maanantai 13. tammikuuta 2014

better late than never

vaatelahjakuvat 024
Joululahjaksi hosteilta sain mm. kaikenlaisia pieniä juttuja! Esim. maailman ihanimman tuoksuinen tuoksukynttilä, tuoksutinainetta lamppuun, ihanan 'Believe' korun ja tuo keltainen pallero on pieneen tilaan menevä vedenkestävä laukku!
vaatelahjakuvat 025
Pitkävartisia sukkia ja pinkki neule! Hostit tietää, että rakastan neuleita ja huppareita ja kaappini pursuaa niitä...
vaatelahjakuvat 023
Erittäin tarpeellisia hygienia juttuja!
vaatelahjakuvat 022
Kirjaimellisesti maailman paras ruokaboksi!! Milwaukee seinäkalenteri ja digitaalinen kuvakehys, jota en tosin vieläkään ole ehtinyt ottaa käyttöön...
vaatelahjakuvat 020
Tämä lahja on kokonaan hostmummilta, ja tämä on parempi juttu mitä uskoinkaan, sillä nuo pussit tuossa on matkustukseen tarkoitettuja (3kpl) joista yksi on kenkäpussi, yksi pyykille ja yksi hygienialle (?)!
vaatelahjakuvat 021
Vihdoin ja viimein lisää adaptereita kuin vain se yksi! 
vaatelahjakuvat 019
Nämä lahjat sain tuurilla pelistä nimeltä Valkoinen Elefantti. Ainakin säästöpossu tulee tarpeeseen, sillä en tosiaan niitä kolikoita oikein osaa käyttää!
vaatelahjakuvat 018
Valkoinen ihanan pehmoinen lämpökerrasto.
vaatelahjakuvat 017
Sisaruksilta saatuja lahjakortteja!
vaatelahjakuvat 016
Suomesta tulleita kortteja ja kummitädiltä saatu Aku Ankan Loma-albumi, jonka melkein luin lentokoneessa matkalla Californiaan. Mä vaan rakastan Aku Ankkoja!
vaatelahjakuvat 015
Osa suomesta tulleista ihanista jutuista <3 Kiitos kaikille niin paljon!
vaatelahjakuvat 014
Paljon ihania Suomiherkkuja, joista kaikki ei ole edes kuvaassa!
Alkuun noista joululahjoista sen verran, että kiitos aivan hirmuisesti kaikille! Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla kun tulee pala sitä omaa juttua tänne toiselle puolelle maapalloa. Kuvasin myös hosteille antamani joululahjat, mutta flickr ei toimi kunnolla joten selostan: kaikille (4 sisarukselle, vanhemmille ja siskon miehelle) villasukat (myös mulle!), aarikan kynttilät  ja joulukuusenkoristeet (siskolle uuteen kotiin ja tänne meille), kaikille sisaruksille Marimerkon vihot, momille vielä Marimekon meikkipussi ja tänne kotiin Fiskarssin juustohöylä. Ja niin, suomalaiset joulukortit tietysti. Hyvin mahdollisesti jotain muutakin, muttei millään näin äkkiseltään tule mieleen.

Moikka! Kuvitukseksi tähän postaukseen tuli ei-niin-kovin-asiaan-sopivat joululahjakuvat, mutta ajattelin nekin nyt vihdoin ja viimein julkaista. Eli pitkästä aikaa, mitä mulle kuuluu? I'm fine, niinkuin täällä on tapana vastata, vaikka kaikki menisikin niin huonosti kuin mahollista. Noin myös minä vastaan monta kertaa päivässä, tosin lähes puhtaalla omatunnolla. Mulla ei siis mene huonosti, vaan I'm fine. Mutta jos mulla nyt menisi täällä todella huonosti ja kokoajan olisi mieli maassa, en tiedä kenelle menisin valittamaan etten olo niinkään fine. Älkää ymmärtäkö väärin, mulla on täällä mahtava perhe, paljonkin hyviä kavereita ja tottakai myös AFS on mua täällä tukemassa. En ole kuitenkaan yleensä rupea avautumaan millekkään Perus-Pertille (eli siis lähes kenelle tahansa muulle kuin niille muutamalle superrakkaalle ihmiselle Suomessa, joidenka mun vierellä oleminen ei ole mitenkään kyseenalaista, vaikka olisin maailman syvimmässä kuilussa ja maailmani heittelisi epäonnistuneita kierrevoltteja) ja yritänkin  olla pilaamatta muiden päivää mun pienillä valituksilla, oikeasti pienillä murheilla. Omassa päässä nämä ajatukset saattavatkin pursua isommiksi ja mulla tämän seurauksena onkin yleensä stressi. Tämä vuosi onkin alkanut aika stressaavissa merkeissä, lähinnä siitä syystä, koska tuntuu ettei sitä stressiä ei saisi näyttää ja tuntuu kuin koko ajan pitäisi olla edustava ja hyvä. Monikaan ei tunne mua kunnolla. Tiedän varsinkin nuorempien meidän koululaisten katsovan mua varsin ihailevalla silmällä, vaan siksi koska olen vaihtari Suomesta, joka on tottunut tekemään jotkut jutut erillä tavalla. Välillä ärsyttääkin olla niin reipas-kiltti-reipas aivan jokaiselle, vaikka esim. maanantai aamuisin tekisi mieli kulkea koulussa katsoen vaan omia varpaitaan ja juosten niin kovaa, ettei ketään ehdi tunnistamaan ketä juuri meni ohi. Nyt olen alkanut viettämään lounaita kirjastossa, joten lähes puoleentuntiin ei tarvitse niinkään paljoa sosialisoida, koska kirjastossa ei oikein saa jutella. Nyt musta sai varmaan sellaisen kuvan, ettei mua kiinnosta ollenkaan ja haluaisin vain kyyhöttää yksin nurkassa. Ei todellakaan, mulla on vain vähän ikävä sitä kun sai olla täysin oma itsensä ilman vaihto-oppilas roolia ja ilman että erottui mitenkään joukosta. Jos oli huono, niin sitten vain oli. 
Entäs mitä olen touhuillut? No, en kummoisempia. Viimeviikolla tosiaan viettelin kahta vapaapäivää koulusta kotosalla, koska koulut oli suljettu kylmyyden vuoksi ja ei saanut lähteä minnekkään. Harmiksemme saatiin kuulla, että meidän tätä toista jaksoa pidennetään kahdella päivällä, joka tarkoittaa että tätä jaksoa on jäljellä reilu viikko. Myöskin ensikuun vapaapäivä otettiin pois... Ensi jaksolle mulla ei ole tällä hetkellä mitään muuta ainetta kuin Yearbookkia, josta meillä onkin jo ollut muutama tapaaminen. Vaikuttaa muuten todella kivalta! Pitää siis pian mennä tapaamaaan mun opoa, mutta suunnitelmissa mulla olisi ainakin ottaa liikuntaa, jokin helppo espanjan kurssi ja ehkä jotain muuta helppoa ainetta, jossa ollaan oikeasti ihmisten kanssa tekemisissä. Kerron lisää heti kuin teidän! Tänä viikonloppuna ei muuta oikeastaan tapahtunutkaa, kuin yritin hoitaa muutamia asioita sinne Suomeen, kuvasin videon, lauantaina lähdin kaverilleni saksalaiselle Selinalle yökylään ja kun tänään (sunnuntaina) selvisin kotiin olen viettänyt aikaa vain tietokoneeni kanssa. Oli kivaa, pitkästä aikaa pääsi kunnolla fiilistelemään vaihtarijuttua ja nauramaan itsensä kuoliaiksi kivoista elokuvista. Suunnittelimme myös tulevaa RoadTrippiämme, jonka olisi tarkoitus startata 21.maaliskuuta. Olemme matkalla näillänäkymin reilu viikon, jonka otamme siis koulusta vapaaksi. Lähdemme siis matkaan Selinan hostäidin ja hänen kaverinsa kanssa, suuntana eteläisempä jenkkilä, kuten Arizona, Nevada, New Mexico ja tietysti monet muut paikat siitä väliltä, koska kyllä tuonne ihan mukavasti matkaa tulee olemaan. En malta odottaa! Kello alkaa kuitenkin näyttää pian kahdeksaa, joten voisin oikeasti vain mennä nukkumaan, sillä en tiedä miten selviän tulevasta kokonaisesta kouluviikoska, koska nämä kaksi viimeistä viikkoa, joden viikot ovat olleet vain puolikkaita ovat myöskin tuntuneet todella raskailta. Ainii, sen verran vielä, että mun kone ei ole tällä hetkellä elämänsä kunnossa, joten pahoitteluni California postausten myöhäisyydestä... Better late than never ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tänään (jos asut Suomessa, niin sun huomenna), jos kone sallii ;)

      Poista
  2. Heii anna! Voinko lähettää sulle kortin täältä suomesta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tottakai ja olis vielä tosi ihanaa vastaanottaakkin sellainen :)

      ANNA KOIVU c/o Mary Wolter
      5432 W 7 Mile Road
      Caledonia WI 53108
      USA

      <- Tuo vaan suoraan lätkästynä siihen niin pitäis tulla perille!

      Poista
  3. Tosi ihana blogi ja mielenkiintosii postauksii :)
    Onks sull jarrusukkii?

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3