maanantai 9. syyskuuta 2013

ALREADY ONE MONTH

Mitä ihmettä, tänään eli sunnuntaina on kulunut tasan kuukausi mun tänne lähdöstä! Toisaalta tuntuu, että täällä olisin viettänyt niin paljon kauemmin aikaa, kun olen jo niin tottunut elämään täällä ja muutenkin sopeutunut tähän paikkaa. Toisaalta tuntuu, että vasta oli lähes 20 päivää koulun alkuun ja aika on lentänyt kuin siivillä! Muutenkin tuntuu, että täällä minuutit on 10 sekunttisia esim. jos ajattelen, että teen jonkin jutun nopeasti ja sen jälkeen katson kelloa, on aikaa voinut hyvin mennä lähemmäs tunti. Nyt mulla on kuitenkin vallan ihana kuukausi takana ja muutaman päivää vajaa 10 kuukautta edessä. Joka päivä ei ole ollut erityisen kivaa, on ollut normaalia ja vähän huonompaa. Ei mulla Suomessakaan ole aina niin eritysen kivaa, eihän sen muuten mitään erityistä olisikaan. Täällä elely on kuitenkin kaiken kaikkiaan ollut ihan mahtavaa ja nyt koulun alun myötä alkaa varmaan elämäkin täällä enemmän hahmottua, kun toivon mukaan saa lisää kavereita ja koulussa alkaa sujua. Välillä tulee mieleen, ettei tämä vuosi jatku ikuisesti ja voin sanoa, että vaikka mulla ei ole täällä edes vielä paljon ystäviä niin kotiin lähdöstä tulee hirveetä. Sanoinpahan nyt vain, vaikka siihen onkin vielä onneksi jokusen aikaa.
Toisaalta ihmettelen paljon, miksi mulla ei ole oikeastaan ollut koti-ikävää. Toisaalta mun koti on myös täällä, joten miksi ikävöidä. Kavereihin olen pitänyt kohtalaisen paljon yhteyttä erilaisten medioitten kautta, melkein joka päivä. Myös siskoihin olen pitänyt mukavasti yhteyttä, lähetellään melkeimpä samanlaisia viestejä, mitä läheteltiin kun mitä Suomessa. Mutta en ole vielä kertaakaan skypettänyt kenenkään kanssa, enkä vielä haluaisikaan. Nyt kun olen ollut täällä kuukauden ja tämä 'tutustumiskuukausi' on kuitenkin nyt ohi, pitäisi musta kaikkien vaihtarilappusten, -vihkojen ja kaiken kuulemani mukaan nyt tulla erittäin angstinen, koti-ikävöivä ja masentunut, joten sitä odotellessa 8). Tällä hetkellä mulla menee täällä niin kivasti, joten tuntuu ettei tuo tule totuetumaan, mutta toisaalta täällä mieli voi vaihdella nollasta sataan sekunnissa, joten never know. Nyt haluan sanoa ennen kuin unohdan, että jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka miettiin vaihtariksi lähtöä ensi vuodeksi tai seuraavaksikin, mutta ei kuitenkaan ole vielä ihan varma haluaako lähteä ja jättää sen tutun ja turvallisen Suomielämän taakse, niin voin vastata teidän puolesta, haluatte lähteä. Itse en ollut vielä reilu kuukausikaan sitten varma, onko musta oikeasti tähän ja pelkäsin, jos olinkin tehnyt väärän valinnan. Nyt tiedän, että musta on oikeasti tähän ja tämä ei voi olla kenellekkään väärä valinta! Tämä on mahtava kokemus, olen jo nyt eri ihminen, kuin se joka, kuukausisitten aloitti tämän seikkailun. Olisi ollut kamalaa olla olut lähtemättä ja jäädä loppuelämäksi jossittelemaan, mitä jos olisinkin lähtenyt ja millaista elämä olisi nyt. Ja jos ette ole vielä löytänyt järjestöä, niin kaikki kunnia multa AFSlle. Hetkeäkään en ole katunut järjestön valintaa, sopii kaikille, sua tullaan infoamaan kaikesta todella hyvin ja musta tuntuu, että täällä Atlantin toisellakin puolella musta pidetään kaikinpuolin hyvää huolta ja oikeasti välitetään mitä mulle kuuluu.
Niin kuin varmaan mun todella monipuolisesta kuvituksesta huomaattekin, olen vihdoin ja viimein raahannut itseni Starbucksiin! Eihän siinä mennyt kuin kuukausi... Lauantaina lähdettiin minä, italialainen Silvia ja norjalainen Katja (ketä en ennen ollut tavannutkaan) Illinoisin puolelle shoppailemaan todella suureen Gurnee Malliin. Oli niin hauskaa taas jutella kaikenlaisia vaihtarijuttuja ja alan kyllä kallistumaan sille linjalle, että vaihtari ei voi muuta ollakkaan kuin toisen vaihtarin kaveri. Ostostelun ohessa suunniteltiin myös vaikka mitä kivaa tuleville viikonlopuille! Ensi viikolla olisi mm. tarkoitus  tutustua kahtee muuhun vaihtariin tästä lähialueelta (chileläinen ja ranskalainen poika), kun ollaan menossa viettämään aikaa Silvialle. Kaikkien olisi tarkoitus tehdä oman kotimaansa ruokaa ja mulle annettiin tehtäväksi tehdä jotain jälkiruokaan sopivaa ja mulla olisi ideoita vaikka miljoona, mutta en osaa päättää! Kuitenkin jos teille tulee jotain ideaa niin ehdotelkaa todellakin! Vähän kyllä ärsyttää miksi viikonloppujen välissä pitää olla kokonaiset viisi päivää arkea, ei yhtään huvittaisi taas nousta huomenna aikaisin ja tehdä mitään koulujuttuja. No, ehkä yritän nyt ryhdistäytyä ja menen tekemään maailman hirveintä enkun monistenivaskaa. 

Hyvää viikon alkua ja muistakaa, että maanantai on onneksi vain kerran viikossa!

6 kommenttia:

  1. Uu!Toi sun viikonloppu kuulostaa tosi hyvältä! Ja tietäisin vaik mitä Suomalaisii ruokii, mutta ei tuu mieleen mitään jälkiruokaa. Kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei kuulostanu yhtää mun siskolta, mutta kiitti :)!

      Poista
  2. Vispipuuro on suomalainen jälkiruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uu rakastan vispipuuroo! Harmi vaan, et taidan olla tosi bad tekee sitä... :D

      Poista
  3. Taa on janna lukee muiden vaihtareiden ajatuksia kun ne on tosi usein ihan samoja kuin itse ajattelee. Tosi kiva postaus!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mielä!! Yleensä melkein kaikki ajatukset on samoja ja välillä tuntuukin tyhmältä kirjoittaa vähän kuin toistoa :D hehe, kiitos :)

      Poista

Kiitos kommentista <3