maanantai 27. tammikuuta 2014

mid-stay orientation

Moikka! Viikonloppuna oli siis AFSn toinen pakollinen orientaatio, joka oltiin sijoitettu tähän vaihtovuoden puoleenväliin. Leirillä käytiin läpi taas kerran kaikki samoja juttuja mitä aikaisemminkin; käsiteltiin kulttuurishokkia, pohdittiin omaa mielialaa ja käyttäytymistä, puitiin ongelmia ja mietittiin miten niistä voidaan selvitä ja kerrottiin mitä tuleman pitää näinä seuraavina 155 jäljellä olevana päivänä. Perus juttuja siis, jotka eivät kovin kivalta kuulosta, mutta mulla kyllä oli niin ihana viikonloppu, jota varmasti tule kaipaamaan vielä Suomessakin.

Matkaan lähdittiin aikaisin lauantai-aamuna ja ajeltiin vajaa puolentoista tunnin matka Wisconsinin pääkaupunkiin Madisoniin, josta lähdettiin kaikki yhteiskuljetuksella kohti leiripaikkaamme Green Lake:a, jonne matka kesti pari tuntia. Lauantaipäiväämme kuului yhteensä kolme noin tunnin mittaista sessiota mainitsemanistani vaihtarijutuista ja niiden välissä oli mukavasti vapaa-aikaa. Mulla oli kamera kokoajan mukana, mutta jotenkin ei tullut otettua kuvia, joka nyt vähän myöhemmin harmittaa...

Vapaa-aika käytettiin lähinnä vain jutellessa, koska tunnetusti se on niin ihanaa jutella toisille, ketkä ovat täysin samassa tilanteessa. Tuli myös muistettua kuinka erilaisia kaikki kulttuurit ovat, josta lisää luultavasti myöhemmin. Illalla meille tarjoiltiin myös upea buffet-ruokailu viereisessä leirikeskusravintolassa, nam! Loppuilta menikin samalla tavalla, kuin muukin vapaa-aika, ehkä vain vähän riehakkaammissa merkeissä ;D

Aamulla herätys oli taaskin puoli seitsemän aikaan ja suunnattiin yhdessä upealle aamupalalle. Päivän ohjelmassa oli vain tämä aamupala, vajaa puolentunnin sessio, vapaa-aikaa ja lähtö, joka tapahtui jo 11 aikoihin. Suunnattiin muutaman uskaliaan kaverin kanssa uhmaamaan kylmää säätä ja napsimaan kuvia pihalle! Tuolla oli siis tosiaankin kylmä (-15celssiusta) ja lunta oli siellä ihan kuin Suomessa joinakin talvina.
Lähtö tosiaan koittikin aikaisin ja suurinosa lähti yhteiskuljetuksella tuolta pois. Oli taas ihan hirveää sanoa heipat kaikille.. Mulla taitaa olla enää yksi AFS tapaaminen tuolla täysin samalla porukalla Toukokuussa. Viimeisten jenkkipäivien aikana 30.6-2.7, mulla on myös jokin orientaatio, mutta se ei taida olla tämän saman porukan kanssa. Onneksi meillä on kaikenlaisia suunnitelmia toteutettavaksi yhdessä! Kuitenkin matka kesti huonon sään vuoksi vähän pitempään, mutta kotona olin kuitenkin jo kolmen aikoihin. Sunnuntaina ei muuta tullutkaan tehtyä, kuin vietettyä aikaa perheen kanssa ja menin aikaisin nukkumaan, sillä univelkoja viikonlopusta kertyi ihan mukavasti. Tänään (eli maanantaina) ja luultavasti huomennakin on koulu peruttu kylmyyden vuoksi. Se siis tarkoittaa myös sitä, etten oikein voi lähteä kotoa minnekkään, joten mukavan leppoisat pari päivää tulee olemaan, vaikkakin mulla olisi aika paljon tekemistä. Mulla on niin monta postausideaa, että pää pian räjähtää ja paperi loppuu, joten nyt kerrankin kun mulla on aikaa, niin lupaan yrittää parhaani ja käyttää sen hyväksi!

Hyvää tammikuun viimeistä viikkoa kaikille!

Ps. Flickr ei nyt toimi mulla, joten jonkun aikaa ainakin joudun lisäämään kuvat suoraan Bloggeriin. Tämä siis selittää hieman huonolaatuisemmat kuvat..


torstai 23. tammikuuta 2014

HBD SIS♥

"Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan"


Mun viimeinen Suomipäivä ennen vaihtoa alkoi siskon kanssa piknikillä meidän vakkaripaikassa, ja kysyin häneltä millä mielillä hän on kun lähden ja näemmä ei oikein osannut valita, hehe!

"Ei siinä ois järkee
Sä oot mulle tärkee
Nyt mä tunnustan

En mä vois kuvitellakaan
Ettei sua olis ollenkaan
Mun elämässä
Happy birthday sulle
Kun mä näen sut mun lähellä
Sateenkaari nousee mun mielessä
Silmissä hyvää syntymäpäivää
Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Happy birthday"



Vielä kerran paljon onnea!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

middle of my exchange year

"163 päivää sitten olin todella pelokas ja tietämätön. Iloinen ja surullinen samaan aikaan. Aina ennen olen sanonut, etten sitä tai edeltävää päivää haluaisi elää uudestaa, mutta toisaalta silloin oli vielä kaikki edessä ja vain itse sain valita omasta tulevaisuudesta. Sä itse vaikutat siihen millainen vaihtovuotesi on ja kuinka paljon olet valmis itseäsi muuttamaan.
Jos haluat lukea lisää fiiliksistäni muutamaa tuntia ennen lentokentälle lähtöä, voit tehdä sen tästä. Kummallista ajatella, miten nopeasti aika on mennyt, sillä muistan tuon niin hyvin. Toisaalta niin kuin elisen, ellen jopa paremmin, mutta toisaalta tuntuu, että siitä olisi vuosia vuosia aikaa. 

Tänään, sunnuntaina 19. tammikuuta, on vaihtovuoteni puoliväli. 163 päivää siihen, että lentokoneeni pyörät osuu Suomen maaperälle. Musta se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä, kun lähtö tuntuu kaukaiselta, mutta siltikin se pitää mua elossa entistä enemmän. Nautin täällä, mutta mun elämä ei tule loppumaan, vaikka joskus tulen täältä lähtemään. Tämä vuosi tulee olemaan yksi kauneimmista muistoista mun elämässä. Ja osa sitä, mikä tekee musta juuri minut."

Noin kirjoittelin teille sunnuntaina, jolloin olikin tosiaan tasan puoliväli vaihtovuottani. No miltä nyt tuntuu, kun on puoliväli saavutettu?
Hyvältä. Tuntuu, että olen onnistunut jossakin. Samalla tuntuu tosi onnelliselta ja turvalliselta. Myös innostuneelta ja tyytyväiseltä. Huojentuneelta, kun se kaikki alkusähläys on poissa ja nyt mulla on oma paikka täällä. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että oon saanut rakennettua mulle kaksi elämää, joissa molemmissa menee kohtalaisen mukavasti. Mutta siltikin on parannettavan varaa, todellakin, mutta tuntuu, että joka päivä saan lisää voimaa puskea niitä unelmia, koska jos jotain olen täällä oppinut niin ainakin sen mitä niinkin kliseinen YOLO tarkoittaa. Liittyy tähän kuitenkin muitakin tunteita kuin positiivisia, esimerkiksi ahdistus on kovana sanana. Toisaalta kotiinpaluu ei niinkään ahdista, mutta kaikki sen jälkeen. Vaikka elelenkin hetkessä, olen silti ihminen joka tykkää suunnitella, unelmoida ja miettiä. En tiedä olenko ihan järjiltäni, vai onko muita ketkä tykkää pistää silmät vain pariksi tunniksi kiinni ja unelmoida? 

Nyt mulla on kuitenkin tosi kiireistä täällä, koska tämä viikko on ollut täynnä loppukokeita kun perjantaina vaihtuu 3. jakso! En ole oikein tyytyväinen mun tämän hetkisiin aineisiin, jota olisi luvassa (lähinnä U.S historiaan), joten yritän käydä juttelemassa mun opolle tänään. Toisaalta harmittaa vähän jakson vaihtuminen, kun on juuri joka luokassa löytänyt sen paikkansa, saanut kavereita, tietää käytännöt ja tuntee opettajan... Kuitenkin on tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta saada vähän vaihtelua päiviin! Heti kun ollaan se mukavuusalue saavutettu pitää astua sen yli ;). Odotan myös viikonloppua ihan todella kovasti, sillä luvassa on Middle Year -orientaatioleiri, joka kestää koko viikonlopun! Niin ihanaa nähdä kaikkia ihania vaihtareita pitkästä aikaa, ne on mulle kuin perhe, vaikkei ollakkaan kovin montaa kertaa edes nähty. 


Palaillaan pian ja hei, enää kaksi päivää viikonloppuun! 

lauantai 18. tammikuuta 2014

CALIFORNIA!

CALIday2 010
CALIday2 021
CALIday2 018
CALIday2 049CALIday2 066 CALIday2 025 CALIday2 068 CALIday2 073
CALIday2 062
CALIday2 082CALIday2 083 CALIday2 108 BFTAG1 001 CALIday2 130 Morjesmoi! Toista postausta Californiasta siis luvassa, koska eihän näin kivasta aiheesta voi jättää postaamatta. Mun kone ei ole vieläkään kunnossa, joten siitä syystä tämä postaus tulee jäljessä... Kuitenkin, heti seuraavana päivänä eli mun toisena päivänä tuolla ihanassa lämmössä, suuntasimme aamulaiskottelun jälkeen shoppailemaan todella isoon ulkokauppakeskukseen Spectrumiin. Siellä tuli vietettyä aikaa aika paljonkin ja varsinkin Hollisterissa majailimme tunnin verran! Tuolla oli siis alennusmyynnit käynnissä, joten kelpasi todellakin tehdä ostoksia. Käytiin syömässä Subwaylla, niin kuin meillä on aina tapana tehdä Suomessakin! Tosin ei onneksi enää niin paljon kuin pari vuotta sitten ja muistankin selkeästi viikon kun rynttäsimme itsemme viisi täysimittaista Subia viikon aikana?! Noh, mikäs siinä... Takaisin kuitenkin Californiaan ja ruuasta puheenollen, maistoin mun esimmäisen Vanilla Bean frappuccinon, suosittelen ehdottomasti. Shoppailtiin kuitenkin ihan iltaan asti, jonka jälkeen vain pohdittiinkin mitäs kaikkea sitä tuli ostettua. Oltiin kuitenkin poikki lähes kokopäivän kävelystä, joten päädyttiin katsomaan Salkkarileffa ja syömään maailman parhaimpia Nutellatikkuja, jotka toi mieleen parin vuoden takaisen täydellisen viikon Italiassa. BFTAG2 005 CALIday3 001 CALIday3 003 CALIday3 050 CALIday3 099 CALIday3 120 CALIday3 123 Collage Seuraava päivä olikin sitten lauantai, jolloin taaskin erittäin laiskasti nostettiin itsemme ylös ja alettiin kuvata tuota Best Friend Tag videota, joka ottikin ihan mukavasti aikaa. Jos et sitä vielä ole nähnyt niin pääset katsomaan sen tästä. Kahden aikoihin lähdimmekin Elinan hostperheen ja kaveriperheen kanssa syömään ennen viideltä alkavaa jääkiekkopeliä. Tätä ravintolaa en kyllä koko perheelle suosittelisi, sillä ruuat meille tarjoili alastomat tajoilijat. Okei ei nyt ihan alastomat, mutta melkeimpä. Ruuan (lue muutaman salaatinlehden) jälkeen huristeltiinkin viereiselle jäähallille Anaheim Duckcsien peliin. Heidän riveissään pelasikin kolme Suomalaista, varmastikkin monelle tuttua jääkiekkopelaajaa, Saku Koivu, Teemu Selänne ja joku joka pelasi niin huonosti, ettei nimi jäänyt mieleen hehe. Ei vaan, hyvin peli meni ja voitettiinkin vastustajat (Phoenix Coyotes) jatkoajalla 3-2. Tämä oli mun ensimmäinen jääkiekkopeli katsomosta käsin ja oli ihan sairaan siistiä, kun meillä oli todella hieno sviitti todella hienoilla paikoilla. Kelpasi kyllä kävellä nillä Premium-luokan käytävillä, kun sitä ei nyt mun kohdalla tule kovinkaan usein tehtyä. Ja toinen erittäin siisti juttu oli, että saatiin Teemu Selänteen nimikirjoituksilla varustetut mailat, niin kuin kuvista näkyykin! Niin siistiä! Ainoa ongelma on, että ei meillä ole mitään tietoa miten saataisiin ne Suomeen saakka ja mun maila majaileekin nyt hyvässä huomassa (huomaa sarkasmi) Elinan luona... Jos jollain teillä ihanilla on vinkkejä, niin niitä otetaan vastaan! Ja näkyihän tuolla pelissä myös muitakin suomalaisia, mutta he vilistivät ohi niin nopeasti, ettei ehditty edes moikata, höh. Kuitenkin muistelisin, että pelin jälkeen kotiin päästyämme meni ilta tavalliseen tapaan sängyllä makoillen ja jutellen vihdoin ja viimein kaikkia asioita maasta taivaaseen. Oli niin ihanaa♥ Kerron nyt myös nopeasti Sunnuntaista, josta ei olekkaan hyvälaatuisia kuvia. Kuitenkin tapasin Elinan kavereita ja olimme hikingaamassa läheisillä vuorilla. Tosiaan niitä vuoria oli siellä kaikkialla! Näkymät oli kyllä todella hienot ja tuli ainakin kuntoiltua. Mutta sehän ei meille riittänyt, vaan kun palasimme kävely/hölkkälenkiltä kotiin niin melkein samantien lähdimme uudelleen tuonne ostoskeskus Spectrumiin. Vaivalla yritettiin etsiä hyvää hampurilaispaikkaa, mutta todella monella muulla tuntui olevan sama idea, joten päädyimme ei-niin-hyvään paikkaan, mutta siinä vaiheessa kyllä mikä vaan kelpasi. Shoppailtiin taas vähäsen ja taaskin bongasimme ainakin kaksi suomalaista! Ei heidänkään kanssa juteltu... Loppuillasta tuli taaskin todistettua tämä amerikkalaistan 'pieni' koko, kun ajattelimme maistaa erittäin ihanan näköistä jäätelöä ja tilasimme ne pienessä koossa. Noh, saatiin sitte melkein puolen litran vadit kouraan! Sunnuntaina mentiinkin sitten aika aikaisin nukkumaan, että oltaisiin seuraavana päivänä virkeitä toteuttamaan monta vuotta yhdessä unelmoitua unelmaa, sillä luvassa oli Malibu & Hollywood! Siitä lisää ensi California postauksessa, mutta voin varoittaa, että oli täydellistä!

Ja vielä loppuun mun ja Mirellan uusin video ask.fm:stä!

maanantai 13. tammikuuta 2014

better late than never

vaatelahjakuvat 024
Joululahjaksi hosteilta sain mm. kaikenlaisia pieniä juttuja! Esim. maailman ihanimman tuoksuinen tuoksukynttilä, tuoksutinainetta lamppuun, ihanan 'Believe' korun ja tuo keltainen pallero on pieneen tilaan menevä vedenkestävä laukku!
vaatelahjakuvat 025
Pitkävartisia sukkia ja pinkki neule! Hostit tietää, että rakastan neuleita ja huppareita ja kaappini pursuaa niitä...
vaatelahjakuvat 023
Erittäin tarpeellisia hygienia juttuja!
vaatelahjakuvat 022
Kirjaimellisesti maailman paras ruokaboksi!! Milwaukee seinäkalenteri ja digitaalinen kuvakehys, jota en tosin vieläkään ole ehtinyt ottaa käyttöön...
vaatelahjakuvat 020
Tämä lahja on kokonaan hostmummilta, ja tämä on parempi juttu mitä uskoinkaan, sillä nuo pussit tuossa on matkustukseen tarkoitettuja (3kpl) joista yksi on kenkäpussi, yksi pyykille ja yksi hygienialle (?)!
vaatelahjakuvat 021
Vihdoin ja viimein lisää adaptereita kuin vain se yksi! 
vaatelahjakuvat 019
Nämä lahjat sain tuurilla pelistä nimeltä Valkoinen Elefantti. Ainakin säästöpossu tulee tarpeeseen, sillä en tosiaan niitä kolikoita oikein osaa käyttää!
vaatelahjakuvat 018
Valkoinen ihanan pehmoinen lämpökerrasto.
vaatelahjakuvat 017
Sisaruksilta saatuja lahjakortteja!
vaatelahjakuvat 016
Suomesta tulleita kortteja ja kummitädiltä saatu Aku Ankan Loma-albumi, jonka melkein luin lentokoneessa matkalla Californiaan. Mä vaan rakastan Aku Ankkoja!
vaatelahjakuvat 015
Osa suomesta tulleista ihanista jutuista <3 Kiitos kaikille niin paljon!
vaatelahjakuvat 014
Paljon ihania Suomiherkkuja, joista kaikki ei ole edes kuvaassa!
Alkuun noista joululahjoista sen verran, että kiitos aivan hirmuisesti kaikille! Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla kun tulee pala sitä omaa juttua tänne toiselle puolelle maapalloa. Kuvasin myös hosteille antamani joululahjat, mutta flickr ei toimi kunnolla joten selostan: kaikille (4 sisarukselle, vanhemmille ja siskon miehelle) villasukat (myös mulle!), aarikan kynttilät  ja joulukuusenkoristeet (siskolle uuteen kotiin ja tänne meille), kaikille sisaruksille Marimerkon vihot, momille vielä Marimekon meikkipussi ja tänne kotiin Fiskarssin juustohöylä. Ja niin, suomalaiset joulukortit tietysti. Hyvin mahdollisesti jotain muutakin, muttei millään näin äkkiseltään tule mieleen.

Moikka! Kuvitukseksi tähän postaukseen tuli ei-niin-kovin-asiaan-sopivat joululahjakuvat, mutta ajattelin nekin nyt vihdoin ja viimein julkaista. Eli pitkästä aikaa, mitä mulle kuuluu? I'm fine, niinkuin täällä on tapana vastata, vaikka kaikki menisikin niin huonosti kuin mahollista. Noin myös minä vastaan monta kertaa päivässä, tosin lähes puhtaalla omatunnolla. Mulla ei siis mene huonosti, vaan I'm fine. Mutta jos mulla nyt menisi täällä todella huonosti ja kokoajan olisi mieli maassa, en tiedä kenelle menisin valittamaan etten olo niinkään fine. Älkää ymmärtäkö väärin, mulla on täällä mahtava perhe, paljonkin hyviä kavereita ja tottakai myös AFS on mua täällä tukemassa. En ole kuitenkaan yleensä rupea avautumaan millekkään Perus-Pertille (eli siis lähes kenelle tahansa muulle kuin niille muutamalle superrakkaalle ihmiselle Suomessa, joidenka mun vierellä oleminen ei ole mitenkään kyseenalaista, vaikka olisin maailman syvimmässä kuilussa ja maailmani heittelisi epäonnistuneita kierrevoltteja) ja yritänkin  olla pilaamatta muiden päivää mun pienillä valituksilla, oikeasti pienillä murheilla. Omassa päässä nämä ajatukset saattavatkin pursua isommiksi ja mulla tämän seurauksena onkin yleensä stressi. Tämä vuosi onkin alkanut aika stressaavissa merkeissä, lähinnä siitä syystä, koska tuntuu ettei sitä stressiä ei saisi näyttää ja tuntuu kuin koko ajan pitäisi olla edustava ja hyvä. Monikaan ei tunne mua kunnolla. Tiedän varsinkin nuorempien meidän koululaisten katsovan mua varsin ihailevalla silmällä, vaan siksi koska olen vaihtari Suomesta, joka on tottunut tekemään jotkut jutut erillä tavalla. Välillä ärsyttääkin olla niin reipas-kiltti-reipas aivan jokaiselle, vaikka esim. maanantai aamuisin tekisi mieli kulkea koulussa katsoen vaan omia varpaitaan ja juosten niin kovaa, ettei ketään ehdi tunnistamaan ketä juuri meni ohi. Nyt olen alkanut viettämään lounaita kirjastossa, joten lähes puoleentuntiin ei tarvitse niinkään paljoa sosialisoida, koska kirjastossa ei oikein saa jutella. Nyt musta sai varmaan sellaisen kuvan, ettei mua kiinnosta ollenkaan ja haluaisin vain kyyhöttää yksin nurkassa. Ei todellakaan, mulla on vain vähän ikävä sitä kun sai olla täysin oma itsensä ilman vaihto-oppilas roolia ja ilman että erottui mitenkään joukosta. Jos oli huono, niin sitten vain oli. 
Entäs mitä olen touhuillut? No, en kummoisempia. Viimeviikolla tosiaan viettelin kahta vapaapäivää koulusta kotosalla, koska koulut oli suljettu kylmyyden vuoksi ja ei saanut lähteä minnekkään. Harmiksemme saatiin kuulla, että meidän tätä toista jaksoa pidennetään kahdella päivällä, joka tarkoittaa että tätä jaksoa on jäljellä reilu viikko. Myöskin ensikuun vapaapäivä otettiin pois... Ensi jaksolle mulla ei ole tällä hetkellä mitään muuta ainetta kuin Yearbookkia, josta meillä onkin jo ollut muutama tapaaminen. Vaikuttaa muuten todella kivalta! Pitää siis pian mennä tapaamaaan mun opoa, mutta suunnitelmissa mulla olisi ainakin ottaa liikuntaa, jokin helppo espanjan kurssi ja ehkä jotain muuta helppoa ainetta, jossa ollaan oikeasti ihmisten kanssa tekemisissä. Kerron lisää heti kuin teidän! Tänä viikonloppuna ei muuta oikeastaan tapahtunutkaa, kuin yritin hoitaa muutamia asioita sinne Suomeen, kuvasin videon, lauantaina lähdin kaverilleni saksalaiselle Selinalle yökylään ja kun tänään (sunnuntaina) selvisin kotiin olen viettänyt aikaa vain tietokoneeni kanssa. Oli kivaa, pitkästä aikaa pääsi kunnolla fiilistelemään vaihtarijuttua ja nauramaan itsensä kuoliaiksi kivoista elokuvista. Suunnittelimme myös tulevaa RoadTrippiämme, jonka olisi tarkoitus startata 21.maaliskuuta. Olemme matkalla näillänäkymin reilu viikon, jonka otamme siis koulusta vapaaksi. Lähdemme siis matkaan Selinan hostäidin ja hänen kaverinsa kanssa, suuntana eteläisempä jenkkilä, kuten Arizona, Nevada, New Mexico ja tietysti monet muut paikat siitä väliltä, koska kyllä tuonne ihan mukavasti matkaa tulee olemaan. En malta odottaa! Kello alkaa kuitenkin näyttää pian kahdeksaa, joten voisin oikeasti vain mennä nukkumaan, sillä en tiedä miten selviän tulevasta kokonaisesta kouluviikoska, koska nämä kaksi viimeistä viikkoa, joden viikot ovat olleet vain puolikkaita ovat myöskin tuntuneet todella raskailta. Ainii, sen verran vielä, että mun kone ei ole tällä hetkellä elämänsä kunnossa, joten pahoitteluni California postausten myöhäisyydestä... Better late than never ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!