lauantai 21. joulukuuta 2013

JUHLAJULKAISU

"Moikka! Oon Anna, 16 vuotias tyttö Turusta ja ajattelin aloittaa tämän vaihtariblogin jo nyt, että voin harjoitella kirjoittamista ennen vaihtoon lähtemistä ja pystyn kertomaan ajatuksista ja koko vaihtariuden etenemisestä...Tosiaan en vielä tiedä minne päin olen menossa, mikä tahansa käy...Nyt tähän mennessä olen joka toinen päivä innoissasi lähdöstä ja sitten niinä muina päivinä mietin, etten tule todellakaan selviämään siellä ja en halua jättää mun elämää tänne...Lupaan myös antaa teille kaikille todellisen kuvan vaihtarina olemisesta mitään kaunistelematta, sen ihanuuksineen ja vaikeuksineen..."

Noin kirjoittelin teille vuosi sitten, eli blogillani on tänään 1-vuotis syntymäpäivä. (Postauksessa lukee sen olevan kirjoitettu 19.12, mikä on totta mutta julkiseksi sen laitoin tasan vuosi sitten.) Koko postauksen vois halutessasi lukea tästä, mutta uskoisinpa, että tuossa tuli tärkeimmät esille. Heti alkuunsa haluan sanoa olevani niin kiitollinen. Siitä, että mulla on maailman parhaimmat lukijat, ketkä oikeasti tekevät mun elämästä paremman. Esimerkkinä perjantaina 22. helmikuuta kirjoittamani postaus, jonka aikana meinasin tukehtua itkuun ja muutaman viikkoa sen jälkeenkin oli vielä hiukan outo-olo, vaikken sitä ehkä ilmi tuonutkaan. Sain kuitenkin mm. blogin kautta tukea siihen etten ole yksin. Autatte mua pitämään mut järjissäni ja no matter what happens pysyisin täällä koko tämän vuoden, sillä siellä on niin paljon ihmisiä, kenellä tämä vuosi ei syystä tai toisesta ole mahdollinen, joten haluan mahdollisimman paljon jakaa mun vuodesta teidän kanssa. Jos olen kirjoittanut myöhään yöhön postausta, johon kuitenkin olen tyytyväinen, ei haittaa ollenkaan olla aamulla väsynyt.


En tiedä, mitä noissa reunuksista tapahtui :D

"Aika on kulunut ihan pelottavan nopeasti ja pian istunkin joulupöydässä toisella puolella maapalloa...ensi jouluna en olekkaan enää täällä, mikä tällä hetkellä tuntuu ihan järkyttävältä...Illalla tuli ihan tippa linssiin, kun tajusin viimeisen joulun ennen vaihtoa menneen."

Mm. tuollaisia pätkiä löysin kirjoittaneeni viime joulusta, kun häpeillen luin vuoden takaisia postauksiani. Tunnen itseeäni kohtaan suurta myötähäpeää siitä, miten idioottimaisesti olen asiat tuonut ilmi ja minkälaisiä kuvia olen julkaissut. Kuitenkin tänään, eli lauantaina tulen istumaan ensimmäistä kertaa joulupöydässä toisella puolella maapalloa, sillä meillä on isot perinteiset joulupippalot täällä meidän kotona! Mutta ei, se ei ole lainkaan pelottavaa. Odotan innolla, kun näen miten nämä ihmiset viettää joulua täällä ja olen kiitollinen, että saan olla mukana. Vaikka 24. päivä, (milloin täälle ei siis mitään pahemmin juhlita, kun juhlinta on 25. päivä,) jännittää hieman. Pieni kaipuu tuli viime vuotisten postausten kuvista, kun muistin kuinka hyvältä joulutortut ja oikeat piparit maistuvatkaan. Ja kinkku... Meillä ei ole täällä kinkkua, vain kalkkunaa, mitä söimme myös Kiitospäivänä. 

Kuvia viime joululta.
Toivoisin, että pystyisin pitämään paikkaa kotina ja perhettä todellisena perheenä, sitten se paikka olisi minun unelma paikka...Olen elänyt täällä yli 16 vuotta ihan samanlaista elämää ja ennen kun aikuistun ja tiiän mitä haluan, haluan käydä koittamassa jotain ihan muuta...Hakkaanko päätä seinään ja itken koko ajan kuin hullu...Entä jos en vaan uskalla mennä...Nolottaa jo valmiiksi, koska olen ihan varma lentokentällä hirveän hysteerinen..."

Olen todella onnekas ja unelmani on siis toteutunut, kun olen saanut näin ihanan perheen. Vaikka jotain käytäntöjä en tajuakkaan ja tekisi mieli hakata päätä seinään, tä on niin se oikea perhe mulle! Olen vaan käsittämättömän sanoinkuvailemattoman onnellinen, että lähdin, sillä tämä on juuri sitä mitä mun elämäni kaipasikin! Oikeasti voin sanoa saaneeni elämälleni enemmän suuntaa, tietän mistä pidän ja mitä loppuelämältä mm. haluan. Lähdöstäkin selvisin, josta kuitenkaan ei ole pelkästään hyviä muistoja. Viimeinen viikko meni kuin unessa. Viimeinen päivä meni kuin koomassa. En halua vieläkään muistella sitä, vaikka aina välillä mielikuva viime hetkistä Suomessa pomppaa vaan mieleeni, muistan sen kuin eilisen vaikka siitä onkin kulunut pari viikkoa vajaa 5kk. Lentokentällä en ollut niin hysteerinen kuin odotin. Olin kuitenkin ainoa meistä n.12 vaihtarista, kuka itki turvaporttien jälkeen, mutta ei ei hävettänyt tippaakaan. Ja jep, ensimmäinen lentokone matka Helsinki-Arlanda, oli kauhea. Lentokone oli pienin ja ahtain ikinä, mutta se fiilis kun lentokone nousi ilmaan (muistan sen pompahduksen tunteen vieläkin) ja kun viimeisen kerran näki Suomen, ei ollut niin mukava. Outoa, että tuo, mitä kauan pelkäsin, on jo takana päin ja siitä on selvitty hengissä.


"äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäin huolen ja laulan pappadadudapapapaduudadappa..."

"Haluaisin jo kävellä niihin kauppoihin ja ostaa kaikkia ihania aitoja amerikkalaisi vaatteita ja laukkuja ja vaikka koko kaupan...En nyt osaa ihan vastata kuinka paljon haluan muuttua, koska näin on ihan hyvä. Tottakai haluan lisää positiivisia puolia itseeni ja olemaan itsenäisempi, mutta entä jos tulee ihan totaalinen muutos ja en olekkaan enää yhtään samanlainen kuin kaverini...En myöskään aio katua"

Tuohon kohtaan päätin lopettaa vanhojen postausteni lukemisen. Kaikki hetket tuntuu niin läheisiltä ja muistan orientaatioleirin fiiliksetkin niin hyvin. Sen kuin menin sinne ja tutustuin uusiin ihmisiin. Kun olin niin paniikissa, kun pelattiin pelejä enganniksi. Ja noista amerikkailaisista kaupoista, joista puhuin. Mietin sitä juuri itseasiassa eilen kun olin shoppailemassa, että kuinka normaalilta ne tuntuu ja ei ole yhtään sellaista 'jeejeejee Victoria's secret, mennään sinne heti ja ostetaan koko kauppa tyhjäksi', vaan lähinnä mietittiin jaksetaanko edes kääntyä siellä. Hinnat siellä on ihan hullua, verrattuna muihin kauppoihin, joista yhdeksi lempparikseni on tullut ainakin Hollisterin liike, joista vähän mun unelma vaatekaupat -postauksessa juttelinkin. Ja tuosta muuttumisesta vielä sen verran, etten ikinä voisi muuttua niin paljon erillaiseksi, etten tuntisi oloani mukavaksi mun oikeiden ystävien seurassa. En ikinä. Ja ei, en kadu. Todellakaan. Taikka tule ikinä katumaankaan.

"Käytin aika moneen pakettiin tuota läpinäkyvää juttua ja olen aina luullut sen olevan suffelia, mutta ei vaan se onkin sellofaania...Luulin Georgian olevan osa Eurooppaa tähän päivään asti, että mitäs ihmettä miten se tuolla Amerikan puolella on."

Ja niin, sen verran pitää vielä sanoa, että Anna, olet ollut totaallisen idiootti :D...


Siinä on myös tämän päiväinen luukku, missä jutustelen juurikin tästä kiitollisuudesta ja siitä, kuinka ihanaa on kirjoitella blogia, koska sitä voin tehdä missä mielen tilassa tahansa. Tähän vuoteen on kuulunut 114 postausta, lähes 800 julkaistua kommenttia, n. 800000 sivun katselua, yli 300 rekisteröitynyttä lukijaa, niin iloisia postauksia, mutta myös niitä angsti-postauksia. Tästä jatketaan, on ihana tietää, että on löytänyt lisää niin omia juttuja, minkä tekemisestä nauttii ja mistä voi olla hyötyä myös monelle muulle. Ihanaa, kun olette kyselleet niin paljon kysymyksiä ja nyt olenkin ajatellut, sillä koska kysymyksiä on alkanut tulemaan myös facebookin puolella ja yksityisesti, niin jos joku teistä haluaa jotain syvällisempää vastausta, vaihtaritukea, mitä ikinä, voi lähettää mulle KIKissä, jota en muuten käytä viestiä: annaak, taikka sähköpostilla koivu.anna@gmail.com

Ja sitten eilisestä päivästä vielä, että juuri kun olin tänne saanut valitella, että koulu ei yhtään nappaisi, avasin facebookin ja ilmoitustauluni oli tännä koulu on peruttu -julkaisuja. Mun loma siis alkoi onneksi jo eilen! Illalla oltiin kuuden kaverin voimin katsomassa Anchorman 2, mikä oli samalla mun ensimmäinen elokuvani Amerikalaisessa leffateatterissa. Ihan outoa, että nyt voin katsella elokuvia ilman tekstityksiä, mitä en 5kk sitten oli osannut kuvitellakkaan tekeväni. Leffateatterissa oli sen verran eroavaisuuksia, että paikkoja ei varattu samalla kun ostettiin liput ja ei ollut sitämun lempparia, elikkä irtokarkki valikoimaa. Leffa oli kuitenkin ihan okei, ihan katsottava, muttei kuitenkaan mikään lemppari. Ja sain mun eräältä poikapuoliselta kaverilta ihanan lahjankin, hän oli ostanut mulle meidän koulun tpaidan! Pääsin illalla vasta hieman ennen puoltayötä kotiin ja herättyäni rupesin kirjoittelemaan tätä teille. No, mun mielestä lomalla saakin nousta vasta puolen päivän aikaan sängystä, varsinkin kun hostvanhemmat ovat häissä ja muitten kotona olemiesta ei ole mitään tietoa. Illemmalla onkin ne suuret juhlat täällä, mistä jo juttelinkin, varmasti luvassa kuvia ellei jopa videomateriaalia sieltä. Pian on tulossa kuvia myös Texasista, kuvien valikoiminen ja mahdollinen muokkaaminen vie vaan todella paljon aikaa... Nyt kuitenkin hilaan itseni tästä sängystä ylös ja kiitän teitä kaikkia, jotka olette mukana mun vaihto-vuodessa mukana, vielä kerra. 


Maailman parasta joululomaa teille kaikille!

10 kommenttia:

  1. Olipas kiva lukea "kunnon" postausta taas pitkästä aikaa. Tykkään sun blogista ja videoista tosi paljon. Tsemppiä ja mukavaa joulunodotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin oli kiva kirjoittaakkin! Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, olisin erittäin mieluusti kirjoitellut nyt joulukuun aikana enemmänkin :/... Kiitos paljon ja sinne myös :)!!

      Poista
  2. Lohdutukseks voin sanoa että georgia löytyy myös euroopasta !!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo sitä vähän ajattelinkin silloin, kuin muistin tykänneeni nuorempana jostain Georgian euroviisu kappaleesta :D Liian monta Georgiaa mulle...

      Poista
  3. Oi kiva postaus!!:) haha me käytiin kans eilen kattomassa toi sama leffa ja oltiin aivan hyperväsyneitä nii nauroin kyllä enemmän ku vähän! Ja samaa mietein että hyvin pysyy perässä ilman tekstityksiäkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama olin kans ihan sairaan väsynyt joten tuli kyllä naurettua :D mutta kiitos paljon!!

      Poista
  4. Moikka! On ollut ihanaa lukea amerikan vaihtaripostauksia - löysin tämän blogin eilen illalla ja aloitin lukemaan ihan alusta yhdeltä istumalta loman alkamisen kunniaksi ja kello on nyt 3:01 yö suomessa :D oot jaksanut ihanasti kirjotella tosi paljon! :) mutta esittäisin yhden pyynnön ja se olisi super jos voisit toteuttaa sen; koska olen kuuro ja meitä viittomakielisiä on useita jotka lukevat tätä - joulukuun aikana on ollut miltei pelkästään videpostauksia :( jaksaisitko millään jokaisen videopostauksen alle kirjoittaa vaikka tiivistelmän tai jotain? Siten mä ja muut pysytään perässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kiitos ihanasta kommentista :)! Ja voin toki tehdä tiivistää ne, vaikka heti tänään(huomenna?). Toisaalta kuitenkaan vaihtarijutuista en mitenkään liikaa ole höpöttänyt niissä, lähinnä heittänyt läppää milloin mistäkin turhanpäiväisestä asiasta :D

      Poista
  5. kirjotat mahtavaa blogia:) oot toinen jonka blogia aloin seuraileen. eka oli chainin nuuskablogi eli tykillinennuuskaa.blogspot.com jos kiinnostaa niin suosittelen käydä kattomassa. ps. se on englanniksi:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3