keskiviikko 22. tammikuuta 2014

middle of my exchange year

"163 päivää sitten olin todella pelokas ja tietämätön. Iloinen ja surullinen samaan aikaan. Aina ennen olen sanonut, etten sitä tai edeltävää päivää haluaisi elää uudestaa, mutta toisaalta silloin oli vielä kaikki edessä ja vain itse sain valita omasta tulevaisuudesta. Sä itse vaikutat siihen millainen vaihtovuotesi on ja kuinka paljon olet valmis itseäsi muuttamaan.
Jos haluat lukea lisää fiiliksistäni muutamaa tuntia ennen lentokentälle lähtöä, voit tehdä sen tästä. Kummallista ajatella, miten nopeasti aika on mennyt, sillä muistan tuon niin hyvin. Toisaalta niin kuin elisen, ellen jopa paremmin, mutta toisaalta tuntuu, että siitä olisi vuosia vuosia aikaa. 

Tänään, sunnuntaina 19. tammikuuta, on vaihtovuoteni puoliväli. 163 päivää siihen, että lentokoneeni pyörät osuu Suomen maaperälle. Musta se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä, kun lähtö tuntuu kaukaiselta, mutta siltikin se pitää mua elossa entistä enemmän. Nautin täällä, mutta mun elämä ei tule loppumaan, vaikka joskus tulen täältä lähtemään. Tämä vuosi tulee olemaan yksi kauneimmista muistoista mun elämässä. Ja osa sitä, mikä tekee musta juuri minut."

Noin kirjoittelin teille sunnuntaina, jolloin olikin tosiaan tasan puoliväli vaihtovuottani. No miltä nyt tuntuu, kun on puoliväli saavutettu?
Hyvältä. Tuntuu, että olen onnistunut jossakin. Samalla tuntuu tosi onnelliselta ja turvalliselta. Myös innostuneelta ja tyytyväiseltä. Huojentuneelta, kun se kaikki alkusähläys on poissa ja nyt mulla on oma paikka täällä. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että oon saanut rakennettua mulle kaksi elämää, joissa molemmissa menee kohtalaisen mukavasti. Mutta siltikin on parannettavan varaa, todellakin, mutta tuntuu, että joka päivä saan lisää voimaa puskea niitä unelmia, koska jos jotain olen täällä oppinut niin ainakin sen mitä niinkin kliseinen YOLO tarkoittaa. Liittyy tähän kuitenkin muitakin tunteita kuin positiivisia, esimerkiksi ahdistus on kovana sanana. Toisaalta kotiinpaluu ei niinkään ahdista, mutta kaikki sen jälkeen. Vaikka elelenkin hetkessä, olen silti ihminen joka tykkää suunnitella, unelmoida ja miettiä. En tiedä olenko ihan järjiltäni, vai onko muita ketkä tykkää pistää silmät vain pariksi tunniksi kiinni ja unelmoida? 

Nyt mulla on kuitenkin tosi kiireistä täällä, koska tämä viikko on ollut täynnä loppukokeita kun perjantaina vaihtuu 3. jakso! En ole oikein tyytyväinen mun tämän hetkisiin aineisiin, jota olisi luvassa (lähinnä U.S historiaan), joten yritän käydä juttelemassa mun opolle tänään. Toisaalta harmittaa vähän jakson vaihtuminen, kun on juuri joka luokassa löytänyt sen paikkansa, saanut kavereita, tietää käytännöt ja tuntee opettajan... Kuitenkin on tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta saada vähän vaihtelua päiviin! Heti kun ollaan se mukavuusalue saavutettu pitää astua sen yli ;). Odotan myös viikonloppua ihan todella kovasti, sillä luvassa on Middle Year -orientaatioleiri, joka kestää koko viikonlopun! Niin ihanaa nähdä kaikkia ihania vaihtareita pitkästä aikaa, ne on mulle kuin perhe, vaikkei ollakkaan kovin montaa kertaa edes nähty. 


Palaillaan pian ja hei, enää kaksi päivää viikonloppuun! 

1 kommentti:

Kiitos kommentista <3