lauantai 28. syyskuuta 2013

quick post

Moikkelis! Tulin tällä kertaa postailemaan lähinnä puhelimen uumenista löytyneillä kuvilla, koska mitään kunnon kuvattavaa ei oikeastaan ole ollut. Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet aivan liian nopeasti ja nyt on taas jo viikonloppu! Positiivista sinäänsä, joten en valita siitä, että saan touhuilla mitä tykkään ja nukkua pitempään. Koulussa on ollut aika rankkaa, isompia kokeita tällä viikolla on ollut kaksi ja siihen päälle pienempi testejä melkein kymmenkunta. Niitten tuloksissa ei minkään näköistä kehumista ole, mutta toisaalta espanjan sanasto kokeesta sain pistettä vajaa täydet! Muutenkin mulle kuuluu hyvää ja vaikka koulussa on välillä aika raskaita juttuja tehtävänä, siellä on ihan kivaa ja joka päivä on kiva jutella jonkin uuden ihmisen kanssa. Ei ne silti kavereita ole ja se vähän ärsyttää...

Tällä viikolla olen jutellut netin välityksellä jutellut paljon mun uusien vaihtarituttavuuksien kanssa, joka tapasin tuolla orientatiopäivässä. Huomaan itsekkin, kuinka paljon rohkeammaksi olen täällä tullut, sillä vielä Suomessa olessassani mietin paljon viitsinkö tehdä näin ja mitä musta nyt ajatellaan. Kamala ajatella noin, ihan hirveän rajoittunutta elämää! Juttelen tuntemattomille, kysyn neuvoa, aloitan keskusteluja ja en pelkästään vastaile kysymyksiin vaan kysyn myös vastakysymyksiä. Olen oppinut myös kehumaan muita enemmän. Ennen ne oli vaan pääni sisällä, mutta nyt tuntuu ihan normaalilta heitellä niitä ilmaan. Toivottavasti tälläinen taito säilyy mulla ihan Suomeen saakka!
Täälläkin on jo syksy tullut, tosin aivan erilainen syksy kuin Suomessa. Lehdet on alkanut kellertyä ja osa jopa tippuillakkin, aamuisin on todella kylmä ja kolme askelta ovelta autoon tuottaa tuskaa ilman takkia. Kuitenkin kun koulu loppuu ja ensimmäistä kertaa reilu seitsemään tuntiin työnnän nokkani pihalle on kuuma! Ei mulla ole mitään tietoa miten täällä nyt pitäisi pukeutua? Ei tosin paikallisillakaan taida olla, sillä toisilla on jalassa UGGit kun taas toiset käyttää kesäläpsyjä ja shortseja. Tänään, eli lauantaina olisi luvassa kaikkea pientä puuhaa, mutta huomisesta ei ole tietoakaan. Tästäkin taisi tulla vain pieni kuulumispostaus, sillä pian rupean skypettämään Texasin ja Californialais kaverin (joidenka kanssa pidin yhteiset läksiäiset jne.) kanssa ensimmäistä kertaa! 


Viettäkää kiva loppu viikonloppu ja kiitos ihan hirmuisesti kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Post-Arrival orientation

Moikka ja heti alkuun, että nyt harmittaa niin paljon, sillä vietin ihan sairaan ihanan sunnuntai päivän, joka en todellakaan olisi halunnut loppuvan. Eli meillä oli ensimmäinen kunnon AFS orientaatio Madisonissa, Wisconsinin pääkaupungissa, jonne matkaa täältä meiltä on lähemmäs kaksi tuntia. Lähdettiin momin, veljen ja Silvan kanssa meiltä 10 aikaan ja mentiin suoraan Subwayn kautta eräällä kirkolle missä kyseinen tapahtuma järjestettiin. Veli ja mom ei siis tuonne tullut, vaan touhuili jotain muuta koko päivän.  Paikalla oli yli 70 nuorta ja suunnilleen 10 AFS vapaa-ehtoista, keksimässä meille ohjelmaa. Oli niin siistiä nähdä niin paljon eri kansalaisuuksia ja erilaisia ihmisiä ihan joka puolelta maailmaa! Kaikki oli niin erilaisia, mutta silti niin niin samanlaisia, että kemiat kohtasi ihan kaikkien kanssa.
Tilaisuus kesti 12:30-5:30 tai suunnilleen. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja kaikki ryhmät kävivät neljä ns. oppituntia eri aikaan, välissä oli reilun puolentunnin vapaa-aika ja pieni snacki. Myöskin lopussa oli vähän vapaa-aikaa, mutta kokoajan olin menossa joka suuntaan ja puhumassa kaikille, niin kuvasaldo on valitettavasti erittäin vähäistä. Harmi, sillä olisin halunnut ihan kaikkien kanssa yhteiskuvan. Noilla oppitunneilla oli vähän samoja asioita mitä aina ennenkin on ollut, mutta tällä kertaa oli paljon hauskempaa! Tehtiin mm. näytelmä ja epäonnistuin täysin mun erittäin vaativassa pääroolissa vaihtarina :D.  Lähinnä käytiin läpi miten täällä on nyt mennyt ja miten tulee toimia tietynlaisissa tilanteissa, koska kannattaa ottaa yhteyttä alue valvojaan ja kuinka usein kannattaa kotimaahansa puhua. Oli outoa, että jotkut vaihtarit olivat saapuneet vasta reilu viikko sitten tänne, kun itse en edes jaksaisi muistaa niin pitkälle. Tutustuin kuitenkin niin hyviin tyyppeihin, parhaimpana tuttavuutena varmaankin eräs saksalainen poika Pascal (…), joka saapui tänne juuri viikko sitten. Myöskin juteltuani erittäin mukavan ruotsalaispojan kanssa, hän kertoi, että oli saanut valita minkä tahansa Euroopan kohteen syntymäpäivälahjaksi, minne hän ja isä matkustaisi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun matkan kohteeksi oli tullut mun kotikaupunki Turku, niin jo alkoi naurattaa. Kuka valitsee Turun kun olisi mahdollisuus mennä johonkin upeaan Pariisiin tai ihanille Kreikan saarille? Vaikka sitten uusinta otteeseen, jos kaikki on jo käyty. Kuitenkin, en ole tuntenut noita ihmisiä kuin muutaman tunnin ja silti voin sanoa, että mulla on nyt niin paljon enemmän kavereita ja tulee ikävä noita kaikkia, sillä en tiedä milloin nähdään seuraavaksi. Harmittavan moni asuu juuri tuolla Madisonissa tai sen lähialueilla, niin ei voida oikein vapaa-ajalla tavata... Mun on kyllä pakko tavata muutamia tai poksahdan.
 Tälläisessä kulttuurin kehdossa sitä oppii ymmärtämään ja tajuamaan muita maita niin paljon paremmin. Oppitunneilla kuunneltiin paljon, miten mikäkin tehdään missäkin maassa ja mikä on sallittua ja mikä ei. Myös mun, yleissivistymättömän suomalaisjuntin mielikuva muuttui mm. Saudi Arabiasta, kun tapasin todella mukavan ja muutenkin hyväkäytöksisen pojan.  Entisen käsitykseni mukaan kaikki siellä sotivat kameleiden selässä ja kaikki ovat kuoleman partaalla, kun on niin köyhää. Kyseisellä pojalla oli kuitenkin Hilfigerin paita päällä ja Canonin järjestelmäkamera roikkui kaulassa. Tiedän kyllä, että tuloerot ovat tuolla ihan järkyttäviä, mutta jotenkin on vain sellainen päähänpinttymä, että kaikki tietyn maalaiset ovat tietynlaisia. Niinhän se ei tietystikään ole, mutta niin koulussa ja mediassa annetaan suurimmaksi osaksi ymmärtää. Tälläinen mahdollisuus on jotain niin hienoa ja korvaamatonta ja oppii varmasti enemmän kuin yhdelläkään International -kurssilla. 
 Muuten mun viikko meni myöskin ihan hyvissä merkeissä, mitään erityistä ei ole oikeastaan tapahtunut. Taaskin alkaa uusi viikko, vaikka juuri oli vasta  ihana rentoutumis perjantai. Tällä viikolla luvassa ainakin espanjan koe ja olen niin turhautunut, sillä sanojen opettelu on niin hankalaa espanjasta englantiin ja englannista suomeen, kun se Suomessa se suomesta espanjaksi versiokin tuottaa todella reilusti hankaluuksia. Momin kanssa puhuttiin, että voisin käydä vaihtamassa sen helpompaan ainakin ensi jaksossa samalla kun käyn vähän muita aineita korjailemassa. Myöskin englannin lukukirja tuottaa vähän stressiä. Sain myösin vähän kuulla, että mahdollisesti kaikki aineeni liikuntaa lukuunottamatta hylätään, joten voihan kirosana sentään sanon minä ja viimeistäkin motivaation ripettä voi käydä etsimässä kankkulan kaivosta. Työn alla mulla muuten on vähän isompi projekti tänne blogiin ja se selviää teille muutaman päivän sisällä, joten pysykää mukana ja nyt erittäin huono, mutta siitä piittaamaton, oppilas kiittää ja kuittaa! 


Nauttikaa alkaneesta viikosta!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

UG High School



Nyt toteutan postauksen kohtalaisen tärkeästä asiasta mun High School vuoden onnistumisen kannalta, elikkä mun High Schoolista! Se sijaitsee Union Grovessa ja jos menee autolla, matka sinne kestää lähemmäs parikymmentä minuuttia. Tosin joka aamu toivon matkan kestävän vielä hiukan pidempään, kun ei millään huvittaisi nousta autosta missä musiiki ja lämmitys pauhaa täysillä. Tarkkaa oppilasmäärää en osaa sanoa ja olenkin kuullut erittäin ristiriitaisia määriä, mutta yli tuhat meitä siellä ainakin on. Luokka-asteita on 9-12, Fresman (14-15), Sophomore (15-16), Junior (16-17) ja Senior (17-18). En osaa kertoa tarkemmin meidän koulun käytäntöä siitä, jakautuuko asteikot syntymäkuukauden vai -vuoden mukaan, mutta samalla tavalla se ei ainakaan voi mennä kuten Suomessa. Monissa kouluissa senioreilla on joitain erityis oikeuksia, kuten pääset viimeiseltä tunnilta 30 sekuntia aikaisemmin, mutta meidän koulussa en sellaisia huomannut. Itse sain siis vaihdettua itseni juniorista senioriksi! Säännöt ovat todella tarkkoja koulussa ja oppilaat noudattavat niitä huomattavasti paremmin kuin Suomessa, en sitten osaa sanoa millä selkäsaunalla heitä on uhattu, jos rikkoo sääntöjä. Esimerkiksi tunnilta ei lähdetä sekuntiakaan aikaisemmin ennen kuin kello soi, käytävillä ei liikuskella ilman lupaa väli- tai ruokatunteina. Käytävillä kiertelee myös vartioita, joidenka kanssa olen jo muutaman sanan vaihtanut, kun en ole tiennyt, ettei ruokalastakaan saa lähteä aikaisemmin ennen kuin kello soi. Meidän koululla on todella pitkät välitunnit verrattuna monen High Schoolin 4 tai jopa 2 minuuttiin. Meillä se on 10 ja en kyllä osaa sanoa miten selviäisin, jos minuuttikin siitä ajasta otettaisiin pois. Kellon soitua sekuntin sadososassa käytävät ovat täynnä ihmisiä, joten toiselta puolelta koulua kestää jo senkin vuoksi jonkin aikaa selvitä toiselle puolelle. Siinä välissä pitäisi ehtiä vielä käymään kaapilla ja vessassa. Meidän koulussa ei ainakaan mun silmään ole osunut mitään erittäin korkealla itseään pitäviä ihmisiä ja sellaisia mitä yleensä kaikissa jenkkileffoissa on, joten multa on se ennakkokäsitys kumoutunut. Eilen, eli tiistaina pääsin kuitenkin todistamaan kunnon kissatappelua koulun käytävällä, kun kaksi tyttö makasivat maassa toisiaan repien ja potkien. Kyllä täältä siis jotain äkzöniä löytyy, haha!




 Koulussani on onneksi neljä vähän kuin jaksoa, sillä en muuten kestäisi joka päivä samaa lukujärjestystä (fitness, espanja, matikka, englanti). Ymmärtääkseni aineiden valinta systeemi toimii täällä kaikilla vähän samaan tapaan, kun Suomen lukioissa. Kaikilla pitää olla tietty määrä suoritettuna tiettyä ainetta, ennen kuin voi High Schoolista valmistautua.  Koulupäivät ovat todella ohjattuja ja joka päivä olen tietylleen samaan aikaan samassa paikkaa ja pienestäkään radan vaihtamisesta ei hyvää seuraa. Yksi oppitunti kestää meillä 95 minuuttia, mutta ne tuntuvat paljon lyhemmiltä kuin suomen 75 minuutin erittäin tiukkatahtiset oppitunnit. Täällä aikaa käytetään paljon vanhan kertaamiseen ja ryhmissä työskentelemiseen ja ei ole niin vakavaa, jos asiaan mihin ollaan varattu 10 minuuttia, meneekin tuplaten se määrä. Yleisesti ottaen koulu on täällä helppoa, mutta mulle tämä tuottaa aivan tarpeeksi hankaluuksia vieraan kielen takia, varsinkin vieraalla kielellä on erityisen hankala opiskella toista vierasta kieltä. Läksyä tulee todella paljon ja illassa niihin meneekin reilu pari tuntia, jos ajattelen että teen läksyt nopeasti! Onneksi ei kuitenkaan erillisiä läksyjä viikonlopuksi anneta! 
Ruokatunnit kestävät 30 minuuttia, ja ovat jaettu A,B,C,D vuoroihin. Tässä ja tulevassa jaksossa mulla on B ruokailu, elikkä menen syömään matikan tunnilta 11:30-12:00. Meillä ruokailu määräytyy sen mukaan mitä olet kolmannella tunnilla opiskelemassa, jos sulla on matemaattisia aineita olet B ruokailussa, jos taas kieliä, olet A:ssa. Täällä tosiaankin on maksullinen kouluruokailu ja normaalia ruokaa täällä on pitsa, tacot ja sipsipussi. Yllättävän moni kuitenkin ottaa kouluruuan joka päivä, mutta itse ole aina edellisenä iltana jotain mukaan väsäillyt.  Ikävöin Suomen kouluruokaa niin paljon! Ja jos sitten sattui olemaan oikeasti kamalaa ruokaa, voi mennä viereiseen Saleen ostamaan vaikka karjalanpiirakoita. Oi niitä aikoja.


Koulurakennus ei nyt aivan järkyttävän kokoinen ole, mutta kyllä siellä eksymän helpostikkin pääsee. Kerroksia on kolme ja mulla on nyt tunteja vain alimmassa ja ylimmässä. Koulussa on myös kuntosali, iso auditorio, kirjasto, kaksi liikuntasalia ja kahvila, joka on auki ainakin aamuisin. Pihalta löytyy myös upouusi urheilustadioni, missä on yleisurheilua ja jalkapalloa varten. Siellä on myös suuri nurmikenttä, missä pelataan socceria ja tenniskentät. Kaikki koulun käytävät ollaan myös nimetty erillaisilla nimillä, mikä ainakin mua aluksi auttoi, kun meinasin eksyä. Täällä ollaan myös omasta koulusta ja sen saavutuksista todella ylpeitä ja käyvät ovatkin täynnä palkintokaappeja eri lajeista. Aamuisin aina kuulutetaan, onko edellisenä päivänä tapahtunut urheilussa jotakin mullistavaa. Suomalaisena tuntuu todella oudolta ajatella, että todella monet jäävät koulun jälkeen erillaisiin aktiviteetteihin, urheiluun tai klubeihin. Aktiviteetti sana kuulostaa oudolta ja klubeissa käytiin 6 vuotiaina, ei 16 vuotiaina. No, kuitenkin monet ovat ylpeänä tälläisessä toiminnassa mukana, itse kuulun Newspaper Clubiin ja Key Clubiin. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tässä lähiaikoina kuulun myös tanssijoukkueeseen!! Kaverini, joka tanssii joukkueessa, nimittäin kysyi heidän valmentajaltaan, jos voisin liittyä mukaan. Koulupäivä siis kestää 7:30am-2:45pm, niin aktiviteetit alkavat 3:00pm ja urheilu harjoitukset kestävät reilu pari tuntia ja klubit tunnin. Pitkää päivää siis luvassa, mutta enhän mä tänne nukkumaan tullutkaan, voin tehdä sen vaikka paluu lennolla.








Kaikilla High Schooleilla on myös omat värit ja maskotti. Meidän värit ovat punainen, harmaa, musta ja tummansininen ja maskotti on mustangi! Maskotti ja näitä värejä esiintyy kaikissa mahdollisissa koulun jutuissa ja vaatteissa, mitä on ihan todella monella. Suomessa ainut vaate mikä on koulun, on mahdollisesti abi vaatteet, mutta täällä on takeista lähtien ihan kaikkea. Myöskin liikuntatunnille saa pukeutua vain koulun väreihin. Koulussa ollessa on hauskaa miettiä kaikenlaisia eroavaisuuksia kouluissa. Kaikista luokista ja käytäviltäkin löytyy USAn lippu, pöydät ja tuolit ovat kiinni toisissaa, mistä en iso raajaisena ollenkaan tykkää, opettajia kutsutaan Mr./Ms. tai Mrs., mutta silti opettajat ovat kaverillisia oppilaille, löysästä opetussysteemistä jo puhuinkin, mutta sitten on yksi mikä aina pistää hymyn huulille. Nimittäin pukeutuminen. Voi taivas, jos kerran tuollaisissa vaatteissa menisi suomalaiseen kouluun, niin ei kyllä enää toista kertaa kehtaisi mennä, haha. Nimittäin pappojen suihkusandaalit ovat enemmän kuin yleiaisiä täällä ja niitä käytetään aina sukkien, myös lähes polviin ylettyvien sukkien kanssa. Kyllä, myös tytöt. Lipsut ovat täällä muutenkin yleisiä, jos niillä toisella puoliskolla, jolla ei noita suihkusandaaleja jalassa ole on varvastossut. Paljon käytetään myös glitteri kenkiä. Toisaalta tykkään siitä, että joka päivä lähes kaikilla on uheiluvaatteet tai yöpuvun näköinen asustus päällä. Ei ainakaan tarvitse miettiä mitä päällensä laitta. Myöskin yoga pantsit ovat täällä todella yleisiä ja ne onkin mun ostoslistassa. Jos kuulut urheilujoukkueeseen, on  useasti heillä yhtenäinen asustus eli treenivaatteet. Monissa kouluissa Amerikassa on dress code, elikkä tiettyjä vaatteita ei saa käyttää. Yleisimpiä taitaa olla, ettei shortsit tai hame/mekko saa olla ylempänä kuin se kohta mihin pisin sormesi yltää tai että topin hihat pitää olla ainakin kaksi sormea paksut.  Niin myös meidän koulussa, mutta ei sitä ketään ikinä noudata. Välillä täällä on nähty sellaisiakin mekkoviritelmiä, että aina ei edes uskalla katsoa, koska joka paikka vilkkuu... Täällä myös kehutaan kaikkea, mitä sulla sattuu olemaan ja mun keltainen Nokia Lumia on näille kaikille ollut valtava ihmetyksen aihe, en ymmärrä miksi, sillä sitä myydään ja mainostetaan täällä todella paljon. Ja nii, monet käyttävät reppuja täällä, minä myös.
 Niin kuin aikaisemmin olenkin sanonut, kotiin matkaan ihan ihka-aidolla keltaisella koulubussilla. Matkaan kuluu lähemmäs 45 minuuttia, mutta olen niin väsynyt koulupäivän jälkeen, että torkun koko matkan järkyttävästä metelistä huolimatta. Jos kaikki mene hyvin ja pääsen siihen tassitiimiin, niin pääsen kotiinkin veljen kyydissä, joka harrastaa Cross Countryä. Kouluun tuntuu tosi paljon rennolmalta mennä täällä kuin Suomessa, en sitten tiedä johtuuko siitä ettei mua oikeastaan haittaa, jos en ymmärrä jotain asiaa. Opettajat pitää mua pikkuisen pöhkömpänä ihmisenä ja joka tunnilla mulla on erityislupa käyttää kännykkää, itseasissa multa aina välillä varmistetaan toimiihan mun kännykkä :D. Tiisvistettynä jenkkikoulun miinuksia voisi olla: pitkät päivät, mun koulussa on todella kylmä, kouluruoka ja yksi toikkoisuus. Plussia: rento meininki, paljon ryhmä- ja paritöitä, saa valita itse omia aineita ja parempi ryhmähenki. Uskon, että tulen kestämään ihan hyvin tätä koulua, mutta onneksi saan kuitenkin käydä koulua myös Suomessa. Tuntuu kivalta, kun päivä päivältä pääsee enemmän mukaan jenkkimeininkiin ja toivonkin, että olen pian niin mukana, että käytän myös itse pappojen suihkusandaaleja koulussa sukkineen päivineen! Pitääkin lisätä se to do -listaan ja kerron sitten teille kaikille ihanille kun se päivä koettaa. Tänään, eli keskiviikkona meillä on koulussa lazy start, mikä tarkoittaa, että koulu alkaa vasta 10:30! Tänään tosin mun pitää lähteä jo 9:25, koska menen bussilla veljen aamutreenien takia, mutta se ei ole mitään verrattuna lähtöön ennen seitsemää. Mulla on kaikki hyvin, toivottavasti sielläkin on 

maanantai 16. syyskuuta 2013

pinkit pileet






Heissan! Viikonloppu meni ohitse taas kerran aivan liian nopeasti ja taas ollaan palattu koulun penkille. Sunnuntaina lähdettiin heti kirkossa käynnin jälkeen näitten sukulaisten 3-vuotis synttäreille, jossa tapasinkin myös sukulaisia keitä en ennen ollut tavannut. Mun momin sukujuuret ovat suomalaiset, joten mukana oli myös ihmisiä, jotka olivat Suomessa joskus käyneet! Sain kuulla myös aika paljon kysymyksiä ja sukulaiset olivat innoissaan, kun tiesivät suomalaisia merkkejä, kuten Arabiaa, Iittalaa ja Aarikkaa. Tuli kyllä huomattua, että tuollaiset "pienet" synttärit, joissa oli vierata viitisentoista, olivat niin eri luokaa kuin Suomessa. Tai ainakin eri luokkaa, kuin ne missä olen itse ollut. Ruokaa oli ihan hirmuisesti, snackejä, pääruokaa, salaatteja ja kakku! Huhuh, siinä söinkin sitten lähes kuusi tuntia, koska ruoka oli ihan niin hyvää! Ja kaikki oli pinkkiä, lautaset, ottimet, mukit, lahjat ja kaikki! Haluan itselleenkin joskus tuollaiset koko pinkit juhlat, vaikka sitten 18-vuotis pippalot, haha! 
Viikonloppuna myös Skypetin ensimmäistä kertaa Suomeen! Skypettelin perheen kanssa ja vielä hyvän kaverin. Teknisistä ongelmista selvittiin ja oli niin kiva jutella sinne Suomenkin päähän ja vielä kivempi oli huomata, että olin valmis puhumaan Suomeen, eikä puhelun jälkeen tuntut mitenkään haikealta. Suomenkin puhuminen tuntui ihan luksukselta, vaikka olen aika hyvin tämän englannin sisäistänyt ja vahingossa heittelin jotain pieniä juttuja englanniksi, kuten yeah, well, so... Yritän saada tässä ennen viikonloppua tehtyä valmiiksi yhden vähän isomma postauksen, mitä jo vähän olen aloitellut, mutta kun näitä tunteja on täälläkin puolella maapalloa rajallinen määrä en vielä lupaile mitään. Mutta tällä kertaa vähän lyhyempää tekstiä, hyvin menee ja hyvää kuuluu, toivottavasti samaaa kuuluu sinne.

Hyvää viikon alkua, taas kerran!

lauantai 14. syyskuuta 2013

friday 13th and home alone

 Täällä taas! Olisin tullut jo vähän aikaisemmin tällä viikolla, mutta ei ole ollut mitään kuvia ja tämän postauksen olenkin kuvittanut we♥it kuvilla. Oon muutenkin ollut niin väsynyt tästä koulusta ja asiaa ei ainakaan auta se, että kokoajan pitää olla valppaana ja yrittää ymmärtää mitä toinen puhuu ja miten saan sanat koottua oikein vieraan kielen lauseiksi. Onneksi kuitenkin kieli on parantunut huimasti ja jos se tätä vautia kehittyy vuoden ympäri niin huhuh! Kotiin, läksyjä, ruokaa, läksyjä, ruokaa, suihku ja nukkumaan. Sama uusiksi. Siitä mun päivät lähinnä koostuu. Olen kuitenkin jo liittynyt kahteen koulun klubiin, Newspaper Club tapaa joka viikko ja Key Club tapaa kerran kuukaudessa. Kummatkin vaikuttavat todella kivoilta, vaikka mulla oli vähän ennakkoluuloja ennen kuin liityin noihin. Otan asiat täällä paljon rennommin kuin Suomessa, joten lisätouhut eivät tuo lisästressiä, niin kuin Suomessa kävisi.
Iltaisin sitä on välillä niin väsynyt ja tulee mietittyä miten Suomessa tekisin tämän jos toisenkin asian. Ikävä mulla ei ole, kaipuu ehkä vaan, sillä olen päässyt sen verran hyvin normaali elämään täällä mukaan niin osaan vähän vertailla. Täällä on kivaa, koti on ihana paikka ja odotan aina seuraavaa päivää. Mun tavoite on tehdä joka päivä jotain vähän paremmin kuin edellisenä. En kuitenkaan kiellä, ettei mieleni tekisi yhtään iltaisin lähteä pyörällä polkemaan cheerleading harjoituksiin ja kotiin tullessa mennä saunan kautta nukkumaan sen kaikista rakkaimman oman unipeiton kanssa. Ehkä sanoen vielä siskoille hyvät yöt. Jos äiti olisi vielä vaihtanut ne lempilakanat mulle, olisi se plussaa. Kuitenkin olen erittäin onnellinen, sillä näihin sisaruksiin täällä on välit tullut huomattavasti lähemmäksi nyt koulun alun myötä! Eiväthän ne tietenkään Suomi siskoja korvaa, mutta eihän se ole tarkoituskaa. Eiväthän hekään kovaa näitä ja tämänkin takia tulen olemaan niin kriisissä kun täältä lähden... Onneksi mulla on vielä TJ290!
Suomessa koulussa on ne tutut ja turvalliset ystävät. Minä tunnen heidät ja toisinpäin. Tiedän opettajien opetusmetodit, kenellä on vaikeat kokeet ja kenen tunneilla voi nukkua. Ruokailussa törmään viimeistään kavereihin, jos en ole osunut samoille kursseille. Järkyttävän pitkässä ruokajonossa  yritetään ohitella mahdollisimman montaa ja sen jälkeen saadaan kaikki ilmainen, terveellinen ja ravitseva kouluruoka. En enää ikinä valita kouluruuasta, kun palaan. Koulussa tiedät myös miten kaikki toimii, mitä saat tehdä ja mitä et. Onko joku ruokapöytä vain vanhemmille oppilaille ja mitä välituntisin on tapana tehdä. Täällä kaikki on uutta ja en tiedä lähes mitään. Joka päivä opin jotain uutta, mutta olen sen verran kärsimätön, että haluaisin olla jo ihan 100% High School oppilas. Tuntea opettajat, tietää käytännöt ja saada kunnon kavereita. Olen kuitenkin jo edistynyt, olen nykyään nimittäin todella hyvä availemaan lockerin lukkoja ja olen paljon sosiaalisempi!
Toisaalta aika kuluu täällä niin nopeasti, niin kuin olen kertonutkin. Toisaalta teen kuolemaa 95 minuutin oppitunnilla, jos en ymmärrä mitään. Ärsyttää, kun ei ymmärrä kaikkea ja joutuu varmistelemaan. Pitää joko arvailla vastauslapun kysymykset tai käyttää Google Translatea, joka päätyy lähes joka kerta Facebookkiin. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, miten olen opiskellut ja voin sanoa itseni olleen olleen ahkera. Se siinä ärsyttääkin, olen ollut välillä todella ahkera ja siltikään en osaa mitään. Edistyn kuitenkin joka päivä, toisinaan itse sen huomaan, välillä en. Kirjoittaminen onnistuu jo paremmin ja kuullun sanan kirjoitus käy paljon helpommin nykyään. Tänään, eli perjantaina mulla oli matikan koe. Luulin sen olevan vain jokin pieni testi, mutta ei! Koe se oli, enkä ollut yhtään valmistautunut, mutta en olisi kyllä muutenkaan valmistautunut, koska en koko aiheesta tajua hölkäsenpöläytystäkään. Jotain sain raapustettua, lähinnä hymiöitä kokeen reunoihin. Nyt kuitenkin heitän kouluasiat pois mielestä, sillä on viikonloppu ja mulla ei ole mitään läksyä viikonlopuksi! Tosin mulla ei oikein ole suunnitelmiakaan, kun osa vähän siirtyi kauemmaksi, mutta kyllä ihan varmasti jotain kivaa tulee tapahtumaan! Nyt vietän iltaa niin rennosti, kun sitä voi vain viettää vähän erikoisen ja raskaan päivän jälkeen. Kävin valkkailemassa siskon 10 järkyttävän kokoisesta leffoja sisältävästä pahvilaatikosta vähän katseltavaa ja nyt menen tekemään mulle isoja leffaeväitä, kun tämä syöminen on jäänyt vähän vähemmälle, kun on kokoajan kiire tai väsymys...

Hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

ALREADY ONE MONTH

Mitä ihmettä, tänään eli sunnuntaina on kulunut tasan kuukausi mun tänne lähdöstä! Toisaalta tuntuu, että täällä olisin viettänyt niin paljon kauemmin aikaa, kun olen jo niin tottunut elämään täällä ja muutenkin sopeutunut tähän paikkaa. Toisaalta tuntuu, että vasta oli lähes 20 päivää koulun alkuun ja aika on lentänyt kuin siivillä! Muutenkin tuntuu, että täällä minuutit on 10 sekunttisia esim. jos ajattelen, että teen jonkin jutun nopeasti ja sen jälkeen katson kelloa, on aikaa voinut hyvin mennä lähemmäs tunti. Nyt mulla on kuitenkin vallan ihana kuukausi takana ja muutaman päivää vajaa 10 kuukautta edessä. Joka päivä ei ole ollut erityisen kivaa, on ollut normaalia ja vähän huonompaa. Ei mulla Suomessakaan ole aina niin eritysen kivaa, eihän sen muuten mitään erityistä olisikaan. Täällä elely on kuitenkin kaiken kaikkiaan ollut ihan mahtavaa ja nyt koulun alun myötä alkaa varmaan elämäkin täällä enemmän hahmottua, kun toivon mukaan saa lisää kavereita ja koulussa alkaa sujua. Välillä tulee mieleen, ettei tämä vuosi jatku ikuisesti ja voin sanoa, että vaikka mulla ei ole täällä edes vielä paljon ystäviä niin kotiin lähdöstä tulee hirveetä. Sanoinpahan nyt vain, vaikka siihen onkin vielä onneksi jokusen aikaa.
Toisaalta ihmettelen paljon, miksi mulla ei ole oikeastaan ollut koti-ikävää. Toisaalta mun koti on myös täällä, joten miksi ikävöidä. Kavereihin olen pitänyt kohtalaisen paljon yhteyttä erilaisten medioitten kautta, melkein joka päivä. Myös siskoihin olen pitänyt mukavasti yhteyttä, lähetellään melkeimpä samanlaisia viestejä, mitä läheteltiin kun mitä Suomessa. Mutta en ole vielä kertaakaan skypettänyt kenenkään kanssa, enkä vielä haluaisikaan. Nyt kun olen ollut täällä kuukauden ja tämä 'tutustumiskuukausi' on kuitenkin nyt ohi, pitäisi musta kaikkien vaihtarilappusten, -vihkojen ja kaiken kuulemani mukaan nyt tulla erittäin angstinen, koti-ikävöivä ja masentunut, joten sitä odotellessa 8). Tällä hetkellä mulla menee täällä niin kivasti, joten tuntuu ettei tuo tule totuetumaan, mutta toisaalta täällä mieli voi vaihdella nollasta sataan sekunnissa, joten never know. Nyt haluan sanoa ennen kuin unohdan, että jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka miettiin vaihtariksi lähtöä ensi vuodeksi tai seuraavaksikin, mutta ei kuitenkaan ole vielä ihan varma haluaako lähteä ja jättää sen tutun ja turvallisen Suomielämän taakse, niin voin vastata teidän puolesta, haluatte lähteä. Itse en ollut vielä reilu kuukausikaan sitten varma, onko musta oikeasti tähän ja pelkäsin, jos olinkin tehnyt väärän valinnan. Nyt tiedän, että musta on oikeasti tähän ja tämä ei voi olla kenellekkään väärä valinta! Tämä on mahtava kokemus, olen jo nyt eri ihminen, kuin se joka, kuukausisitten aloitti tämän seikkailun. Olisi ollut kamalaa olla olut lähtemättä ja jäädä loppuelämäksi jossittelemaan, mitä jos olisinkin lähtenyt ja millaista elämä olisi nyt. Ja jos ette ole vielä löytänyt järjestöä, niin kaikki kunnia multa AFSlle. Hetkeäkään en ole katunut järjestön valintaa, sopii kaikille, sua tullaan infoamaan kaikesta todella hyvin ja musta tuntuu, että täällä Atlantin toisellakin puolella musta pidetään kaikinpuolin hyvää huolta ja oikeasti välitetään mitä mulle kuuluu.
Niin kuin varmaan mun todella monipuolisesta kuvituksesta huomaattekin, olen vihdoin ja viimein raahannut itseni Starbucksiin! Eihän siinä mennyt kuin kuukausi... Lauantaina lähdettiin minä, italialainen Silvia ja norjalainen Katja (ketä en ennen ollut tavannutkaan) Illinoisin puolelle shoppailemaan todella suureen Gurnee Malliin. Oli niin hauskaa taas jutella kaikenlaisia vaihtarijuttuja ja alan kyllä kallistumaan sille linjalle, että vaihtari ei voi muuta ollakkaan kuin toisen vaihtarin kaveri. Ostostelun ohessa suunniteltiin myös vaikka mitä kivaa tuleville viikonlopuille! Ensi viikolla olisi mm. tarkoitus  tutustua kahtee muuhun vaihtariin tästä lähialueelta (chileläinen ja ranskalainen poika), kun ollaan menossa viettämään aikaa Silvialle. Kaikkien olisi tarkoitus tehdä oman kotimaansa ruokaa ja mulle annettiin tehtäväksi tehdä jotain jälkiruokaan sopivaa ja mulla olisi ideoita vaikka miljoona, mutta en osaa päättää! Kuitenkin jos teille tulee jotain ideaa niin ehdotelkaa todellakin! Vähän kyllä ärsyttää miksi viikonloppujen välissä pitää olla kokonaiset viisi päivää arkea, ei yhtään huvittaisi taas nousta huomenna aikaisin ja tehdä mitään koulujuttuja. No, ehkä yritän nyt ryhdistäytyä ja menen tekemään maailman hirveintä enkun monistenivaskaa. 

Hyvää viikon alkua ja muistakaa, että maanantai on onneksi vain kerran viikossa!

lauantai 7. syyskuuta 2013

ps. I am senior

Moikka taas pitkästä aikaa! Nyt siis on täälläkin vihdoin koulu ja arki alkanut ja hyvin sujuu, tuntuu jo ihan rutiinilta! Koulu täällä alkaa 07:30 ja ylös joudun itseni kiskomaan jo 06:00 aikoihin. Onneksi kuitenkin pääsen kouluun mun veljen kyydillä, niin oon jo tottunut mussuttamaan aamupalaa autossa, joten ei siihen aamulla tarvitse varata aikaa. Koulussa mulla on neljää ainetta ja joka päivä sama lukujärjestys lokakuun loppuun asti... Niin kuin kerroinkin aineina mulla on fitness, espanja, matikka ja englanti. En todellakaan voi väittää, ettei mitään vaikeuksia ainessa olisi ollut, sillä tosi yksinkertasetkin jutut on vaikeita englanniksi. Mutta olen selviytynyt! Vaikein aine on varmaan tuo espanja, missä ollaan käyty todella paljon asioita mitä Suomessa en ole opiskellut ja oletetaan jo ne osaavan. Opettaja on kuitenkin todella mukava ja ymmärtäväinen ja ryhmässäkin on vain 11 todella mukavaa oppilasta, joten olen ajatellut selviytyä nämä parikuukautta siitä. Se kyllä jatkuisi mulla ensi jaksossakin, mutta vaihtoon taitaa mennä. Matikassa mulla on trigonometriaa ja Suomessa se on mulle ihan helppoa, mutta täällä tuntuu, että numerotkin näyttää erilaisilta. Kyllä uskon, että sen saan pian kuntoon joten en murehdi sitä, ainakaan vielä.
Nyt olen virallisesti jenkkikoululainen! Tosin vallan kaunis kuva, mutta eiköhän se ole jo enemmänkin tapa epäonnistua koulukuvassa.
Mun koulu ei ole mikään valtava, tosin paljon suurempi kun mun koulu Suomessa, mutta silti olen ihan kohtalaisen hyvin kaikki paikat löytänyt. Kaikki käytävät kyllä näyttää ihan samoilta, mutta mulla on tuntien välissä onneksi 10 minuuttia aikaa. Se määrä ihmisiä käytävillä on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin Suomessa ja tungos on ihan valtava. Voin vaan kuvitella, jos tuonlaisessa paikassa tapahtuisi jotain ja ihmiset yrittäisivät päästä pois, niin tulisi kyllä ruumiita ja reilusti. Suurin osa ihmisistä on tosi iloisia ja mukavia ja on kyllä aina auttamassa, jos apua tarvitsee. Mua ei kuitenkaan mitään piiritetty olla ja pommitettu jatkuvasti kysymyksillä, mutta kun on kuullut mun olevan Suomesta niin kyllä siinä vaiheessa ollaan oltu 'REALLY?!'. Vielä en tosin voi sanoa saaneeni kunnon kavereita, hengaan kyllä tietyssä porukassa lunchilla, numeroitakin oon vähän vaihdellut, moikkailen aika montaa ja tunneilla on joku kenelle puhua. No, en kyllä niitä tosi ystäviä muutaman päivän koulun käynnin jälkeen odottanutkaan. Aika paljon olen aikaa viettänyt italialaisen vaihtarin kanssa, koska meidän kaksi viimeistä tuntia on samoja.
KouluREPPU ja KANSIO plus muutama jättimäinen tiiliskivi, lisäksi enkun lukukirja, mistä ihan oikeasti tykkään!
Koska en nyt ole missään koulun jälkeen olevassa aktiviteetissa toistaiseksi mukana, niin olen huristellut kotiin ihan oikealla keltaisella koulubussilla, joka tuo mut ihan kotiovelle asti! Tosin matka kestää noin 40 minuuttia, mutta olen ihan koomassa väsymyksestä koko sen matkan, joten ajan kulua ei edes huomaa. Bussilla matkustelee myös aika paljon freshmanejä, eli koulun nuorimpia, jotka kehuu kyllä ihan maasta taivaaseen kun bussiin astuu. Myös kyselee tyhmiä kysymyksiä, kuten missä maassa Suomi on ja muuta sellaista. Kotiin päästyäni kello on jo lähemmäs neljää, sillä koulu loppuu vasta 02:45. Kotitehtävissä on voinut mennä myös monia tunteja aikaa, mutta yritän olla ottamatta niistä mitään stressiä, jos en jotain osaa opettajat ymmärtää mun idioottisuusasteen. Vähän kyllä pelottaa miten ikinä jostain kokeesta tulen selviämään...
Tänään on pitkään odotettu perjantai ja koulusta kun tulin kotiin vähän treenailin, tein läksyt ja sitten lähdettiin, minä, mom ja dad ja vanhin sisko ihan oikeaan ravintolaan syömään! Tilasin jotakin kanasalataattia ja mulle tuotiin sitä sairaan kokoinen keko ja vieläkin on täysi olo, oli kyllä ihan sairaan hyvää. Käytiin sen jälkeen vielä jossain kaupoissa kirtelemässä ja nyt on ihana löhötä sohvalla ja katsellaan koko perhe telkkaria. Huomenna tai ylihuomenna näen mahdollisesti Silviaa (italialainen vaihtari) ja on kaikenlaisia pikkujuttuja mitä pitää tehdä. Onneksi tänään ahkeroin, niin ei ole paljoa läksyjä! 
Ja niin olen muuten sittenkin senior! Olin jo ihan tyytynyt mun kohtaloon olla junior, mutta ei, sain sen vaihdettua, tosin momin avustuksella. Olen niin onnellinen, saan kokea graduationin ja kaikki muut senior jutut, ja siis sain tietää mun senioruuden vasta muutaman tuntia sitten! Multa on toivottu, että lataisin kuvat Flickrin kautta ja yritinkin, mutten saanut sitä vielä tähänpostaukseen onnistumaan, joten jos mulla on viikonloppuna ylimääräistä aikaa lupaan hajoitella sen käyttöä. Älkää siis vielä saako hermoromahdusta! Nyt jatkan löhöämistä, ennen kuin uni tulee silmää. Olette ihania, pitäkää kiva viikonloppu!

tiistai 3. syyskuuta 2013

perfection doesn't require perfect things

 Hellou ja hyvää syyskuun alkua kaikille! Viime päivät on mennyt ohi ihan hirmuisen nopeasti erittäin hyvässä seurassa ja tapahtunutkin on vaikka mitä! Torstaina sain viestin eräältä italialaiselta tytöltä, jota siis en ikinä enne ollut nähnyt, mutta tiesin, että kouluuni on tulossa myös italialainen vaihtari. Hän pyysi minua heille yöksi ja pian olinkin jo menossa. Hän oli tehnyt meille maailman parasta pitsaa! Siis aivan täydellistä, en ollut sellaista saanut edes silloin, kun olin Italiassa. Ja mikä parasta, tyttö lupasi opettaa mua vielä tekemään samanlaista tämän vuoden aikana. Oli ihan niin ihanaa päästä puhumaan toisen vaihtarin kanssa, kuka on samassa tilanteessa kuin itse. Muutenkin meillä oli ihan hirveän paljon yhteistä ja olen varma, että tämän tytön, Silvian, kanssa mulla tulee olemaan vielä todella kivaa! Aamulla sitten lähdettiin mun momin, siskon ja Silvian kanssa yhdessä shoppailemaan tuollaiseen vähän erilaiseen ostoskeskukseen. Se siis oli ulkona, eli kun haluttiin vaihtaa kauppaa piti mennä ulkokautta. Siellä oli myöskin kaikki outletteja ja ihan sairaan halpaa! Ihan hullua kun esimerkiksi Guessin paita maksoi vähemmän kun normaali H&M paita Suomessa. Vietettiin todella kiva shoppailureissu ja mukaan tarttuikin ihan mukavasti kaikkea.
 Shoppailun ja maailman ihanimpien minttu-oreo -jätskien jälkeen lähdettiin meille, missä ei kauaa ehditty olemaan, ennen kuin lähdettin meidän koulun ensimmäiseen tämän kauden jalkapallo peliin. Peli oli kotipeli ja kaikki meidän joukkuetta kannustavat olivat pukeutuneet johonkin punaiseen. Pelistä en oikein tajunnut mitään, tosin mun veli yritti kovasti sitä mulle pelin jälkeen selittää, joten ensi kerralla tajuan toivottavasti paremmin. Hävittiin peli viimeisillä minuuteilla, mutta ihan kivaa oli silti, tosin oltiin Silvian kanssa molemmat ihan sairaan väsyneitä kokopäivän kävelyn jälkeen. Kun vihdoin selvisin kotiin asti, kaaduin heti sänkyyn.
 Lauantai aamulla heräsin tavalliseen tapaan herätyskelloon ja lähdin aamulenkkeilemään. Heti kun olin päässyt kotiin, sisko kysyi jos haluaisin lähteä noin puolen tunnin kuluttua hänen ja dadin kanssa tuollaiseen paikkaan kuin Old World Wisconsin. Se on siis sellainen iso alue, missä on paljon kaikkea vanhaa, vähän Suomen Linnan tapainen alue. Siellä oli myös pohjoismaille omat pienet alueet, Suomelle kans! Ei tosin ollut kovin erikoinen, mutta tuo ruokapöytä kuva on sieltä niitten tekemistä Suomiruuista, mm. pullaa ja suolakurkkua. Tuolla oli myös paljon eläimiä ja työntekijät siellä olivat pukeutuneet tosi hienoihin vanhanaikaisiin vaatteisiin. Lähdettiin tuonne 10 aikaan ja kotona oltiin vasta puoli kuuden aikoihin, joten oli siinä vaiheessa jo hieman nälkä ja muutenkin jalat oli ihan muussina. Ja ainiin, mun päähän vaan tyrkättiin tuollainen hattu, ei mitään hajua miksi :D...
 Kun oltiin Old World Wisconsinista päästy Subwayn kautta kotiin, lähdettiin koko perhe puolen tunnin sisällä Karnevaaleille tähän lähelle. Paljon ruokaa, musiikkia, huvipuistolaitteita, paljon ihmisiä ja hyvää seuraa! Oli kyllä niin kivaa, vaikka taas kerran olin ihan kuolemaväsyneenä liikenteessä koko päivän kävelyn jälkeen. Käytiin muutamassa laitteessakin ja voi luoja kun nämä laitteet kestivät kauan. Istuttiin Piraatti -veneessä vajaa 10 minuuttia! Ei tuolla kuitenkaan hirveän kauaa oltu ja kotona oltiin jo 11 aikoihin.
Sunnuntaina mentiin taas kirkkoon, mutta sitä ennen ehdin tehdä hyvän aamupalan ja löhöilemään sohvalla. Kirkon jälkeen tultiin nopeasti kotiin, sillä meille tuli käymään mun aluevalvoja Nancy. Hän oli todella mukava ja kuulosti niin kivalta kaikki tulevat jutut mistä hän kertoi! Käytiin ihan perusjuttuja läpi, miten olen sopeutunut, mitä olen puuhaillut ja onko ollut kivaa. Tämä vierailu kesti tunnin verran ja ei minuuttiakaan liian pitkään sillä lähdimme melkein samalla oven avauksella karnevaaleihin taas, mutta tällä kertaa pää tarkoitus oli katsoa auto showta. Siellä oli siis todella vanhoja autoja, mitä oltiin kunnostettu todella hienoiksi. Näiden sukulaisilla oli siellä myös auto ja se voitti The Best Ford -palkinnon! Tämän jälkeen pyörittiin vielä vähän aikaa karnevaali alueella ja kello olikin jo melkein kuusi, kun tultiin kotiin.

Tänään eli maanantaina on siis Labour Day, elikkä lomapäivä ja samalla mun kesäloman viimeinen päivä. Tänäänkin on ollut kokopäivän puuhaa, joten en ole koulua ehtinyt jännittämään, mutta eilen illalla olin ihan hirmu peloissani. Nytkin mulla on vähän kiire saada kirjotettua tämä postaus sillä meillä on vähän hienompi perhepäivällinen. Yritin saada tämän teille enemmän reaaliajassa, eli jos olisin julkaissut tämän jo aamulla, olisi joku ehtinyt sen jo Suomen ajassa lukea illalla. Mutta tätä kirjoittaessani tulikin äkkilähtö jättisuurille markkinoille, jossa taaskin vietettiin puolet päivästä. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, sillä se näytti ihan hullulta, kun ihmisiä jatkui silmänkantamattomiin ja se tungos oli ihan järkyttävä. Nyt menen hakemaan pyykit pois pesukoneesta, jotta voin alkaa kriiseillä mitä laitan huomenna päälle. Sen jälkeen syömään, joka jälkeen rupean panikoimaan aivan varmasti. Heippahei ja seuraavalla kerralla kerron miten mulla koulussa menee, apua mua jänskättää!