lauantai 29. maaliskuuta 2014

#ROADTRIP1

Kymmeniä tunteja autossa istumissa, paljon naurua, musiikkia, telttailua, extemporejuttuja, uusia osavaltioita, rekisterikilpien metsästystä, ehkä hieman liikaa valokuvia, kännykkävieroitusta, once in a lifetime juttuja, paljon ruokaa ja eteenkin kiipeilypatukoita, drive inejä, monia kymmeniä huoltoasemia, tuliaisia, kylmyyttä ja kuumuutta, kahvia, upeita auringonlaskuja, kiepeitä jalkoja, Smorsseja nuotiolla maailman upeimpia maisemia, National Parkseja, onnellisuuden tunnetta, syvällisiä juttuja ja niin ihania muistoja. Niistä koostui mun perjantaista keskiviikkoon vietetty roadtrip, joka oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani täällä. Oli vaan niin ihanaa, että kyynel tuli melkein silmään, kun jouduin keskiviikkona lähtemään..
RT1 001
Se, miten me tuon takaluukun joka kerta suljimme onkin iha oma tarina. Sen verran voin paljastaa, että aika ahkerasti hypimme ja makoilimme noitten kassien päällä.. Loppumatkasta homma oli vielä vaikeampaa, koska ihan mukavasti ostelimme tuliaisia!
RT1 004 RT1 005 Perjantaina suoraan koulun jälkeen lähdettiin ajelemaan määränpäänä Colorado! Olin aika peloissani mitä autossa istumisesta tulee, kun en ole koskaan niin kauaa autossa istunut, mutta autoilu olikin aivan mahtava osa tätä matkaa. Tai no, parempi oli ollakkin koska roadtrippihän tässä oli kyseessä. Meillä oli niin hauska porukka matkassa: lisäkseni saksalainen vaihtari Selina, hänen hostmom ja hostmomin kaveri. Selinan hostit on kuitenkin tosi nuoria joten meidän matkaseuralaisetkin olivatkin reilu parikymppisiä. Ja se kyllä näkyi, sillä jälleen kerran mun piti toimia matkan aivoina! :D Mutta ei mitään, sehän on jo ihan tuttua mulle ja ainahan saan kehuja mun järkevyydestä ja organisointikyvystä! Tähän väliin huomautan kaikille ketkä eivät minua tunne, etten tietyissä tilanteissa omaa kyllä minkään näköista järkevänajattelun kykyä, vaan mennen aina aika fiiliksen mukaan. Kuitenkin Wisconsinista lähdettiin Illinoisiin, sieltä Iowaan ja Nebraskaan, jonka jälkeen olimme Coloradossa (jota tosin jatkettiin 'keskemmälle'). Matka meni todella hyvin, juteltiin, arvuuteltiin Black Storeja, pysähdeltiin tankkaamaan autoa ja itseämme ja yritettiin vähän nukkuakkin. RT1 022 Hieman ennen kuutta aamulla, kun oltiin jo todella lähellä meidän ensimmäistä kunnon stoppia, pysähdyttiin Breakfast Kingiin safkailemaan. RT1 053 RT1 065 RT1 066 RT1 090 RT1 108 RT1 120 RT1 129 RT1 130 Aamupalan jälkeen oli enää 45 minuutin ajomatka upeaan Garden of the Gods -puistoon. Ilma ei ollut kaikkein lämpimin ja kuiva maasto näytti aika hauskalta ilmastoon verrattuna. Tuolla kierreltiin parisen tuntia ja jalat olivat kyllä erittäin onnelliset, kun pitkän istumisen jälkeen vihdoinkin pääsi kävelemää. Tuo oli jotenkin niin upea paikka, ihmeellistä ajatella, miten tuollainen paikka oikeasti on olemassa. Niin upea! Siellä oli myös todella paljon kaikenlaisia eläimiä jotka eivät näyttäneet pelkäävän meitä ollenkaan! RT1 158 RT1 144 RT1 170 RT1 191 RT1 198 RT1 224 Garden of the Godsin jälkeen jatkettin korkeammelle Coloradon vuoristoon. Coloradosta lähtien Nevadaan saakka oli joka puolella vuoria, siis ihan minne vain katsoikin oli upeitten vuorien ympäröimä! Kuitenkin ajeltiin reilun kahden kilometrin korkeuteen, jossa vietettiinkin loppu päivä. Pysähdetiin ottamaan kuvia ja piknikille. Kelpaisi useamminkin piknikki noissa maisemissa ja tossa porukassa.. Löydettiin myös pieni kylä missä oli tuollainen Wild West Town, missä erehdyttiin käymään. Koko paikka oli tosi pelottava, siellä ei ollut varmaan koskaan ennen käynyt mitään vieraita ja eräs vanha mies esitteli meille paikkaa ja johdatteli meitä pieniin huoneisiin missä ei nähnyt mitään. Paikka oli täynnä aitoja eläimen nahkoja, turkkeja ja häntiä. Kyseinen mies oli jotenkin myös hankkinut sinne seurakseen venäläisen työntekijän ja intialaisen vaimon? Ehkä kaikkein pahin oli kuitenkin mun oma pokka, joka ei sitten kestä millään juurikaan missään 'vakavissa' tilanteissa ja naureskelin kokoajan ja olin jo varma, että kyseinen pappa tekee musta ihmisennahkapeiton tai jotain. Selvisimme kuitenkin hengissä ja matka jatkui vielä reilun tunnin verran yhteen upeimmista paikoista missä olen koskaan käynyt. RT1 229 RT1 440 RT1 315 RT1 286 RT1 295 RT1 324 RT1 372 RT1 358 Määränpäänä oli paikka nimeltä Great Sand Dunes, eli siis jättikokoinen hiekkalaatikko keskellä ei mitään. Okei, keskellä vuoria. Mulla ei ole hajuakaan miten tuo hiekka oli tuonne muodostunut, mutta olo oli kuin aavikolla! Heikka oli ihanan hienoa ja lämmintä ja sitä jatkui silmän kantamattomiin. Taaskin taidettiin innostua vähän liikaa ja kieriskeltiin dyynejä alas ja hypittiin ja kaivaiduttiin hiekkaan niin kuin ei sitä koskaan ennen oltaisi nähty haha. Sen jälkeen olo olikin sen mukainen, koska hiekkaa oli ihan joka paikassa, mukaan lukien hampaitten välissä, korvissa, varpaan kynsien alla.. Ainiin, mulla saattaa olla jotakin videomateriaalia tuolta dyyneiltä, joten hyvällä tuurilla se löytää tiensä tännekkin. Tämä paikka oli muuten samalla myös mun ensimmäinen National Park!
Tämän jälkeen ajeltiin isompaan kaupunkiin Alamosaan, jossa käytiin täydentämässä ruokakassiamme. Suunnaksi sieltä otettiin eräs leirintäalue, koska halusimme olla siellä ennen pimeää ja siellä oli myös yli 40 asteinen uima-allas, jonka käyttöä hiekassa kierimisen jälkeen emme jaksaneet odottaa! Siitä, miten selvisin kylmästä Coloradon yöstä teltassa on luvassa ensi postauksessa, joten palaillaan pian!

Hyvää viikonloppua kaikille ja nöyrä kiitos minulta 400 rekistöröityneen lukijan johdosta Rakastan kirjoitella teille!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

roadtrip starts now

day 004
Moikka! Kerron nyt siis vähän tästä ihan hetken kuluttua alkavan reissun alustavasta ohjelmasta, jotta tiedätte vähän mitä bloginkin puolella tuleman pitää. Eli siis perjantaina suoraan koulun jälkeen olisi tarkoitus lähteä kevyelle 16 tunnin ajomatkalle kohti Coloradoa. Coloradossa meidän pitäisi olla perillä aikaisin launtai-aamuna ja meillä onkin siellä kaksi kansallispuistoa, jossa olisi tarkoitus vierailla ja viettää yö teltassa nukkuen. Jännittää niin paljon tuo telttaitu, koska muistan kun syksyllä oltiin telttailemassa suunnilleen samoilla lämpötilalukemilla, meinasin kuolla kylmyyteen ja puolet yöstä vietin läheisessä vessarakennuksessa varpaitani lavuaarissa liottaen.. Okei, olen kyllä leireilystä todella paljon pitävä ihminen, mutta kylmyys on jotain sellaista mitä en vaan kestä. Jos toivon mukaan selviän tämän lauantai-sunnuntai välisen Colorado telttailu yön, niin matkamme jatkuu Arizoonaan, jossa olisi sitten tarkoitus olla lämpimämpää. Ihana pakata myös shortsit mukaan! Siellä vietämme mun ymmärryksen mukaan kaksi yötä Grand Canyonilla, ja olen enemmän kuin innoissani. Toisaalta mun rapakunnossa oleva kroppa ei ole, kun hänelle kerrottiin, että päivän aikana tarkoitus olisi kietää 16mailin, eli 26km mittainen matka johonkin kuiluun. Jos vielä tästä hengissä selviän, tarkoituksemme olisi jatkaa tiistaina kohti Nevadaa, Las Vegasia ja kierreskellä sitä kaupunkia se päivä. Keskiviikkona on vielä vähän aikaa, mutta sitten on mun aika palata taas koulunpenkille ja lennän yksin Las Vegasista Minneapolikseen ja Minneapoliksesta Milwaukeehen, mikä on noin 15 minuutin ajomatkan päästä kotoa. Skippaan mukavasti siis kolme viimeistä päivää kolmatta jaksoa ja torstaina alkaa uusi ja viimeinen jakso jenkkikoulussa! Ihan hullua. Mun lukujärjestys ei kuitenkaan pahemmin muutu, mikä on ihan hyvä, sillä tykkään paljon mun tämän hetkisestä lukujärjestyksestä (espanja, liikunta, vuosikirja ja maailman historia). Liikunnan tilalle näillänäkymin vaihtuu kuvataide, joten helppo lukujärjestys jatkuu! Tänään (eli torstaina) olinkin ihan harmissani, kun liikuntatunnilla tajusin sen tunnin olevan viimeinen liikuntatunti jenkkilässä.. Perjantaisin meillä on aina keilaamista, joten sitä ei lasketa normaaliksi tunniksi. Liikunnassa mulla oli vielä maailman paras opettajakin, harvinaislaatuinen tapaus siinä suhteessa, että hän oikeasti pitää musta haha! 
day 009
Tilanne tällä hetkellä tämä. Yritä tässä sitten mukavassa asennossa datailla popparikulhon kanssa, kun vaatteet vie koko mun sängyn... Vaikea elämä!

Pääsette musta nyt siis hetkellisesti eroo ja viimeistään ensi viikonlopun aikana toteutan postauksen matkastamme, jos sen jälkeen nyt vielä henki pihisee. Ja jos wifi yhteydet sallivat yritän päivitelle instagrammiini missä oikein mennään (@annakatariiin). Olen todella innoissani nyt ottamassa vähän lomaakin koulusta, koska meidän spring break (vähän kuin hiihtoloma Suomessa, mutta keväämmällä) on vasta kuukauden kuluttua. Outoa ajatella, että joillain kouluilla se oli jo pari viikkoa sitten! Nyt kuitenkin pitää mennä viimeistelemään pakkaaminen (lue: aloittamaan pakkaaminen) ja lukemaan huomiseen testiin, minkä joudun tekemään roadtripin vuoksi aikaisemmin. Pitäkää kiva viikonloppu ja seuraava viikko, toivottavasti kevät vihdoin iskisi kunnolla! 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

CHICAGO

CHICAGO 027
The Papu!
CHICAGO 128 CHICAGO 307 CHICAGO 047 CHICAGO 082 CHICAGO 066 CHICAGO 074 CHICAGO 068 CHICAGO 103 CHICAGO 127 CHICAGO 228 CHICAGO 142 CHICAGO 145 CHICAGO 193 CHICAGO 233 CHICAGO 271 CHICAGO 305 CHICAGO 302
Kirjoitettu 17.3 maanantaina.
Moikka ja hyvää Paten päivää kaikille! Okei, okeasti St. Patrick's Daytä, mutta oli pakko keksiä jokin kiva suomennos. Eli siis kyseessä on Irlannista peräisin olevan juhlapyhä, jonka aatto on näin 17.Maaliskuuta. Täällä sitä lähinnä juhlitaan pukeutumalla vihreään, kokoontumalla yhteen juomaan ja katselemalla St. Patrick's paraateja. Iste olin kyseistä päivää juhlistamassa lauantaina Chicagossa, jonne lähdimme aikaisin aamulla junalla. Meitä oli minä, Julia ja muutama hänen saksalaista kaveriaan ja kuten kuvista näkyy, muutama muukin oli tiensä sinne löytänyt. Koko elämässäni en ole niin paljon ihmisiä nähnyt mitä siellä oli! Varsinkin kun olimme katsomassa paraatia, joka osoittautui erittäin suuriksi pettymykseksi, paikka oli täynnä ihmisiä vierivieressä niin pitkälle, kuin pystyin näkemään. Vaikkei paraati mikään hirmu hyvä ollutkaan, niin oli tosi siistiä nähdä se, mitä miljoonat ihmiset täällä katsovat ja tulipahan nähtyä. Siisti juttu oli kuitenkin tuo greenriver, joka  siis joillain väreillä värjättiin joka vuotiseen tapaan vihreäksi. Suomessakin pitäisi ottaa käyttöön vesistöjen värjääminen ja voisimme heittää Itämereen vähän turkoosia väriäinetta haha!
Kuitenkin loppuaika Chicagossa meni kylmyydestä huolimatta kierrellen ja sivistyin mm. käymällä Vapianossa syömässä ja juomalla kahvin Starbucksista (en siis juo normaalisti kahvia). Juna takaisin lähti jo kuuden aikaan, koska kaikki oli hirveän väsyneitä aikaisen herätyksen ja koko päivän kiertelyn jälkeen. Tässä junassa oli myös vähän eri hintaluokka, kun esim. VRässä, jossa matka Turku-Helsinki yhdeltä suunnalta maksaa opiskelijalta ja alle 17vuotialta 15euroa ja siistä vanhemmilta se 30. Tuolla se oli 5euro ja junalippu oli voimassa koko viikonlopun ajan. Tosin juna pysähteli tosi usein, mutta ihan perille päästiin oikeaan aikaan ja ei kylmyydestäkään sisällä tarvinnut kärsiä. Kun tuolta reissulta selvisin kotiin, hyvä kun jaksoin edes kaatua sänkyyn.

Sunnuntai meni alkuksi normaalisti kirkossa, jonka jälkeen luvassa oli muutaman tuntia ansaittua rentoutumista. Sitten lähdin kaverini Selinan luokse suunnittelemaan perjantaina alkavaa roadtrippiä, siitä on tulossa niin kivaa, etten jaksaisi millään odottaa perjantaihin asti! Niin kuin kerroin, mulla oli reissun kanssa ongelmia AFSn kanssa, kun en tolla kokoonpanolla lähtiessäni saa olla koulusta enempää kolmea päivää poissa. Ongelma kuitenkin saatiin ratkaistuja ja nyt lennän Las Vegasista Minneapoliksen kautta takaisin keskiviikkona, enkä jää heidän kanssaan sinne loppuviikoksi. Kerron noista muista jutuista vähän myöhemmin. Oltiin siis myös kaikki neljä (minä, kaverini, kaverini hostmom ja hänen kaverinsa), jotka reissuun ovat lähdössä kiertelemässä kauppoja ja hommaamassa eväitä/tarvittavia juttuja reissuun mukaan. Illalla taas tullessani kotiin, meinasin kuolla väsymyksestä, joten sänky kutsui melkein heti!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kesä ja kivoja juttuja tulossa! | VIDEO


Okei, nyt lupaan ettei seuraava postaus tule olemaan video! Olen kirjoitellut teille itseasiassa todella paljonkin, mutta sen verran suuria postauksia luvassa, ettei niitä saa kerralla taikka kahdella valmiiksi.. Multa on pyydetty videoita myös tekstinä ihan erinäisistä syistä, joten kirjoitan videolla puhumani pääkohdan nyt myös tähän.

Alkuunsa valitettelen sitä, kun Grand Canyon roadtripin kanssa on ilmennyt niin paljon ongelmia järjestön kanssa, vaikka sen jutun piti olla jo kunnossa. Pari päivää sitten olin ihan maassa, kun luulin etten pääsekkään lähtemään. Mutta niin kuin kaikilla asioilla, oli tälläkin tapana selvitä, joten jos järjestöni ei hyväksy 5pv koulussa poissa oloa, olen vain maksimin 3pv ja lennän Las Vegasista takaisin. Muuten rupattelen kaikista kivoista kesäsuunnitelmista, joita on mm. Nykin matka jenkkiperheen kanssa, Weekend Festarit, mökkeily, Kreetan loma perheen kanssa (mulle lähetettiin juuri äsken viesti, että se varmistui ja kun palaan täältä 2. Heinäkuuta niin lähtö sinne tapahtuu 4. Heinäkuuta) ja perus kotilöhöilyä ei saa unohtaa! En mitään erityisen tähdellistä videolla juttele, tein sen lähinnä, että oppisin juttelemaan kameralle luontevammin ilman käsikirjoitusta. Videon kysymyksenä on, että onko sulla vielä mitään suunnitelmia kesäksi tai onko jotain kivaa tapahtumassa sulle lähiaikoina? Pitäkää kaikki kiva viikonloppu, niin mäkin ajattelin tehdä! Tänään perjantaina lähden kaverilleni yöksi ja lauantai aamulla lähdelle hänen ja hänen kavereittensa kanssa kohti Chicagoa ja St. Patrick's Festivaaleja! Paljon kuvia siis luvassa sieltä, nimittäin olen kuullut, että siellä on aika hullu meno! 


Hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

2K: Anna tekee safkaa | VIDEO


Moikkamoi ja hyvää maanantaita kaikille tasapuolisesti! Jos sun maanantaissa sattuu olemaan luppoaikaa, katso ihmeessä mun uusin video, jossa kokkailen aamupalaksi Annan Taikinaklimppejä. Viikonlopustani kuvia ja tekstiä lisää tässä parin päivän sisällä ja nyt suuntaan espanjan tunnille. Adios!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

ärsyttäviä juttuja USAssa | VIDEO


Jenkkivaihtarit, ärsyttääkö teitä samat asiat vai kenties jotkin muut jutut? Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille, ja niin huomenna 8.3 on mun 7kk päivä täällä. Hui kauhia..


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

baby shower

baybyshower 036 baybyshower 019 baybyshower 045 baybyshower 076 baybyshower 008 baybyshower 022 baybyshower 061 baybyshower 052 baybyshower 054 baybyshower 030 baybyshower 027 baybyshower 056 baybyshower 006 baybyshower 071baybyshower 064 Kuvia sunnuntaina vietetyiltä Baby Showereilta! Eräs sukulainen on siis viimeisillään raskaana ja jenkkien tapoihin kuuluu järjestää tälläiset vähän kuin ristiäiset, mutta ilman vauvaa ja nimen antamista. Todella siisti kokemus! Sanoinkin jo kavereille, että jos mulle ikinä lapsi tulee, niin baby showerit ovat luvassa haha. Äidin masussa oli siis tyttö vauva, joten huone oltiin koristeltu pinkin eri sävyihin ja joka puolella leijaili 'princess' ilmapalloja. Vieraat olivat lähes kaikki naisia, mutta en tajunnut kysyä, onko tämä normaalistikkin vain naisten juttu vai liittyikö se siihen, että vauva oli tyttö, vai mihin. Mitään erityistä ohjelmaa ei ollut; syömistä, jutustelua ja lahjojen avaamista. Tosin alkuun jokainen täytti tuollaisen lomakkeen, joihin kirjoitettiin oma veikkaus siitä, milloi lapsi syntyy. Voittaja saa jonkin palkinnon ja pidetään mun veikkaukselle peukkuja! Ja voi sitä lahjojen määrää, mitä he saivat! Lahjojen avaamisessa kesti lähemmäs kaksi tuntia ja nämä juhlat eivät edes mitkään kovin suuret olleet! Iso talo pitää olla, jos noin paljon haluaa kotiinsa vauvan romuha mahduttaa :D. Juhlien päätyttyä kaikki saivat valita itselleen pinen lahjan ja itse valitsin tuollaisen vartalorasvan.

Niin kuin olen kertonut teille, mulla ei ole ollut mitään ongelmia mun perheen suhteen täällä ja tiedän olevani ihan super onnekas. Ei mulla nytkään mitään suurempaan ongelmaa ole, tai ei itseasiassa enää ongelmaa ollenkaan, mutta kerron nyt kuitenkin erään ärsyttävän jutun. Olen siis jo jonkin aikaa miettinyt, että liittyisin yleisurheilu joukkueeseen nyt keväällä, kun se alkaa. Tai oikeastaan minä en oe miettinyt vaan kavereit ovat tehneet sen mun puolesta ja olen itse ollut asenteella, että 'njääh katsotaan sitten'. Maanantaina mun vaihtari kaveri Selina kuitenkin ympäripuhui minut ja päätin sitten, että okei kyllä mä voin koittaa. Illalla kerroin asiasta momille ja hän oli ihan, että tosi kiva juttu. Kysyin kuitenkin häneltä mitä mieltä hän on siitä mitä veljeni ajattelee (hän on siis todella hyvä yleisurheilussa ja puhunut siitä mulle monta monta kuukautta, kuinka pian alkaa yleisurheilu) ja hän vastasi vähän siihen tyyliin, ettei usko mitään ongemaa olevan. Veli tuli kuitenkin tosi myöhään kotiin ja olin jo mennyt nukkumaan, jolloin mom oli puhunut hänen kanssa asiasta. Aamulla mom tuli koputtamaan mun ovelle ja sanoi, että veli ei ollut oikein tykännyt asiasta ja on että on ehkä parempi etten liity joukkueeseen. Ei sitten. Ollaan veljen kanssa mun mielestä ainakin ihan hyvissä väleissä kokoajan oltu ja hän on aina ennen ollut mulle niinkuin kaikille muillekkin todella ystävällinen. Asiassa ei ärsytä se, etten liity joukkueeseen, sillä en siitä alunperinkään ollut kovin innoissani vaan se, ettei hän sanonut sitä minulle suoraan ja jos hänen mielestään meillä on jokin ongelma (mitä suuresti epäilen sillä en tänä lähes 7 kuukauteen ole mitään ongelmaan havainnut) hän on erittäin tervetullut siitä minulle kertomaan. Myöskin yleisesti tälläisissä tilanteissa on ärsyttävää, että yleensäkkin vaihto-oppilas on se, kenen pitää taipua, sillä sehän on vaihtari ketä perheestä lähtee, jos ongelmia ilmenee. Noh, se siitä. Itsekkin toimin vähän tyhmästi, kun en heti kysynyt syytä tälle ja nyt ollaan jo ignoorattu aihe. Halusin vain kertoa tämänkin teille, vaikka tiedänkin, että jollain muulla saattaa olla oikeita ongelmia. 

En ymmärrä, mun sisäinen kello on koko vaihdon ajan heitellyt vähän voltteja ja nytkin kello on 7:40pm ja olen niin väsynyt, etten jaksaisi nousta laittamaan tätä konetta paikoillee.. Nyt kuitenkin hyvää yötä tai teille varmaan paremminkin huomenta!