikka
Odotan sitä kun laskeudun Amerikkaan ja saan astua siihen maahan mihin olen monta monta vuotta halunnut päästä. Sekoan varmaankin jo siinä vaiheessa kun sanotaan, että lennämme Amerikan lentotilassa tai ainakin siinä vaiheessa kun lähden lentokoneesta. Haluan myöskin tekemään jo kaikenlaisia Amerikkajuttuja, olemaan vähän kuin Amerikkalainen. 

2. Host perhe
Se kun näen mun host perheen ensimmäistä kertaa lentokentällä! Sinäänsä vähän jännittävää, mutta kyllä se on yksi isoimmista asioista mitä nyt odotan. Vaikka olisinkin puhunut perheeni kanssa aikaisemmin, se on kuitenkin ihan eri asia nähdä kasvokkain. Haluaisin jo tietää minne päin olen lähdössä ja ketä kuuluu mun host perheeseen! Odotan myös taloni näkemistä. Tuntuu oudolta ajatella minulle tulevan siitä toinen koti melkein vuodeksi.

3. Shoppailu
Kaikki uudet ja ihanat vaatekaupat! Jos onnistun olemaan pakkaamatta paljon tavaraa matkalaukkuun, niin voin antaa itselleni luvan shoppailla ja oikein kunnolla! Tai no, vaikken sitä lupaa itselleni antaisikaan saatan vanhingossa ostella vähän liikaakin... Taitaa tulla lievät matkalaukun ylipainomaksut kun palaan Suomeen. Onneksi sitä ei tarvitse murehtia vielä, koska en ole sinne Amerikkaan saakka vielä päässytkään.

4. Kaverit
En haluaisi ihan yksinäinen olla koko vuotta, joten odotan kavereita! Olen aika sosiaallinen, että kyllä uskon ainakin muutaman kaverin jostain saavan. Pelottaa vaan, jos en ymmärräkkään yhtään mitään mitä mulle puhutaan ja sit kaikki ajattelee mun olevan mykkä kun en osaa vastata. Hyi mikä mielikuva... Ehkäpä pyyhin sen mielestä ja rupean opiskelemaan ahkerammin englantia! 

5. Ruoka
Vaikka kerroin olevani todella nirso ruuan suhteen, tykkään kuitenkin vähän liiankin paljon syömisestä joten odotan minkälaisia pöperöitä siellä syödään. Toivoisin host perheeni syövän terveellisesti, myös kaikenlaisia hedelmiä ja vihanneksi vaikken niistä niin hirmuisesti pidäkkään... Kuitenkin jos aamupala on hampurilainen ja päiväruoka on pitsa niin taidan tulla jenkeistä takaisin 200 kiloisena. Okei, en kyllä varmasti tule, mutta siitä lisää myöhemmin.

6. Koulu
Haluan päästä kokemaan sen aidon Amerikkalaisen koulun! Jos päädyn isoon kouluun, tulen eksymään sillä varmaankin joka päivä, mutta samapa tuo toivottavasti se hyväksytään tälläiseltä tietämättömältä vaihtarilta. Olisi kivaa, jos kouluni yhteydessä toimisi monia harrastusmahdollisuuksia, niin kuin monissa Amerikkalaisissa kouluissa. Ja haluaisin collegepaidan missä lukisi kouluni nimi! Muutenkin olisi kivaa viettää iltoja kannustamassa kavereiden kanssa esim. koulun jalkapallojoukkuetta!

Tätä postausta kirjoittaessa tuli sellainen fiilis, että Amerikkaan ja heti! Ääks kuitenkin lähtö on vähän pelottavankin lähellä, ensin selviän vielä kolme koeviikkoa ja sitten nautin kesälomasta. Sitten mun lentokone nousee!

perjantai 11. tammikuuta 2013

200 päivää lähtöön osa 1

Heippa kaikki! Teen nyt kaksiosaisen postauksen siitä millä mielellä olen nyt, kun lähtöön on n. 200 päivää. Tässä, eli ekassa osassa kerron mikä jännittää eniten ja siinä toisessa mitä nyt odotan eniten. Tämän kuukauden mulla on ollut yllättävän hyvä fiilis vaihtoon lähtemisestä, eikä oikeastaan ole ollut yhtään sellaista "tulen kuolemaan siellä" päivää.

1. Fliilikset pari päivää ennen lähtöä


Hakkaanko päätä seinään ja itken koko ajan kuin hullu? Tai pystynkö edes tajuamaan mitä on tapahtumassa? Varmaankin makaan jossain metsässä pää muurahaispesässä... Entä jos en vaan uskalla mennä? En uskalla edes kuvitellakkaan sitä tilannetta, kun pitäisi lähteä lentokentälle. Halaan varmaan mattoanikin hyvästiksi! Mun pitää varmaan hakata pala talomme seinästä mukaan muistoksi. Entä miten käytän ajan täällä, kun on vain pari päivää jäljellä? Pitäisi olla kavereitten kanssa ja nähdä perhettä ja sukulaisia. Ahdistaa ajatella ihmisten halaavan vähän kuin hyvästiksi.


2. Pakkaaminen


Voin jo nyt kertoa olevani maailman surkein pakkaaja. Yritän kuitenkin lähteä sillä periaatteella, että ostan lähes kaiken uudestaan. En usko kuitenkaan, että tulen onnistumaan, koska siinä tilanteessa kun matkalaukku pitäisi laittaa kiinni raahaan viimeiset tavarat sinne ja ajattelen ottavani vielä tämän muistoksi tai näitä ainakin tulen tarvitsemaan. Olen kuitenkin hyvä tunkemaan tavaroita mieleenkin tilaan, mutta se ei oikein auta kun laukussa ei saa olla ylipainoa. 


3. Lentokentälle meneminen ja lento


Mua ihan sairaasti pelotta se kun siellä lentokentällä sanon viimeiset heipat. Uskoisin, että tunnen olon hirveän yksinäiseksi vähän kuin jäisin oman onneni nojaan. Vähän kai se niin on. Nolottaa jo valmiiksi, koska olen ihan varma lentokentällä hirveän hysteerinen ja muut matkustaja saattavat luulla minua vietävän vankileirille tai jotain. Mutta niin ei siis todellakaan ole, haluan enemmän kuin mitään muuta lähteä ja selvitä siellä! Itse lentomatkan pituuskin pelottaa. Olen nimittäin aivan surkea paikallaan pysyjä ja koko ajan tekisi mieli tehdä jotain. Pisin lentomatkan mitä olen lentänyt taitaa olla vain huimat 4 tuntia! Veikkaisin mulla tulevan olemaan 1-2 välilaskua ennen New Yorkkia (tai siis jos sinne munkin orientaatioleiri on siellä). 


4. Ensimmäinen koulupäivä


Nyt tämä kuulostaa ihan super pinnalliselta, mutta olen ihan tosissani. Mitä laitan ekana päivänä kouluun päälle? Tai sitä seuraavana tai koko vuonna? Suomessa en ole kuin muutaman kerran valinnut vaatteeni aiemmin kun seuraavana päivä, mutta nyt tämä on ihan eri juttu. En tiedä yhtään millaisia vaatteita siellä käytetään tai miten he siellä meikkaavat tai värikkäät vai tummat vaatteet. En haluaisi kuitenkaan näyttää niin radikaalisti erilaisilta kuin toiset, vaikka kuitenkin luulen monen huomaavan tälläisen albiinon. Tai ties minne eskimoitten keskelle olen lähdössä!


5. Kulttuuri


En tiedä miten tulen kestämään, jos joku Amerikkalainen nauraa jollekkin suomalaiselle asialle  pilkallisesti. Rakastan kuitenkin Suomea ja kaikkenlaisia suomalaisia juttuja. Myöskään en haluaisi matkustaa naapuriin autolla. Tai muutenkaan olla riippuvainen autokyydistä.  No, kaipa sitä oppii kestämään. Olen myöskin jokseenkin nirso ruuan suhteen ja kaikenlaiset uudenlaiset sörsselit näyttää pelottavilta. Saatte nähdä, aijon ensi talvena tehdä ainakin kerran riisipuuroa, pipareita ja joulutorttuja! Taisin antaa sellaisen käsityksen, että en kestä uusia asioita ja en ole valmis niitä vastaanottamaan. Asia on kuitenkin ihan päinvastoin, haluan itse kokea kuinka erilainen se kulttuuri on.


6. Ilmasto


Tämä riippuu aika paljolti siitä minne päin lähden, mutta ei kuitenkaan missään ole täysin samanlaista Suomi-ilmastoa. Entä jos talvella ei olekkaan lähes yhtään lunta? Tai jos huhtikuussa kuljetaan T-paidalla? Harmi jos en saa tehdä yhtään lumienkeliä ensi talvena. Pitää kai alkaa tekemään niitä jo varastoon.


7. Koti-ikävä


Vaikka tästä aiheesta onkin tulossa omaa postausta, en voi siltikään jättää tätä listalta pois. Kuitenkin olen tässä tämän kuukauden sisällä saanut lisää varmuuttaa tästä selviämiseen, kun olen tajunnut olemassa olevan ihan suunnattomasti kaikenlaisia keinoja pitää tänne yhteyttä. Kuvassa on iPodin kuva sen takia, koska aina kun kuuntelen musiikkia ja ajattelenkin olevan toisella puolella maapalloa tulee jotenkin haikea olo. No, tälläisen hetken koittaessa tulen tänne vuodattamaan joten varautukaa.


Teen siis tälläisiä vielä lisää ja tässä nyt vain tämän hetkisistä miettäistä ne tärkeimmät. En vielä osaa oikein jännittää muuta kuin lähtöä ja alku sopeutumisia, koska muuhun tuntuu olevan vielä hirveän pitkä aika. Palaillaan   varmaankin huomenna, jolloin teen mitä odotan eniten kun on n.200 päivää lähtöön -postauksen.


 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

cheercheercheer


 Tänään oli joukkuekarsinnat niin kuin joka vuoden alussa. Sain paikan seuramme edustukseen samoin kuin viime vuonna. Jee, saan siis jatkaa unelmajoukkueessani ainakin puolivuotta! Cheerin parissa aika kuluu niin nopeasti ja pian huomaankin olevani seuran kevätnäytöksessä, joka järjestetään joka toukokuu. Sitten mulla on vain vajaa kaksi kuukautta lähtöön, hui. Onneksi ahrera treenaaminen alkaa kuitenkin vasta maanantaina, koska nyt on niin paljon kiireitä ja paikatkin jumissa. 

Olen pitkään miettinyt jatkaisinko cheerleadingiä Amerikassa, jos vain siihen olisi mahdollisuus. Kyllä uskon, että jatkaisin. Haluaisin kokea miten eri tavalla samat asiat siellä tehdään ja miten siellä yleensäkkään treenataan. Sitten voisin tuoda oppimani asiat tänne Suomeen ja siitä olisi hyötyä muillekkin. Tiedän tosin, että menisin aika helppo tasoiseen joukkueeseen erittäin huonojen akrobatia taitojeni takia, tosin olen kuitenkin sitä mieltä, että se on se tekeminen eikä se taso. No, aika näyttää löydetäänkö me   minut ensivuonna toisesta cheerjoukkueesta toiselta puolelta maailamaa. Eli siis jos mahdollisuuden tullen aloitan tulen omistamaan muutaman postauksen aidolle Amerikkalaiselle cheerleadingille. 

Okei, nyt myönnän miksi moni on sanonut mua ihan toivottomaksi tapaukseksi. Huomiseksi pitäisi tehdä vielä läksyt ja äidinkielen informatiivinen puhe! Puhe pidetään Seitsemästä veljeksestä, josta luin kaksi ensimmäistä sivua, perusteluina se että olin muka lomalla niin kiireinen. Itseasiassa minulle ei ole edes selvinnyt mikä tämä informatiivinen puhe on, mutta se selviää viimeistään huomenna muitten hyvin valmisteltuja puheita kuunnellessa. Halusin kuitenkin tulla kertomaan teille tästä saavuttamastani kunniasta jatkaa jäsenenä Turun parhaassa cheerleading joukkueessa. Menkää aikaisin nukkumaan ja nukkukaa hyvin myös minunkin puolesta!