torstai 26. joulukuuta 2013

I'M GOING TO CALIFORNIA

Juhlapäivä alkaa olla takana päin ja kiirettä pitää, sillä 9 tunnin päästä olisi lähtö kohti Chicagon lentokenttää! Ja ei, en ole pakannut vieläkään. Kokopäivä on mennyt juhlistaessa joulua, tosin ei muuten kuin olohuoneessa yhdessä istuen ja joululahjoja availlen, pelejä pelaillen ja kuunnellen joululauluja. Mutta ei kai sitä muuta pidäkkään tehdä. Mitään sen erityisempää jouluruokaakaan ei syöty, mikä oli sinäänsä vähän harmi. Olen kuitenkin ollut niin täpinöissäni koko päivän, etten ole mihinkään pystynyt keskittymään. Kohta näen mun parhaan ystävän lähes 5kk tauon jälkeen. Voin olla täysin minä. Sitä paitsi mun yksi suurista unelmista käy toteen, eli pääsen Californiaan, mutta se nyt on jäänyt vähän taka-alalle ajatuksissa. Oikeat ystävät on mun toteutunut unelma! Tämä on niin siistiä, en usko tätä todeksi. Niin ja sitä vielä, että jos tämä jää mun viimeiseksi postaukseksi tänä vuonna, niin pitäkää ihana uusivuosi

Edit/ Nyt kello on 11 illalla ja sain pakattua. Mutta siis mun piti oikein ääneen ihmetellä, että mitä täällä oikein tapahtuu! Koska pakkailin sillä mielellä, etten ota paljoakaan mukaan ja heittelin vain tavaroita matkalaukkuun. Kun satuin kääntämään pääni matkalaukkuun päin, se pursui? Ihan kirjaimellisesti. En tajua miten ikinä olen saanut pakattua kaiken tänne ja että miten ikinä tulen pääsemään pois näitten kamojen kanssa? Mun huone ei näytä yhtään tyhjemmältä. Itseasiassa tämä pursuaa silti... Ei muuta voi sanoa, kuin hupsis. Siivoan vielä huoneen loppuun ja yritän päästä pian nukkumaan.
Edit/ Nyt kello on 12 ja vihdoin ja viimein olen valmis. Pitää vain sammuttaa tietokone ja laittaa se laukkuun. Sen jälkeen ehdin nukkua noin 4 tuntia ennen herätystä. Jänskää!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

♥MERRY CHRISTMAS

Erittäin hyvää joulua multa, tosin vähän jäljessä! Mulla alkaa olla vasta 24 päivä takana päin ja ajattelin mennä pian nukkumaan, koska huomenna olisi luvassa se kunnon juhlimispäivä. Meillä tosin ne juhlat oli jo silloin lauantaina, jolloin talo oli ahdattu täyteen ihmisiä ja ruokaa. Huomenna tänne on tulossa isovanhemmat, kokkaillaan+syödään yhdessä ja tehdään muita joulujuttuja, kuulostaa siis kivalta. 
Tänään, eli aattoaamua heräsin herätyskelloon hiukan ennen kymmentä, ja meinin tekemään jouluista aamiaista. Sen jälkeen rupesin skypettelemään Suomeen tätini luokse, jossa oli myös mm. perheeni. Oli kivaa päästä juttelemaan kaikille pitkästä aikaa, vaikkei kovin pitkään juteltukkaan♥ Juttelun jälkeen rupesin paketoimaan lahjojani hostperheelleni, kuunnellen  samalla suomalaista joulumusiikkia! Siinä vierähtikin lähemmän kolme tuntia, koska olin maailman huonoin paketoimaan... Otin muutamia kuvia jutuista mitä annoin heille lahjaksi, mutta julkaisen kuvat vasta vähän myöhemmin täällä.
Paketoinnin jälkeen katosoimme koko perheen voimin Joulutarina- nimisen elokuvan. Ei kuitenkaan sitä Joulutarinaa, mitä nyt mahdollisesti ajattelet. Tykkään niin paljon tuollaisista koko perheen yhteisistä jutuista! Sitten kun olimme saanut kulutettua kahden tunnin elokuvaan varmaankin se neljä tuntia, koska jouduttiin kesken monta kertaa, kun milloin joku tarvitsi uuden limsan, joku poppareita, kissa oksensi, koira halusi ulos tai takaisin sisään, aloitimme jakamaan lahjoja! Avasimme siis vain noin puolet tänään ja toiset puolet sitten huomenna, elikkä postaan kaikki saamani jutskuttimet siis samaan aikaan. Mua nauratti lahjojen jaossa ihan hirveästi, koska olen tottunut siihen, kun ollaan saatu oma lahjapino kokoon, kaikki repivät ja mättävät paperia pois lahjojen päältä hullun kiilto silmissä ja kun aloitetaan avaamaan toista lahjaa, ollaan täysin unohdettu jo ensimmäinen. Niin täällä kuitenkin jaettiin kaikille yksitellen paketti, ja kaikki omalla vuorollaan avasivat paketin ja kertoivat jotain tästä lahjasta. Taas vaihteeksi aloin nauramaan yksinäni ääneen, kun tuli niin hauska mielikuva meidän perheestä tekemässä tuota samaa. Itseasiassa naurattaa vieläkin :D Lajojen aukomisen jälkeen suunnattiin kirkkoon, jonka jälkeen katseltiin toista leffaa. Itseasiassa leffa taitaa olla vieläkin käynnissä, mutta kun mulla on niin paljon tekemistä, niin oli pakko tulla hoitamaan asioita pois alta. Mm. pakkaaminen on ihan kesken, tai siis en ole oikeastaan vielä aloittanutkaan, hupsis. 
Koosteena vielä koko päivän fiiliksistä sen verran, etten väitä etteikö olisi ikävä ollut, en todellakaan. Olisi ollut kiva istua suomalaisessa jouluruokapöydässä, puhua suomea, laulaa joululauluja, käydä joulusaunassa, syödä pipareita ja torttuja, juoda glögiä rusinoilla ja antaa perheen paketit käteen. Mutta toisaalta tuntuu, ettei noita juttuja ole niin kamala ikävä, etteikö voisin odottaa, mutta ihmisiä mulla on ikävä. Ja ei, en jaksaisi odottaa edes torstaihin, että näen parhaimman ystäväni!! Luulen, kun näkee yhden erittäin rakkaan ihmisen suomesta, ikäväni ehkä helpottaa. Nyt kuitenkin lopetan, ettei tavoitteeni aikaisin nukkumaan menemisestä ihan pilaannu. Palailen vielä ennen lähtöä, ei musta niin vaan eroon pääse ;) Pitäkää ihana Joulupäivä!


Tässä vielä luukku 24, loput luukut julkaisen myöhemmin blogin puolelle myöhemmin.

Ps. Tänään se siis varmistui, Suomessa törmäillään siis 2.7 eteenpäin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

JUHLAJULKAISU

"Moikka! Oon Anna, 16 vuotias tyttö Turusta ja ajattelin aloittaa tämän vaihtariblogin jo nyt, että voin harjoitella kirjoittamista ennen vaihtoon lähtemistä ja pystyn kertomaan ajatuksista ja koko vaihtariuden etenemisestä...Tosiaan en vielä tiedä minne päin olen menossa, mikä tahansa käy...Nyt tähän mennessä olen joka toinen päivä innoissasi lähdöstä ja sitten niinä muina päivinä mietin, etten tule todellakaan selviämään siellä ja en halua jättää mun elämää tänne...Lupaan myös antaa teille kaikille todellisen kuvan vaihtarina olemisesta mitään kaunistelematta, sen ihanuuksineen ja vaikeuksineen..."

Noin kirjoittelin teille vuosi sitten, eli blogillani on tänään 1-vuotis syntymäpäivä. (Postauksessa lukee sen olevan kirjoitettu 19.12, mikä on totta mutta julkiseksi sen laitoin tasan vuosi sitten.) Koko postauksen vois halutessasi lukea tästä, mutta uskoisinpa, että tuossa tuli tärkeimmät esille. Heti alkuunsa haluan sanoa olevani niin kiitollinen. Siitä, että mulla on maailman parhaimmat lukijat, ketkä oikeasti tekevät mun elämästä paremman. Esimerkkinä perjantaina 22. helmikuuta kirjoittamani postaus, jonka aikana meinasin tukehtua itkuun ja muutaman viikkoa sen jälkeenkin oli vielä hiukan outo-olo, vaikken sitä ehkä ilmi tuonutkaan. Sain kuitenkin mm. blogin kautta tukea siihen etten ole yksin. Autatte mua pitämään mut järjissäni ja no matter what happens pysyisin täällä koko tämän vuoden, sillä siellä on niin paljon ihmisiä, kenellä tämä vuosi ei syystä tai toisesta ole mahdollinen, joten haluan mahdollisimman paljon jakaa mun vuodesta teidän kanssa. Jos olen kirjoittanut myöhään yöhön postausta, johon kuitenkin olen tyytyväinen, ei haittaa ollenkaan olla aamulla väsynyt.


En tiedä, mitä noissa reunuksista tapahtui :D

"Aika on kulunut ihan pelottavan nopeasti ja pian istunkin joulupöydässä toisella puolella maapalloa...ensi jouluna en olekkaan enää täällä, mikä tällä hetkellä tuntuu ihan järkyttävältä...Illalla tuli ihan tippa linssiin, kun tajusin viimeisen joulun ennen vaihtoa menneen."

Mm. tuollaisia pätkiä löysin kirjoittaneeni viime joulusta, kun häpeillen luin vuoden takaisia postauksiani. Tunnen itseeäni kohtaan suurta myötähäpeää siitä, miten idioottimaisesti olen asiat tuonut ilmi ja minkälaisiä kuvia olen julkaissut. Kuitenkin tänään, eli lauantaina tulen istumaan ensimmäistä kertaa joulupöydässä toisella puolella maapalloa, sillä meillä on isot perinteiset joulupippalot täällä meidän kotona! Mutta ei, se ei ole lainkaan pelottavaa. Odotan innolla, kun näen miten nämä ihmiset viettää joulua täällä ja olen kiitollinen, että saan olla mukana. Vaikka 24. päivä, (milloin täälle ei siis mitään pahemmin juhlita, kun juhlinta on 25. päivä,) jännittää hieman. Pieni kaipuu tuli viime vuotisten postausten kuvista, kun muistin kuinka hyvältä joulutortut ja oikeat piparit maistuvatkaan. Ja kinkku... Meillä ei ole täällä kinkkua, vain kalkkunaa, mitä söimme myös Kiitospäivänä. 

Kuvia viime joululta.
Toivoisin, että pystyisin pitämään paikkaa kotina ja perhettä todellisena perheenä, sitten se paikka olisi minun unelma paikka...Olen elänyt täällä yli 16 vuotta ihan samanlaista elämää ja ennen kun aikuistun ja tiiän mitä haluan, haluan käydä koittamassa jotain ihan muuta...Hakkaanko päätä seinään ja itken koko ajan kuin hullu...Entä jos en vaan uskalla mennä...Nolottaa jo valmiiksi, koska olen ihan varma lentokentällä hirveän hysteerinen..."

Olen todella onnekas ja unelmani on siis toteutunut, kun olen saanut näin ihanan perheen. Vaikka jotain käytäntöjä en tajuakkaan ja tekisi mieli hakata päätä seinään, tä on niin se oikea perhe mulle! Olen vaan käsittämättömän sanoinkuvailemattoman onnellinen, että lähdin, sillä tämä on juuri sitä mitä mun elämäni kaipasikin! Oikeasti voin sanoa saaneeni elämälleni enemmän suuntaa, tietän mistä pidän ja mitä loppuelämältä mm. haluan. Lähdöstäkin selvisin, josta kuitenkaan ei ole pelkästään hyviä muistoja. Viimeinen viikko meni kuin unessa. Viimeinen päivä meni kuin koomassa. En halua vieläkään muistella sitä, vaikka aina välillä mielikuva viime hetkistä Suomessa pomppaa vaan mieleeni, muistan sen kuin eilisen vaikka siitä onkin kulunut pari viikkoa vajaa 5kk. Lentokentällä en ollut niin hysteerinen kuin odotin. Olin kuitenkin ainoa meistä n.12 vaihtarista, kuka itki turvaporttien jälkeen, mutta ei ei hävettänyt tippaakaan. Ja jep, ensimmäinen lentokone matka Helsinki-Arlanda, oli kauhea. Lentokone oli pienin ja ahtain ikinä, mutta se fiilis kun lentokone nousi ilmaan (muistan sen pompahduksen tunteen vieläkin) ja kun viimeisen kerran näki Suomen, ei ollut niin mukava. Outoa, että tuo, mitä kauan pelkäsin, on jo takana päin ja siitä on selvitty hengissä.


"äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäin huolen ja laulan pappadadudapapapaduudadappa..."

"Haluaisin jo kävellä niihin kauppoihin ja ostaa kaikkia ihania aitoja amerikkalaisi vaatteita ja laukkuja ja vaikka koko kaupan...En nyt osaa ihan vastata kuinka paljon haluan muuttua, koska näin on ihan hyvä. Tottakai haluan lisää positiivisia puolia itseeni ja olemaan itsenäisempi, mutta entä jos tulee ihan totaalinen muutos ja en olekkaan enää yhtään samanlainen kuin kaverini...En myöskään aio katua"

Tuohon kohtaan päätin lopettaa vanhojen postausteni lukemisen. Kaikki hetket tuntuu niin läheisiltä ja muistan orientaatioleirin fiiliksetkin niin hyvin. Sen kuin menin sinne ja tutustuin uusiin ihmisiin. Kun olin niin paniikissa, kun pelattiin pelejä enganniksi. Ja noista amerikkailaisista kaupoista, joista puhuin. Mietin sitä juuri itseasiassa eilen kun olin shoppailemassa, että kuinka normaalilta ne tuntuu ja ei ole yhtään sellaista 'jeejeejee Victoria's secret, mennään sinne heti ja ostetaan koko kauppa tyhjäksi', vaan lähinnä mietittiin jaksetaanko edes kääntyä siellä. Hinnat siellä on ihan hullua, verrattuna muihin kauppoihin, joista yhdeksi lempparikseni on tullut ainakin Hollisterin liike, joista vähän mun unelma vaatekaupat -postauksessa juttelinkin. Ja tuosta muuttumisesta vielä sen verran, etten ikinä voisi muuttua niin paljon erillaiseksi, etten tuntisi oloani mukavaksi mun oikeiden ystävien seurassa. En ikinä. Ja ei, en kadu. Todellakaan. Taikka tule ikinä katumaankaan.

"Käytin aika moneen pakettiin tuota läpinäkyvää juttua ja olen aina luullut sen olevan suffelia, mutta ei vaan se onkin sellofaania...Luulin Georgian olevan osa Eurooppaa tähän päivään asti, että mitäs ihmettä miten se tuolla Amerikan puolella on."

Ja niin, sen verran pitää vielä sanoa, että Anna, olet ollut totaallisen idiootti :D...


Siinä on myös tämän päiväinen luukku, missä jutustelen juurikin tästä kiitollisuudesta ja siitä, kuinka ihanaa on kirjoitella blogia, koska sitä voin tehdä missä mielen tilassa tahansa. Tähän vuoteen on kuulunut 114 postausta, lähes 800 julkaistua kommenttia, n. 800000 sivun katselua, yli 300 rekisteröitynyttä lukijaa, niin iloisia postauksia, mutta myös niitä angsti-postauksia. Tästä jatketaan, on ihana tietää, että on löytänyt lisää niin omia juttuja, minkä tekemisestä nauttii ja mistä voi olla hyötyä myös monelle muulle. Ihanaa, kun olette kyselleet niin paljon kysymyksiä ja nyt olenkin ajatellut, sillä koska kysymyksiä on alkanut tulemaan myös facebookin puolella ja yksityisesti, niin jos joku teistä haluaa jotain syvällisempää vastausta, vaihtaritukea, mitä ikinä, voi lähettää mulle KIKissä, jota en muuten käytä viestiä: annaak, taikka sähköpostilla koivu.anna@gmail.com

Ja sitten eilisestä päivästä vielä, että juuri kun olin tänne saanut valitella, että koulu ei yhtään nappaisi, avasin facebookin ja ilmoitustauluni oli tännä koulu on peruttu -julkaisuja. Mun loma siis alkoi onneksi jo eilen! Illalla oltiin kuuden kaverin voimin katsomassa Anchorman 2, mikä oli samalla mun ensimmäinen elokuvani Amerikalaisessa leffateatterissa. Ihan outoa, että nyt voin katsella elokuvia ilman tekstityksiä, mitä en 5kk sitten oli osannut kuvitellakkaan tekeväni. Leffateatterissa oli sen verran eroavaisuuksia, että paikkoja ei varattu samalla kun ostettiin liput ja ei ollut sitämun lempparia, elikkä irtokarkki valikoimaa. Leffa oli kuitenkin ihan okei, ihan katsottava, muttei kuitenkaan mikään lemppari. Ja sain mun eräältä poikapuoliselta kaverilta ihanan lahjankin, hän oli ostanut mulle meidän koulun tpaidan! Pääsin illalla vasta hieman ennen puoltayötä kotiin ja herättyäni rupesin kirjoittelemaan tätä teille. No, mun mielestä lomalla saakin nousta vasta puolen päivän aikaan sängystä, varsinkin kun hostvanhemmat ovat häissä ja muitten kotona olemiesta ei ole mitään tietoa. Illemmalla onkin ne suuret juhlat täällä, mistä jo juttelinkin, varmasti luvassa kuvia ellei jopa videomateriaalia sieltä. Pian on tulossa kuvia myös Texasista, kuvien valikoiminen ja mahdollinen muokkaaminen vie vaan todella paljon aikaa... Nyt kuitenkin hilaan itseni tästä sängystä ylös ja kiitän teitä kaikkia, jotka olette mukana mun vaihto-vuodessa mukana, vielä kerra. 


Maailman parasta joululomaa teille kaikille!

perjantai 20. joulukuuta 2013

20. luukku

Moikka ja erittäin hyvää lomaa kaikille, keillä se on jo siis alkanut! Mulla on vielä koko perjantai edessä ja ihan normaali koulupäivä olisi tiedossa. Ei voi muuta sanoa, kuin yltiömaksimus väsymys ja epäkiinnostus... Onneksi koulun jälkeen on luvassa kivaa tekemistä, kun suunnataan kaverin kanssa vähän shoppailemaan ja illemmalla parin kaverin kanssa leffaan. Huomenna meillä on isot joulupippalot sukulaisten kanssa täällä meillä ja muutenkin on luvassa vähän erillaisempi päivä täällä bloginkin puolella ;) 

torstai 19. joulukuuta 2013

18.&19. luukku

Tämä video on kooste lauantaista, jolloin oli mm. veljen juoksukilpailut ja pyörimme San Antonion downtownissa, jossa kävimme kivalla nähtävyys kierroksella turistiveneellä. Lisää kunnon postausta tulossa pian!
Christmas Tag video, joka on kiertänyt aika paljon tubea ympäri ja vihdoin myös minä sain aikaiseksi tehdä sen. Jeejee, pian joululoma! Se tulee kyllä niin hyvään aikaan, että huhuh... 

tiistai 17. joulukuuta 2013

14.&17. luukku

Tuossa videossa olisi vähän tunnelmia viime perjantailta Texasista! Lisää tulossa pian heti huomenna, koska sitä video/kuvamateriaalia tuli ihan mukavasti. 
Luukku 17 onkin vähän eri kielellä höpötelty video. Jos et ymmärtänyt mitään suosittelen katsomaan tiivistelmän videon kuvauksesta youtuben puolelta tai ottaman englannin kirjan käteen hehe. En kyllä tajua miksi kiusaan itseäni näillä enkkuvideoilla... Wääk ahdistaa :D

lauantai 14. joulukuuta 2013

christmas at the airport

Chicagon lentokenttä oli täynnä upeita jouluvaloja!
Jos oikein ymmärisin, tämä koriste oltiin omistettu lapsille, ketkä ovat menettäneet sodassa vanhempansa.
Tottakai pakollinen Starbucks keikka tuli tehtyä.
Suuntana siis San Antonio!
Chicagon valot tuolta taivaalta oli yksi upeimmista jutuista mitä olen ikinä nähnyt. Harmi, ettei se tallentunut mun kameralle kovinkaan hyvin...
Hellou! Makoilen täällä San Antonion hotellihuoneessa aivan rättipoikki väsyneenä ja ajattelin pikaisesti julkaista muutamat kuvat Chicagosta. Tuli sielläkin napsittua niitä kuvia ja kuten varmaan jo tiedättekin, olen maailman huonoin karsimaan. Nyt siis toivon mukaan vältämme nälkävuoden pituisen seuraavan postauksen, jossa kerron mitä olemme tänään (eli perjantaina) tehneet! Lentomme siis lähti Chicagon kentältä 9:10 ja kesti vähäsen alle 3 tuntia. Oli aika jänskää mennä lentoketälle, kun se oli se paikka missä otin ensimmäiset askeleeni Amerikan mantereella... Ei ollut kuitenkaan niin jänskää mitä kuvittelin ja ei pahemmin käynyt ah-niin-ihana Suomesta lähteminen mielessä. Ainakaan pahemmin. Muuten olen tainnut rakastua lentokenttiin. Se tunnelma siellä on vaan niin ihana, koska on niin vapaa menemään minne haluaa. Ihmisiä tulee ja menee ja joka suunnassa on eri näköisiä ihmisiä. Erillaiset ihmiset ja kulttuurit on vaan niin maailman hienoin asia ja en jaksa odottaa, että pääsen ottamaan selvää niin monesta kulttuurista, kuin mahdollista. Mm. tuosta ja siitä missä kaikkialla haluisin elämäni aikana käydä juttelin koko lentomatkan siskoni kanssa. Niin ihanaa unelmoida sellaisista asioista, joiden toteuttaminen riippuu vain minustaTämä oli siis muistutus siitä, että muistakaahan tekin unelmoida, koska mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin toteutunut unelma 

Vallan ihanaa viikonloppua teille kaikille ihanille!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

10.&11. luukku

Tosiaan viettelen vielä ainakin yhtä kipeyspäivää kotosalla... Yritän tänään kuitenkin aloittaa pakkaamista, mutta hyvin mahdollisesti jätän sen viime tippaan kuten aina ja löydän itseni huomenna juoksemasta taloa ympäri. Nyt jatkan tätä vallan ihanan teen litkimistä ja sirkusaakkosten syömistä, jotka löysin ihan sattumalta. Elämän suuripieniä iloja

tiistai 10. joulukuuta 2013

8.&9. luukku

Taaskin videoita! Tällä hetkellä mun pitäisi olla liikuntatunnilla, mutta lomautin vähän itseäni ja olen nyt kotisohvalla niistelemässä viimeisiäkin aivon murusiani pihalle. Piristävä asia on, että rakkauteni (tietokoneeni) on palannut ehjänä kotiin! Mutta nyt siis yritän mahdollisimman pikaisesti parantua ja uskonkin, jos lepään ainakin tämän päivän, olen parempi tortaina, joilloin San Antonio (Texas) kutsuu! Onko teistä ketään koskaan käynyt siellä? Jos on, niin kertokaa ihmeessä mulle jotain! Mulla on siis tänään aikaa, joten voisin kirjoitella teille ihan kunnolla kuvien kanssa ja julkaista sen vaikkapa huomenna tai torstaina. Hyvää tiistaita kaikille!

Tiivistettynä:
-Kahdeksannessa luukussa ei mitään kummoista tapahdu, esittelen vain, minkälaisia sovelluksia mun Nokia Lumia 920 sisältää. Eniten pidän instagrammista ja WhatsAppista.
-Yhdeksännellä videolla kerron mun oudoista tavoista ja myös sen, että lumimyrskyn takia ei päästy lähtemään vaihtaritapaamiseen. Outoja tapoja on mm. herätyskello ei voi olla ikinä :00 tai :30, asioita pitää saada tehtyä ennen mikron piippaamista, varpaat pitää aina olla nukkuessa peiton alla, juttelen mun peilikuvalle, ennen kuin menen nukkumaan, mun pitää pyörähdellä sängyssä oudosti...

maanantai 9. joulukuuta 2013

6.&7. luukku

Moikkelis! Taaskin on tämä joulukalenterin päivitys tänne blogiin on jäänyt, mutta syy siihen on lähinnä justiinsa se, että mun kone on rikki... En myöskään haluisi ladata kuviani perheen koneelle, joka ei muutenkaan ole mistään nopeimmasta päästä ja videoittenkin editointi on tuskallista. En myös halua kirjoittaa ilman ääkkösia (joita muuten tarvitaan yllättävän paljon), joten käytän kopiointiliitä- taktiikkaa. Miss my computer... Muuten aivan hullua, tänään, eli sunnuntaina tuli täyteen mun 4kk täällä. En olisi ikinä uskonut mun oikeasti pytyvän tähän. Kuolemansairas (eli nuhainen) minä jättää tämän postauksen nyt tähän ja tulen viimeistään huomennenna postaamaan loput ilmestyneet joulukalenterit teille, että päästään täällä blogissakin reaaliaikaan, muuten joulu on jo lähellä! Olette ihania ja muuten herranjestas kun teitä on tullut taas lisää! Hyvää viikonalkua jokaiselle

Tiivistettynä:
-Kuudennessa luukussa laulan mm. maamme laulua ja kerron kuinka paljon olen oppinut arvostamaan Suomea täällä ollessani ja se on nyt ja tulee aina olemaan mulle rakas kotimaani, jonne on aina mukava palata. Joskin sieltä on myös mukava välillä lähteä.
-Seisemännessä luukussa kerron harrastuksieni tärkydestä. Valitsin videon tällä päivälle, sillä tuona päivänä sattui olemaan Cheerleadingin SM-kilpailut, joilla olisin ollut myös mukana, jos en täällä maailman toisella puolella olisi ollut. Kerron siitä, kuinka paljon harrastukset ovat antaneet minulle, niin hyvässä kuin pahassa ja ne parhaimma/huonoimmat kokemukset ja tuntemukset taitaakin olla niistä piireistä. Kehotan myös rohkeasti kokeilemaan erillaisia lajeja, niin kauan kunnes se oma laji löytyy, sillä sitä fiilistä, kun tekee sitä mitä rakastaa ei voita mikään. Itse harrastan siis cheerleadingia, valokuvaamista, bloggaamista ja vloggaamista.

torstai 5. joulukuuta 2013

4.&5. luukku

Moikka! Taaskin tulee vaan tälläinen pikainen ilmottautuminen, sillä taaskin on paljon tekemistä. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että nyt ärsyttää, sillä tiistaina koulupäivän aikana meidän ihana läski kissa talloi mun uuden kannettavan ja nyt toinen puoli näytöstä on tuhannen sirpalaine... Tekee vähän haastelliseksi näitten videoiden editoimisen niinkuin kaiken muunkin, ja ei mulla muutenkaan ole kuin ihan rajallinen aika milloin ehdin koneen edes avata, ja nyt koko netin avaamisessa kestää 10 minuuttia... En tiedä mitä teen, ääää ärsyttää! Kuitenkin, nyt suuntaan goverment tunnille, olen vähän kateellinen sinne suomeen, sillä olette jo selvinnyt melkeistään tostaista ja teillä on pidennetty viikonloppu :D Palaillaan taas mahdollisimman pian! 

Tiivistettynä:
- Ensimmäisessä videossa kerron kysymyksiin, joita multa ollaan kyselty, vastaukset, joten sitä on vähän hankala tiivistää :/
-Viidennessä luukussa en sitten mitään oikeastaan puhukkaan. Kerron vain, että teen huonevideon ja kuvaan huoneeni.

tiistai 3. joulukuuta 2013

2.&3. luukku


 ❤Anna

Tiivistettynä:
-Ensimmäinen video on vain sarkastisesti tehty video rantalomailusta, jossa ylistän buffet ruokailua, mikä mulle yksi parhaimmista jutuista matkalla. Myöskin matkaan lähdetään yleensä suurien suunnitelmien kanssa, mutta kuitenkin löydetään itsemme usein vain saman hotellin uima-altaan äärestä. Tai tämä toimii myös toisinkin päin.
-Kolmannessa joulukalenterissa kerron itsestäni jotakin turhia faktoja, mm. tykkään tehdä listoja, ruuan laitto on kivaa, pelkään palloja, unelmointi on parasta ikinä, karkki on myös parhautta ja teen tyhmiä ilmeitä mun kasvoilla...

maanantai 2. joulukuuta 2013

thanksgiving ja 1. luukku

Moiksun! Erittäin ihanasta Thanksgiving juhlasta selvitty hengissä ja nyt tulenkin jakamaan sitä teidän kanssa. Ensin muutama taustajuttu Thanksgivingistä, eli: Uudisasukkaat muuttivat Euroopasta Amerikkaan talvella ja heillä ei ollut ruokaa, eikä taitoa sitä metsästää. Amerikkalainen intiaaniheimo päätti auttaa heitä, ja kiitokseksi uudisasukkaat kutsuivat heimon luokseen viettämään Kiitospäivää, jota inkkarit olivat jo monta sataa vuotta viettäneet, kiittääkseen maan antimista. Se siitä historian tunnista ja siirrytään 1600- luvulta torstaihin.
Menin todella myöhään edellisenä päivänä nukkumaan, kun pitkästä aikaa oli vähän aikaa tekstailla Suomikavereitten kanssa. Vihdoin ja viimein menin kuitenkin nukkumaan erittäin onnellisena ja se sama fiilis on jatkunut tähän sekunttiin asti! Heräilin aika myöhään Thanksgiving aamuna ja oikein rauhassa söin aamupalaa, jonka jälkeen muutama tunti vain siivoiltiin ja rentoiltiin. 
Yksi Kiitospäivän tärkeimmistä elementeistä on yhdessäolon ja kiitollisuuden lisäksi ruoka. Tärkeimpiä noista ruuista on ainakin kalkkuna ja piirakat, joita meilläkin tarjoittiin aivan riittävästi! Myös Stuffing on yleinen lisuke ja siihen kai liittyy jokin juttu minkä takia. Se siis tarkoittaa löllöjä krutongin palasia ja ei ihan mun lempparia ollut, mutta ei se oksennusrefleksiäkään aiheittanut. Tuli ihan jouluisa olo, kun ympärillä oli perhe, sukulaisia ja ruokaa, ainoastaan lahjat uupuivat. Toisaalta ne lahjat eivät olisi tuohon fiilikseen pienintäkään lisä-arvoa tuonut, sillä tämän perheen ja kokemuksen saanti on yksi hienoimmista lahjoista minkä ihminen voi vastaanottaa. Kuitenkin vieraat alkoivat tulla meille kahden aikoihin ja ensimmäiset pari tuntia vain juteltii ja valmisteltiin yhdessä ruokia. Sen jälkeen alkoi pitkä syöminen. Meillä ei ruokalajeja ollut mitenkään hirmuisesti, mutta niitä mitä meillä oli, oli sitäkin enemmän! Mahat siis tuli todellakin täyteen.
Meidän perheellä ei erityisempiä Thanksgiving perinteitä ollut, sanottiin vain vähän pidempi ruokarukous kuin yleensä. Monesti olen kuullut, että juhlaväki istuu yhdessä alas ja kaikki sanoo jonkin asian mistä on kiitollinen. Me ei tuota tehty, mutta pakostakin kiitospäivänä tuli mietittyä mistä kaikesta on kiitollinen. Kerron nyt muutaman asian mistä olen kiitollinen ja monet niistä on varmaan sellaisia mihin myös te voitte samaistua. Olen kiitollinen siitä että olen terve, vatsa on (ainakin yleensä) täynnä hyvää ruokaa, mulla ihmisiä kehen luottaa, ihmisiä kenestä välittää ja heitä ketkä välittää musta, mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa juuri sitä mitä haluan, koti pään päällä, harrastuksia ja muita asioita jotka saa mut todella iloiseksi ja mikä parasta, joka päivälle on jotain mitä odottaa ja minkä takia jaksaa herätä uudelleen. Olen turvassa. Tällä hetkellä olen myös erityisen kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta vaihtovuoteen ja siitä että, saan jakaa tätä vuotta teidän kanssa. 
Kun oltiin syöty ja vietetty aikaa yhdessä olikin lähtö Black Friday shoppailemaan! Multa kyseltiinkin mikä tuo Back Friday on, elikkä tässä tulee: vähän kuin Stokkan Hullut Päivät, mutta kun Amerikassa kaikki on suurempaa, niin alennukset saattaa olla ihan hulluja ja niitä on joka kaupassa. Jotkut kaupat avaavat jo kahdeksan aikaan Thanksgiving iltana, osa vasta puolen yön aikaan. Silloin kaupat ovat suunnilleen kellon ympäri auki ja kaikki tarjoushuilluimmat suuntaavat shoppailemaan yöllä. Olen kuullut myös juttua, että jotkut ovat viettäneet oman Thanksgivinginsä jonottaen ostoskeskuksiin. Itselläni lähdö shoppailemaan tapahtui hieman yhdeksän jälkeen, kun lähdettiin matkaan siskon ja italialaisen vaihtarin kanssa. Käytiin kahdessa kauppakeskuksessa ja vielä Targetissa (tarjoustalon tyyppinen) ja kotona oltiin vasta viideltä aamulla. Omaan silmään ei pistänyt mitään erittäin hulluja tarjouksia, mutta se saattoi johtua myös siitä, ettei ne silmät kovin usein auki pysyneetkään. Kameraa en ostoksille raahannut, sillä se olisi ollut tuon hullunmyllyn jälkeen tuusannuuskana, mutta otin kännykällä muutaman kuvan!
1. Pian lähdetään shoppailemaan! 2. Eka Black Friday shoppailu ikinä jänskää! 3. Erittäin turha kuva, mutta juomis loppus :/
1. Ensimmäisessä ostoskeskuksessa. 2. Irtokarkkikaupast löytyi suomalaista lakritsia (katso video, miltä maistui)! 3. PINK-kaupan jono oli pidempi kuin nälkävuosi.
(Flickr oli yhteistyökyvytön ja tähän tuli erillaiset reunat kuin muihin, pahoittelut siitä!)1. Katsastamassa Hollisterin alennuksia. 2. Sain jättisuuren pukukopin ja kaikki taisi inhota mua, koska hidastelin ja räpsin kuvia... 3. Nämä....
1. ...Vaiko nämä? 2. Kummatkohan lähti mukaan? 3. Alennuksia alennuksia!
Ja sitten vielä muutama parempi kuva ostoksista. Olen aika tyytyväinen, etten tuon enempää ostanut, sillä olen ajatellut olla nyt säästökuurilla muutaman päivän viikon tulevien reissujen takia.
Valkoinen neule/Target
Tummansiniset farkut/Hollister
Aikainen 18w synttäri lahja ;)
Korvakorut
Yritän nyt lopettaa tän postauksen ennen kuin tämä jatkuu yhtä pitkälle kuin PINK-kaupan jono Black Fridayna ja jos loppuun vielä kiinnostusta riittää katsokaa mun ensimmäinen luukku joulukalenterista. Pian taas kouluun, myönnettäköön, että kokonainen kouluviikko ei hirveästi nappaa. Täällä kuitenkin ollaan vaihto-oppilaana ja painottaisin tuota oppilas osaa vielä monta kertaa. Raskas viikko siis luvassa, mutta en siltikään väitä ettei siitä kiva tulisi. Nyt tässä joulukuussa tullaankin palailemaan aika useasti, sillä videoita joulukalenterin takia on paljon luvassa. Nyt kuitenkin näihin kuviin ja näihin tunnelmiin (inhoan tuota lopetusta) ja hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle tasapuolisesti!