torstai 28. marraskuuta 2013

three hundred & finally break

Vihdoin alkoi odotettu loma! Tosin meidän koulussa loma on vain torstain ja perjantain, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. Myöskin tänään, eli keskiviikkona, oli lyhyt päivä ja päästiin koulusta jo 11:30. Olen muuten huomannut täällä sellaisen eron, esim. jos juuri päästään aikaisemmin/tullaan myöhemmin kouluun, kaikki tunnit silti pidetään. Mulla on aina Suomessa mennyt niin, jos päästään aikaisemmin koulusta, vikat tunnit jää pois ja täällä nämä lyhyntää 95 minuutin oppitunnin 50 tai 55 minuuttiin. Koulun jälkeen olen vain rentoillut, siivonnut itseasissa aika paljonkin, editoinut videota ja nyt kirjoittelen tätä. Ihan mukava päivä siis ja innolla odottelen huomista, eli mun ensimmäistä Thanksgivingiä! Tykkään tosi paljon kaikista perhejuhlista, erityisesti niistä mihin liittyy syömistä haha. Nytkin on tosi hyvä fiilis, kun istuskelen olohuoneessa ja keittiöstä tulee aivan ihana piirakan tuoksu, kun mom paistaa piirakoita huomiselle. Meille on tulossa jotain sukulaisia, itseasiassa olen aika pihalla ketä kaikkia, mutta grandma (suomalaisjuuret) ja grandpa on varmasti tulossa. Postailen kuitenkin ihan erikseen thanksgivingistä ja nyt kerron vähän mun viikonlopusta. Ei se nyt mikään extreme ollut, mutta kyllä silti jotain tein :D
Elikkä lauantai aamulla heräsin yllättävän aikaisin ja mulla olikin pari tuntia luppoaikaa, joten ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja kuvailin muutaman videon. Sitten Julia tuli hakemaan mua ja suunnattiin yllätys yllätys Starbucksiin, jossa tulikin muutaman kertaa istuttua viikonlopun aikana. Olen niin rakastunut minttusuklaa kaakaoon, nam! Samalla reissulla päädyttiin myös jo meidän lähes vakkaripaikkaan, Panera Breadiin, jossa on kyllä tosi hyvät ruuat! Jotenkin tuohonkin upposi melkein koko päivä? Sunnuntai aamulla kirjoittelinkin teille pikkuisen, minkä jälkeen lähdi tapaamaan norjalaista ystävääni Katjaa erääseen ostoskeskukseen. Käytiin maistamassa myös kiinalaista ja ihme kyllä tykkäsin! Yleensä en ainakaan ensimmäisellä kerralla hirmuisesti tykkää mistään hirmu erilaisista ruuista, huonot makuhermot... Tuollakin aikaa tuli vietettyä ihan kiitettävästi, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni ja ostin vain kaksi kappaletta halpoja H&M huiveja, mitkä on todellakin tarpeen, H&M laukun, sillä vanhani meni rikki ja 20dollarin (13euron?) takin Texasin ja Californian matkalle. Tarkoitus olisi mennä nyt Black Fridayna kiertelemään kaverin kanssa kauppoja, tai lähinnä varmaan katsomaan, minkälainen meno siellä on. Olen nimittäin kuullut ihan hulluja tarinoita Black Friday shoppailijoista! 
Nyt kuitenkin suuntaan nukkumaan, että pystyn ottamaan kaiken irti ja oppimaan mahdollisimman paljon tästä mulle ihan upouudesta juhlasta. Sain myös juuri muokattua videon ja se on nyt hitaasti ja varmasti latautumassa YouTubeen. Ja vielä viimeiseksi, mutta siltikin tärkeimmäksi, eli nöyrin kiitos erittäin onnelliselta blogin kirjoittajalta, joka sai melkeen sydänkohtauksen, kun huomasi teitä ihania olevan jo yli 300. Mun mielestä tämä on erittäin hyvä syy vähentää yöunia menemällä nukkumaan myöhemmin kirjoittamisen taikka kuvien muokkaamisen takia ja heräämällä aikaisemmin, jotta saa postauksen ns. 'reaaliajassa' teille. Paras palkinto mitä siitä voi saada, on teidän kaikkien ihanat kommentit ja tunne siitä, että voi antaa kirjoittamisellaan jollekkin jotakin. Ilman tätä blogia mulla olisi täällä niin alaston olo ja varmaankin räjähtäisin itseni kanssa. Suosittelen kaikille tuleville vaihtareille blogin kirjoittamista, vaikkakaan se kirjoittaminen ei välttämättä olisi vahvuutesi. Ei sitä tarvitse joka päivä tai välttämättä edes joka viikko kirjoittaa, ja voithan laittaa vaikkapa vain valokuvia. Itseäni tämä on auttanut todella paljon ja myös sinne kotimaahan tämä on hyvä keino, kun äidistä veljen anopin koiran ulkoiluttajiin kaikki voivat lukea kuulumisiani täältä puolelta palloa, myöskin suomenkieli saattaa pysyä pikkuisen paremmin hallussa (jos siis suomeksi kirjoittaa) ja tämähän on yksi parhaista mahdollisista muistoista vaihtovuoden jälkeenkin. Kuitenkin kiitos kaikille, ketkä ovat mukana mun vuodessa, yritän tästedeskin jakaa sitä mahdollisimman paljon teidän kanssa, sillä siellä on niin paljon ihmisiä, ketkä täällä ansaitsisi olla. Kiitos teille, kun saan mennä tänä yönä erityisen onnellisena nukkumaan!


Jos haluatte jonkun 300 spesiaalin, toteutan sen enemmän kuin mielelläni, kunhan vain ehdotatte mitä tekisin ;) Ja jos ihan villiinnyn tämän loman aikana, saattaa ulkoasu vähän muuttua!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

must buy in America | VIDEO

Moi! Tulin vain pikaisesti linkkailemaan mun uusimman videon teille ja vasta myöhemmin tulen kertomaan teille mun kivasta viikonlopusta. Makoilen vielä sängyllä ja katselen ihanaa leffaa, minkä olemassa olon olin melkeimpä unohtanut, elikkä The Horse Whisperer:iä. Tuo oli muutama vuosi sitten yksi lempi leffoistani ja olen täällä ihan kyynel silmässä, kun toi on vaan niin ihana! Jos tylsyys iskee ja haluat hyvää katseltavaa, leffan voit katsoa tästä. Hyvää loppusunnuntaita kuitenkin sinne,  itse vasta sitä rupean aloittelemaan! Enjoy.


lauantai 23. marraskuuta 2013

100th POST

Moikka! Kun avasin Bloggerin, huomasin, että mulla on 99 julkaistua postausta, joten tämä saa kunnian olla mun sadas postaus. Itseasiassa mulla ei mitään erityisen tähdellistä asiaa ole, mutta kun kerrankin on aikaa niin miksipäs sitä ei kirjoittaisi, kun sitä juttua kuitenkin riittää. Tämä viikko oli koulussa jotenkin erityisen raskas, joten olen ihan pataattina makoilemassa sohvalla. Paras tapa viettää perjantai! Tosin pikkusen tunnen huonoa omatuntoa, kun mua pyydettiin kattelemaan leffaa siskon talolle, mutta kieltäydyin... Lopettelin tuossa justiinsa cheerleadingin Suomen Mestaruus Karsinta -videoiden katselemista, jotka oli pari viikkoa takaperin ja jossa myös itse olisin ollut, jos en olisi täällä. Mulla on niin ikävä mun harrastusta, että voisin poksahtaa tähän paikkaan! Mulla on ollu siis koko ajan aika kova kaipuu takaisin treenaamaan sitä mitä oikeasti rakastan, mutta nyt näiden kisojen ja vielä tulevien Suomen Mestaruus kilpailujen takia ikävä vaan kasvaa. Toisaalta tämä vuosi antaa varmasti enemmän puhtia tuleviin treeneihin, joita varmasti on vielä todella monia edessä!
Muihin juttuihin. Mulla on ihan tosi kivaa täällä. Ei siis todellakaan sillä tavalla, että olisin ihan kokoajan onneni kukkuloillaan, ei todellakaan. Mutta siis yleisesti oon todella onnellinen, koska kaikki vaan on hyvin. Mulla on perhe, tiedän jo monet käytännöt, mulla on paljon juttuja mitä odottaa, mulla on harraksia ja kavereita. Vaikka joskus saattaa tuntua maailman yksinäisimmältä, on kiva nähdä kuinka paljon musta silti välitetään. Musta myös on hyvä, että elämässä ja varsinkin täällä on juttuja, vaikka vaan ihan pieniä, mitä odottaa ja mistä on innoissaan, koska ne auttaa jaksamaan niinä raskaimpinakin hetkinä. Ja mulla noita onkin vaikka millä mitalla. Ensinnäkin odotan huomista (lauantaista) tapaamista kaverin kanssa ja sama juttu sunnuntaina, sitten odotan mun ensimmäistä Thanksgivingiä, joka on ensiviikon tostaina. Eli siis ei mitään maailmaa räjäyttäviä juttuja, vaan aika pieniä, jotka voi nostaa mielialan vaikka ihan nollasta sataan. Vähän muuten jäskättää tuo Thanksgiving, koska en tiedä siitä oikein mitään, vaikka kovasti olen yrittänyt kysellä. Tiedän juhlinnan syyn ja sen, että tullaan syömään paljon, mutta sekin jo kuulostaa ihan tarpeeksi hyvältä. 
Ensi viikolla alkaa joulukuu ja sen jälkeen on muutama päivä mun 4kk täällä. Musta tuntuu, että tämä marraskuu on mennyt kaikkein nopeiten ja se saattaa johtua siitä, että mulla on oikeasti täällä elämä. Ja mitä olen entisiltä vaihtareilta kuullut, se aika tulee vieläkin nopeutumaan. Kamalaa sinäänsä, koska tänäänkin tein kaverini kanssa suunnitelmia Spring Breakille (huhtikuulle), kun hän pyysi minua mukaan hostperheensä kanssa road tripille Arizonaan saakka! Haluaisin niin kovasti mukaan, sillä pääsisin näkemään ainakin Gran Canyonin, Las Vegasin ja apua vaikka mitä kaikkea mitä hän luetteli, mutta tosiaan en ole ehtinyt puhua vielä perheeni kanssa asiasta. Mutta niin siis tosta joulukuusta. Niin kuin jotkut on ehkä kuulleetkin, aion haastaa itseni joulukuun ajaksi ihan kunnolla ja ladata joka päivä (melkein ainakin) jonkun videon Youtubee, jota siis kutsun joulukalenteriksi. Päivän kysymys kuuluu, että haluatteko te, että lataan ne myös tänne? Ei siis todellakaan mikään suuri juttu, vaan lähinnä sen takia kysyn, koska jos joku ei tykkää mun videoista niin onko sitten kiva, että mun blogi täyttyy joulukuussa yli 20 videosta :D Luvassa olisi ainakin pätkiä Teksasin matkasta, kavereitten kanssa hengailua, varmasti myös reissu ostoskeskukseen, joululahjojen (mitä minä lähetän) esittelyä, Calin matkaan valmistautumista eli vähän sitä sun tätä.
Ei kai tässä hirveästi muuta ole, väsyttää hirveästi ja mahaan sattuu kun perjantain kunniaksi tungin sinne koko herkkukaapin. Hupsis... Huomenna aamulla mulla soi herätyskello videon kuvaamista varten ja sitten viettelen päivää kaverin kanssa. Joten palaillaan taas ensi pian, hope so viikonloppuna tai viimeistään maanatain, koska tällä kertaa lupaan koittaa ottaa kuvia  mun viikonlopusta! Pikkuisen ehkä hävettää, että mun sadas postaus oli tälläinen, mutta ehkä tämän kerran sitten... Mutta nyt nukahdan!


Onnea koeviikolle ja siihen valmistautumiseen, kaikki ne kenellä sellainen on ja te muut nauttikaa elämästä näitten kokeisiin lukijoidenkin puolesta täysillä!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

toka kysymyspostaus | VIDEO

Morjesmoi! Kappas vaan tajusin justiinsa äsken, että en ole tänne blogin puolelle mun tokaa kysymysvastaus videota muistanut laittaa. Muutenkin pahoitteluja vähän mun hiljaisuudesta täällä, mutta nyt olen joka päivä mennyt koulun jälkeen vähän saleilemaan, joten iltaisin on saanut kunnolla tehdä toitä, että pysyisi valveilla yli kahdeksaan väsymyksen vuoksi. Mutta mitäs ihmettä, ensi viikolla on jo joulukuu! Ja Thanksgiving, joka tarkoittaa muutaman päivän ylimääräistä lomaa koulusta. Tosin olen vähän kateellinen, kuin joillain kouluilla on koko viikon mittainen loma... Ja niin, paljon kivoja juttuja luvassa, mistä tekin varmasti saatte osanne! Enkä pysy enää housuissani, joten pakko kertoa. Eli ensimmäinen kiva juttu on, että ollaan menossa Teksasiin, San Antonioon, mun veljen, siskon ja dadin kanssa 12-15. joulukuuta. Veli on menossa edustamaan sinne Wisconsia juoksukisoihin joten me muut ajateltiin samalla käydä katselemassa vähän paikkoja. Mutta kivoimpaan juttuun, minkä rinnalla valkenee kyllä ihan kaikki. Eli olen menossa tapaamaan mun parasta ystävää Californiaan! Olisin kyllä ihan yhtä innoissani näkemisestä missä tahansa telttakylässä se tapahtuisikaan, mutta tottakai pientä lisähauskuutta tuo se, että hän majailee Los Angelesin nurkilla ja päästään toteuttamaan meidän yhteistä unelmaa käymällä paikoissa, mistä ollaan oikeasti pitkään unelmoitu! Lähden sinne siis 26 päivä ensikuuta, joten en edes hirmuisen pitkään joudu odottelemaan. Olen niin paljon enemmän kuin onnellinen, mutta siltikin pitää nyt jatkaa koulun käyntiä ja mennä takaisin matikan tunnille ;) Hengissä siis vielä ollaan!


Hyvää loppuviikkoa kaikille ja muistakaa, että keskiviikkoisin ollaan jo voiton puoella!

lauantai 16. marraskuuta 2013

exchange student meeting and something more


Hellou! Vihdoinkin sain aikaiseksi alkaa kirjoittaa tätä postausta mun kivasta viime viikonlopusta, lähinnä sunnuntaista. Meillä oli siis AFS Fun Day, eli siis luvassa oli vaihtarikavereiden näkemistä. Tällä kertaa paikalla ei ollut niin paljon porukkaa kuin edelliskerralla, joka oli sinäänsä ihan hyvä, kun ehdin puhella ihan mukavasti kaikkien kanssa. Törmäsin myös uusiin naamoihin, mikä oli vielä kivempi! Tapahtuma järjestettiin pienellä paikkakunnalla nimeltä Fall River, jonne matkaa oli parisen tuntia. Ärsyttää vähän, kuin asutaan niin kaukana noista tapaamispaikoista, jotka on aina lähellä pääkaupunkia Madisonia, jossa myös monet kaverit asuu. Toisaalta tälläkin kertaa lähdettiin matkaan kimppakyydillä italialaisen ja chileläisen vaihtarin kanssa, joten ei ne matkat tylsiä olleet. Reissu kestikin koko päivän ja ohjelma oli aika vapaata, juteltiin paljon, otettiin kuvia (tosin taaskin liian vähän) ja syötiin, mikä ei varmaan tullut kenellekkään yllärinä. Tämä on vaan niin siistiä, niin monta täysin erilaista kulttuuria siinä ihan käsien ulottuvilla ja silti ollaan niin samanlaisia, että juttu luistaa ihan kaikkien kanssa. Todella moni vaihtari täältä on Saksasta, meidän alueella niitä on ainakin kymmenen., joten saksalaiseen kulttuuriin on aika mahdoton olla törmäämättä. Meitä suomalaisia tosin on vain kaksi, mutta viime sunnuntaina sain kunnian edustaa meidän maaplänttiämme ihan yksinäni.
Tanska!
Bangladesh! (Kirjoitetaankohan tuo miten suomeksi...)
Saksa!
Espanja!
Israel!
Hollanti! (Ja chileläinen räpylä)
Saksa!
Suomi, Saksa, Hollanti!
Kun ajeltiin tapaamispaikalle, satuttiin ihan sattumalta ajamaan sen koulun ohi, missä reilut 3 kuukautta sitten tapasin mun perheen ensimmäistä kertaa. Se oli se koulu, missä leikittiin tutustumis leikkiä muitten vaihtareitten kanssa, minkä idea oli vaihtaa piirissä paikkaa mahdollisimman nopeasti, kun piirin keskellä olevan kysyjän kysymykseen vastaus on kyllä. Yksi kysymys oli, onko kenelläkään vielä koti-ikävä. Mulla oli. Mutta en kehdannut olla ainoa, joka sen toisi esille. Toivon ettei tonne koululle tarvitse enää mennä, kaikki oli silloin liian uutta ja ihmeellistä ja tällä hetkellä puhti ei riittäisi uudelleen tänne sopeutumiseen, juuri kun olen raskaalla ja kovalla työllä tänne saanut elämää rakennettua. Kuitenkin, puhuttiin tästä tanskalaisen Julien (ylin kuva) kanssa ja hän oli muistaakseni ensimmäinen ulkomaalainen vaihtari, kenet kunnolla tapasin. Jaettiin huone maailman raskaimman päivän, tulopäivän, jälkeen. Muisteltiin kuinka yhdessä jännitettiin ihan hirmuisesti isäntäperheiden kohtaamista. Lyhyesti sanottuna se oli niin jänskää! Sovittiin joidenkin vaihtarityttöjen kanssa, että mennään shoppailemaan tässä joku päivä, enkä jaksa odottaa! Harmittaa hirveästi, että meillä on niin pitkä välimatka :( Mun onneksi täällä etelämmässäkin on tosi kiva tyyppejä, joidenka kanssa on kivoja suunnitelmia!
Koko sunnuntai päivä siis vierähti vaihtareitten kanssa ollessa, mutta myös sitä edeltävä päivä lauantai oli tosi kiva! Aamulla kokosin itseni aikaisin ylös ja lähdin auttamaan kirkolle espanjalaisen ruuan laitossa. Ruuan nimestä ei ole hajuakaan, mutta tehtiin sitä niin paljon, että armeijallekkin olisi riittänyt. Jännää nähdä, miten erilaisia ruokia eri maissa tostanoin vaan väsäillään, kun yleensä se jännyys aste rajoittuu makaroonilaatikkoon (jota tosin on kova ikävä, koska naminami parasta ikinä). Suoraan sieltä lähdin Milwaukeehen, erääseen ostoskeskukseen, missä missä ensimmäistä kertaa tapasin suomalaisen au pairin, Julian. Oli tosi ihana päästä puhelemaan suomea, mutta siis nyt jo on niin paljon ongelmia, ettei mitään järkeä. Kokoajan unohtui kaikki mitä olin sanomassa ja oikeaa sanaa ei tullut mieleen (tosin ei sitä tullut englanniksikaan mieleen). Vaikka aika paljon juttelen suomea videokameralle, silti se on aivan täysin eri juttu puhua sitä kasvotusten. En kyllä osaa edes selittää miten, jotenkin siihen kuvaamiseen osaa varautua ja vähän valmiiksi miettiä minkälaisia sanoja käyttää jne.. Mutta oli erittäin kivaa ja mun kyllä piti jokunen kuvakin napata, kun kamerakin oli mukana, mutta hupsista vaan.
Huomenna (lauantaina) olen menossa kokopäiväksi kiertelemään kauppoja, sillä nyt on kyllä niin paljon kaikkea mitä oikeasti tarvitsen. Tänne on talvi nyt kovaa vauhtia tulossa, niin talvivaatteet eivät olisi pahitteeksi ja kirjaimellisesti kulitin lenkkarit puhki, joten nekin tarvitsee uusia. Myöskään kaikkia joululahjoja en vielä ole ostanut, joten nyt on pakko saada nekin hommattua. Tosin en valita, tietyssä määrin tykkään kierrellä ja kaarrella rauhassa kauppoja ja ostella eteenkin muille kaikenmoista. Muutenkin on kaikinpuolin raskas viikko takana, niin kiva saada kivaa tekemistä! Nyt teen sellaista väsymys kuolemaa, että en voisi kuvitellakkaan jaksavani vaihtaa yökkäriä päälle taikka käydä sulkemassa huoneeni ovea, joten pakko heittää  vaan kone pois ja nukahtaa justiinsa tähän asentoon. Taitaa tulla tyynytön yö, sillä justiinsa hokasin sen lainehtineen toiselle puolelle mun huonetta. Harmi sinäänsä, tykkään tyynyistä...

Pitäkää kaikki ihana marraskuinen viikonloppu! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

finally in american | VIDEO

Moikka! Vihdoin sain toteutettua pitkään pyydetyn videon, jossa puhun englantia ja kerron vähän siitä miten mulla nyt kielen kanssa sujuu ja lopusta löytyy myös pieni ylläri teille. Tänään (tiistaina) oli mulla koulusta vapaapäivä, kun muilla oli collegeen valmistavat testit. Aika suurilta osin  päivä meni syödessä, dataillessa ja maatessa, mutta sain myös pari tärkeää asiaa hoidettua. Piti myöskin kirjoitella mun viikonlopusta, mutta teen sen kun on parempi fiilis.
Video oli hyvä opetus myös mulle miten englantia puhun, tarkoitan sillä sitä, että huomasin nieleväni välillä sanan alkuja/loppuja ja lause ei kuulosta samalta. Myöskin imperfekti muodot taitaa olla liian hankalia käytettäviä... Koko päivän makoilu on tainnut rasittaa mut ja taidan mennä nyt nukkumaan. Onneksi huomenna on koulussa late start, eli koulu alkaa kolme tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Enjoy! Ja loppuun vielä, että älkäähän toverit ottako tätä niin vakavasti ;)



maanantai 11. marraskuuta 2013

eka kysymyspostaus | VIDEO

Moikka! Tässä olisi videomuodossa vastauksia kysymyksiin, joita tuli sen verran paljon, että pitää ainakin toinen (mahdollisesti myös kolmas) osa tehdä. Mulla on huomenna (tiistaina) vapaa päivä koulusta, joten tulen postailemaan teille mun erityiskivasta viikonlopusta.  Nyt hyvää alkanutta viikko kaikille, mulla kutsuu nyt koulun penkki. Enjoy!



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

happy birthday to me

Moikka, melkeen voisi sanoa, että pitkästä aikaa! Nyt on vaan ollut niin hirveä kiirus joka suuntaa, varsinkin kun maanantai ja tämä päivä (tiistai) ovat olleet täynnä esitelmiä, projekteja ja loppukokeita, sillä keskiviikkona vaihtuu jo jakso. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin ja mennään heti asiaan, eli ehdottomasti yhteen mun elämän parhaaseen päivää, lauantaihin, jolloin oli mun 17-vuotis syntymäpäivä. Tai no, mennäänpä ensin perjantai iltaan, siihen hetkeen kun kello Suomessa löi sen 12 ja päivä vaihtui. Mulla oli takana aivan mahtava viikko, en edes tiedä miksi se oli niin hyvä ollut, kaikki vaan oli sujunut, elämä oli enemmän kuin kivaa, mutta niinkuin aina perjantaisin, olin kauhean väsynyt. Parhailta ystäviltä alkoi tulla aivan ihania onnitteluviestejä, joita lukiessa tuli tietysty kyynel silmään. Tosin lähinnä ilosta, kun tajuaa minkälaisia ystäviä mulla on. Noh, kuitenkin dad tuli justiinsa sillon mun huoneeseen ilmottamaan, että on lähdössä jonnekkin ja tietenkin jotain lohdutteli. Kun kaikki muut olivat jossain, ihan huomaamattani vain nukahdin ja heräsin siinä muutaman minuttia enne kuin muut palasivat. Aloin lueskelemaan Suomesta mukaani ottamia kavereiden kirjeitä mulle, leikekirjoja ja valokuvia, jolloin olin ihan tippa linssissa taas ja taaskin dad tulee mun huoneeseen katsomaan olenko vielä hengissä. Ajattelin varmaan, että olin huutoitkenyt muutaman tuntia putkeen, haha. Sanoi kuitenkin loppuun, että huomisesta tulee toivottavasti parempi päivä. Eikä olisi voinut olla enempää oikeassa, tai itseasiassa se parempi huominen alkoi jo muutaman minuutin päästä! Hetken kuluttua mun huoneeseen tuli aivan taivaallisen oreo kakun saattojoukko laulaen onnittelulaulua, sillä olihan mun syntymäpäivä alkanut jo suomessa. No ennen kakun mussuttamista puhalsin tietysti kaikki 17 kynttilää ja muistin toivoa! Pitäisi muistaa toivoa useamminkin, sillä mun toive toteutui jo heti seuraavana päivänä ;).
Synttäriaamu alkoi jo vähän kuuden jälkeen, kun nousin rauhassa syömään aamupalaa ja valmistautumaan päivän urheilusuoritukseen, eli The Biggest Loser Off-Road Challengeen! Tuo tapahtuma järkättiin siis Milwaukeessa ja oli niin siistiä päästä juoksentelemaan tonne BL-paita päällä koko sarjan varmaan suurimpana fanina. Tuohon BL Challengeen ei hirmuisesti osaan ottajia ollut, joka oli todella hyvä, sillä pystyin moneenkin otteeseen vaihtamaan muutamia sanoja exkilpailijoiden kanssa. Samaan aikaan tuolla kuitenkin oli Spartan kisa, joten porukkaa riitti ja jälkeenpäin mietittynä taisin olla yksi nuorimmista. Off-Road haasteen ideana oli, että baseball stadioniin (ulos+sisälle) oli rakennettu 5 km mittainen rata, jonka varrella oli erilaisia haasteita. Ylityksiä, alituksia, pari kertaa itseään korkeampia seiniä, jotka piti ylittää, porrasjuoksua, portaitten hyppimistä, seinäkiipeilyä, painojen nostoja, yli 300 punnerrus-kyykkyhyppy yhdistelmää, vesisaavin kuljetusta, paksulla köydellä hyppynarulla hyppimistä, soutua soutulaitteessa ja vaikka mitä kaikenlaista tuollaista. Meinasi siinä puklu lentää, kun tuollaista maximisuoritusta tunnin verran tehtiin, mutta ei olisi ollut parempaa tapaa aloittaa synttäriaamua! Toivottavasti noita tuli tänneppäin lisää. Päivääkään ei paljoa ehtinyt kulua, sillä kotiin lähdettiin jo ennen 11 ja meillä olikin vielä paljon ohjelmaa jäljellä.
Pienen laittautumisen jälkeen lähdettiin kohti meidän perheen vakkari ravintolaa. Tykkään tuosta paikasta ihan hirmuisesti, ainakin sen vuoksi, että siellä joka annokseen kuuluu alkupala! Tällä kertaa valkkasin Gyros -nimisen annoksen, jota söin kesällä Kreikassa. Taaskin aito ja alkuperäinen kreikkalainen vei selvästi voiton, vaikkei ruokani tosiaankaan mitään pahaa ollut, päin vastoin. Sillä jaksoi ainakin seuraavaan shoppailusession! Lähdettiin siis suoraan syömästä momin kanssa  Milwaukeehen katselemaan vähän joululahjoja ja jotain tarttui onneksi mukaankin. Myönnettäköön, että on vähän paniikkia joululahjoista, varsinkin niistä mitä haluaisin tänne päähän antaa... Jos on ideita, otan niitä erittäin mieluusti vastaan! Muutaman tunnin shoppailun jälkeen nokka kohti kotia ja lepäilemään tunniksi, eli siis syömään lahjaksi saatuja oreoita ja ihastelemaan Suomesta tulleita ihania lahjoja. Kiitos ihanat!
Sitten lähdinkin mun kaverin luokse ja olin ihan varma, että tullaan tekemään meidän enkun projektia, joka piti olla maanantaiksi tehty. Tämä mun kaveri tulee normaalisti avaamaan oven ja kyseli kaikkea muistinko ottaa projektikamat mukaan, jne.. Yhtäkkiä muutaman mun kaveria pompahtaa esiin ja laulae onnittelulaulua! Kun katson vähän sisemmälle taloa ja huomaan, että joka suunnassa on 'Happy Birthday' juttuja! Pöydällä oli eri täytteisiä pitsoja ja italialaista Nutella kakkua, oli niin niin hyvää. Syömisen jälkeen alotettiin katsomaan leffaa, mutta se loppui lyhyeen, kun tuli lähtö hunted houseen! Valaistakseni mm. äitiä, noita taloja on täällä halloweenin aikaan ja se on täynnä maailman pelovimmin pukeutuneita ihmisiä ja lavasteita, ja siellä sitten kävellään sellaista rataa ympäri. Meillä tuo rata kesti lähemmäs puolituntia ja ne käytävät oli niin kapeita, että ihmettelen miten joku tosi amerikkalainen ikinä niissä mahtuu kulkemaan. Odoteltiin parituntia ulkona jääkylmyydessä tonne pääsyä, mutta kyllä se ihan kokemisen arvoinen paikka oli! Vihdoinkin kun päästiin sisälle, olimme jonon viimeisiä ja eksyimme porukasta! Sinne siis mentii noin 10 ihmisen ryhmissä ja ei tajuttu kääntyä, vaan käveltiin päin seinää ja siinä sitten kummasteltiin missä ollaan. Katsoin sitten taakseppäin ja näin maailman kamalimman näköiseksi pukeutuneen pelottelijan. Se oli ihan hirveää ja takerruin mun kaveria vyötäröltä ja toinen kaveri mua vuotäröltä, joten liikuttiin loppumatka ihan kiinni toisissamme ankka-askelia ottaen. Onneksi olin keskellä niin pystyin liian jänskissä kohdissa pitämään silmiä kiinni. Selvittiin kuitenkin hengissä hunted housesta ja kello näytti siinä vaiheessa jo reilusti yli puoltayötä, joten lähes suoraan kaaduttiin nukkumaan.
Tuun näyttämään mun synttärilahjat teille vähän myöhemmin, kunhan ne kaikki päätyy perille vielä. Mulla on myös yksi jymyjuttu teille! Mutta se on ihan oman videon arvoinen juttu. Sanon vaan, että mulla on mulle maailman paras Usaperhe ja Suomiperhe, tosin kyllä sen tiesin jo enne tätä jymyjuttua! Ja vielä vähän jännitystä nostattaakseni sanon, että tekisi vaan mieli hyppiä, huutaa ja kiljua. Vuorokauden sisällä alan vastailemaan kysymyspostauksen kysymyksiin, joita on muuten ihan hullusti, mutta jos vielä sulla on jotain kysyttävää, heitäppä ihmeessä kysymyksesi tänne, vastailen enemmän kuin mielelläni.

Huippua loppuviikkoa aivan joka puolelle palloa!