maanantai 3. maaliskuuta 2014

strong enough.

Morjesta Maaliskuu, sinua jo vähän odottelinkin! Älkää kysykö miksi odottelin, sillä en oikein itsekkään tiedä vastausta. Tammi- ja Helmikuu on mun mielestä ollut jotenkin stressaavia, joten olen varmaankin vain halunnut ne alta pois. Maaliskuu on muutenkin kivassa paikassa, kun ollaan noista parista 'ei mitään odotettavaa' kuukausista ollaan selvitty ja Huhtikuussa mut tuntien tulee paniikki lähenevästä lähdöstä. Tässä kuussa luvassa on myös kauan odotettu viikon mittainen RoadTrip vaihtarikaverin kanssa etelämmäs jenkkilää ja sain kokea tänään elämäni ensimmäiset Baby Showerin. Mutta ei, siltikin Maaliskuu on alkanut vähän huonoissa merkeissä ja tässä postauksessa haluan kumota muutamalla sanalla monen omaavaa käsitystä 'täydellisestä vaihtovuodesta'. 
q4
Vaihtovuonna jokainen päivä on haaste, joista tavoite on selviytyä mahdollisimman hyvin. Kokea paljon, saada hyviä muistoja, tutustua uusiin ihmisiin ja oppia kieltä. Kaikilla on myös omia tavoitteita ja odotuksiansa vaihtovuoteensa, jotka on ollaan painettu tiukasti mieleen tai jopa kirjoitettu paperille. Ettei vain nämä odotukset jäisi toteuttamatta. Edellinen vuosi tai mahdollisesti monta edellistä vuotta ollaan luettu vaihto-oppilaiden blogeja, joidenka mahdollisista vaihto-oppilaisuuden huonoista puolista kertovien postausten tekstit on jätetty huomioimatta. Eihän mulle noin tule käymään.
q2
Vaihto-oppilaana rakennat koko elämän uudestaan. Kun tulet kohdemaahasi, sulla ei ole täällä mitään elämää, vaan se pitää itse luoda. Kuulostaapa helpolta, nyt voin tehdä juuri sitä mitä olet aina halunnut ja luoda itsellesi unelmien elämän. Joopajoo. Sanonpa vaan, että ainakin omalla kohdalla se on ollut raskaampaa, kuin mikään ikinä enne elämässäni. Ja ei, ei mun elämä ollut ruusuilla tanssimista ennen tänne tulemistakaan. Joka aamu, kun heräät nouset eri sängystä, eri huoneesta, syöt erillaista aamupalaa, puhut eri kieltä, suihku on erillainen (etkä välttämättä osaa käyttää sitä), menet eri reittiä ja mahdollisesti eri kulkuneuvolla kouluu, joka alkaa eri aikaan kuin koulusi enne, sulla on eri opettajat ja luokkakaverit. Saatat olla ihan hukassa koulussa ja pitää pyytää neuvoa. Jokaisen vaihtarin pitää oppia niellä oma suomalainen ylpeys ja pyytää neuvoa. Pitää avata se suu ja kysyä. Itse teen tätä monta kertaa päivässä ja vieläkään ei tunnu hyvältä. Koulussa syöt eri ruokaa kuin aikaisemmin ja tunnit saattaa olla eri mittaisia, koulun jälkeen saatat suunnata eri harrastuksiin mitä kotimaassa. Koulu loppuu eri aikaan ja menet kotiin eri tavoin kuin aikaisemmin. Syöt taas eri ruokaa kuin yleensä, eri perheen kanssa. Sen jälkeen saattaa odottaa erillaiset kotityöt mihin olet tottunut ja pitää varmistaa pari seuraavana päivänä tapahtuvaa asiaa, joista et tiedä mitään ja et ole tajunnut kaikkea mistä puhutaan. Teet läksyt eri kielellä ja raahaudut nukkumaan taas siihen eri sänkyyn, erilaisten peittojen väliin. Tähän väliin mahtuu monenlaisia tunteita ja niitä pitää oppia käsittelemään eri tavoin kuin ennen. Karu fakta on, että nyt ei äiti auta. Eikä iskä, ei sisko taikka veli. Ei mummi tai edes paras ystävä. Ketään tuttu ja turvallinen ihminen ei enää pysty ymmärtämään kotimaassa mitä juuri sinä käyt parhaillasi läpi, eihän he edes tiedä millaista elämäsi tällä hetkellä on. Ja sitä paitsi monet vaihtarit haluaa yrittää sevitä itsekseen ja ei haluta soittaa äidille ja pyytää apua. Tottakai sinulla on täällä perhe, mutta ei se ole se sama perhe kenen kassa olet elänyt koko elämäsi ennen vaihtoon lähtöä. Huonommassa tapauksessa et tule toimeen heidän kanssaan taikka et ole vain niin läheinen heidän kanssaan, että haluaisit jakaa kaikkea heille. Ongelmat kasaantuu helposti omille harteille täällä ollessa. Kun periaatteessa ei ole ketään. Uusille amerikkalaisille kavereille ei asiasta viitsitä mainita, hehän hyvässä lykyssä ovat juuri ja juuri poistuneet naapuri osavaltioon vierailulle perheensä kanssa, joka jälkeen potivat viikon järkyttävää kulttuurishokkia, kun kaikki oli muka niin erillaista.. He eivät siis tiedä mistä puhut. Ystäville Suomeen et viitsi asiasta mainita kovinkaan monella sanalla, he eivät tiedä miltä sinusta nyt tuntuu ja et muutenkaan halua kaataa omia murheitasi maailman toiselta puolelta heidän niskaansa. Samassa tilanteessa olevat ihmiset, tässä tapauksessa esim. toiset vaihtarit ymmärtävät sinua, mutta niinkuin sanottu, vaihto-oppilaan elämä on yhtä vuoristorataa ja voi olla, että heillä on juuri hyvä jakso menossa. Et tietenkään halua pilata sitä. Oman pään sisällä asiat kasvavat niin paljon isommiksi ja pienetkin asiat tuntuu maailman lopulta. Tuntuu, että kaikilla muilla menee paremmin. Olet se huonoin. Tiedät sisimmässäsi, ettet ole; kaikki on täysin riittäviä ja hyviä, mutta osa sinusta kieltää kuitenkin sen tosiasian. Olet huono, täysi paska suorastaan. Itselle riittämättömyyden tunne on kamalin tunne minkä voi kokea. Silloin pitää yrittää vaan jaksaa. Mahdollisesti tunteet ovat kokoajan pinnassa ja pienikin kaunis sama, ajatus tai kappale saa sinut kyyneliin. Ei tiedä oikein miten päin olla, alkaa kuitenkin itkemään. Kamalinta ehkä on, kun ei tiedä miten siitä pääsee yli.

Vaihtovuonna tulet tuntemaan miljoonia tunteita ja niistä kaikki ei voi olla positiivisia. Kaikki minun vaihtovuoden päivistä eivät tule, eivätkä tähän astikkaan ole ollut pelkästään hyviä. Se olisi mahdotonta. Niinkuin se on mahdotonta myös Suomessakin, että vuoden jokainen päivä on pelkästään hyvä ja mitään huonoa ei tapahdu. Näitä juttuja ei kannata vaihtoon lähtiessä kuitenkaan alkaa pelkäämään, nämä jutut kannattaa vaan pitää mielessä ja näin ei tule yllätyksiä, kun huomaat ettei olo ole joka päivä niin hyvä. Kannattaa ihan oman mukavuudensa vuoksi myös päästää irti 'minä selviän kaikesta yksin' asenteesta ja antaa itselleen aikaa ja keskustella mieltäpainavista asioista. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että niin vaikeaa kuin se onkin niellä se oma ylpeys ja kertoa mieltäpainavista asioista muille, niin se auttaa. Itselleen pitää antaa myös aikaa, et ole mikään kone. Vaihtovuosi on ehkä henkisesti raskainta mitä tulet tekemään ja se saattaa repiä sinut kokonaan auki, mutta lupaan että se tekee sinusta ehjemmän kuin koskaan aikaisemmin. 
q1
Vielä haluan mainita tässä postauksessa asiasta, jonka tiedän vaikuttaavan edes vähän monen vaihtarin vuoteen. Asiasta on tulossa oma iso postauksensa pian, mutta raotan tässä vähän asiaa. Elikkä vaihtovuosien vertailu. Etenkin bloggaavat ja blogeja lukevat altistuvat tähän todella helposti, jopa huomaamattaan. Se ei vain kannata ja pitää yrittää pitää visusti mielessä, että jokaisen vaihtovuosi on erillainen ja kaikki kuulostaa kirjoitettuna  paremmalta, kuin mitä se oikeasti on. Tai vaikkei kuulostaisikaan, lukija voi ajatella asiat aivan toisin, miten kirjoittaja on sen tarkoittanut. Useimmiten saatetaan unohtaa kirjoittaa ne vaihtovuoden huonot kohdat. Niinkuin tänään päivällä ystävälleni mainitsinkin, jos viikossa ehtii kirjoittamaan yhden postauksen ja kyseisenä viikkona tapahtuu kaksi kivaa asiaa, miksi ei kirjoittaisi niistä kahdesta kivasta? Siinä kohtaa jää helposti arkipäivien stressi ja ehkä illalla potema koti-ikäväkin kirjoittamatta, joka on toisaalta harmi. Kuitenkin kaikkien tulee muistaa, että sun vaihtovuosi on täydellinen juuri sellainen kuin se on. Älä stressaa siitä, ettei se ole tarpeeksi 'hyvä'. Tämän takia en suosittele ottamaan kamalan suuria tavoitteita vaihtovuodelle. Elä päivä kerrallaan, ne päivät saattaa kaikesta huolimatta olla elämäsi parhaita. Myönnettäköön, että tämän toteuttaminen on kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty.

No, mikä mulla siis  nyt on? Varmaankin ensimmäinen vähän pidempi mietiskely jakso, joka on juuri sisältänyt stressiä, ahdistuneisuutta ja juurikin tuota itselleen riittämättömyyden tunnetta. Pientä epäonnistumisen tunnetta ehkä. Toisaalta en tunne epäonnistuneeni vaihtovuodessani ollenkaan, onhan tämä ollut vallan ihanaa aikaa ja tämä vuosi on sisältänyt elämäni parhaita, vaikka myös niitä huonoimpia hetkiä. Pään sisäistä kamppailua siis, joista selviän vain selvittämällä ajatukseni ja toisten ihmisten tuella. Tässä samalla voisin kiittää niin rakasta ystävääni Juliaa, joka on pitänyt minut hengissä täällä. Vaikka koko vuoteni olisikin ollut täysin kamala ja olisin inhonnut jokaista hetkeä, en tulisi siltikään ikinä katumaan vaihtoon lähtemistä vain sen takia, että häneen olen saanut tutustua. Se tieto, että hän tulee lähtemään täältä lähes kahta kuutautta ennen minua saa kyyneleen vierimään poskelle (hups, itseasiassa aika montakin). Jos luet tätä niin kiitos
q3
Tuntuu, että vähintänkin joka toinen postaukseni kertoo siitä, kuinka aika kuluu niin nopeasti. Se ehkä kertookin siitä, etten vieläkään ymmärrä että alle viikon kuluttua pamahtaa 7kk jenkkielämää täyteen. Koska en tiedä mitä siitä ajatella, yritän jättää ajattelematta yhtään mitään. Sen sijaan olen ajatellut tulevaa Suomielämääni jonkin verran. Vaikka kuinka yritän elää hetkessä, niin silti mieleen aina välillä tulee ajatus "mitä sitten kun...". En siis pelkästään suunnittele ensimmäistä viikkoani Suomessa, todellakaan, vaan sitä, mitä haluan elämältä vielä kun olen nuori. Haluaisin muuttaa niin moneen maahan asumaan tai päästä muutamaksi kuukaudeksi kiertelemään, kuitenkin haluan opiskella Suomessa lukion jälkeenkin, muuttaa omaan kotiin ja koittaa mahdollisimman paljon kaikkea. Tutustua moniin moniin uusiin ihmisiin, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Samalla kirjoittaa tietysti tätä blogia ja kuvailla videoita. En haluaisi jumittua yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa.. Vaikea elämä sanon minä. Yksi juttu, mitä haluaisin todella paljon, on ottaa vaihto-oppilas kotiin. Olen tätä miettinyt jo vaihdon ensimmäisistä kuukausista lähtien, mutten ajatellut, että oikeasti voisimme Suomikotiimme vaihtarin ottaa, kunnes Tammikuussa tämä ajatus oikein iski muhun. Olisi niin niin niin hienoa antaa upea kokemus jollekulle, oppien samalla uutta kulttuuria ja esitellen omaani hänelle. Nyt tiedän millaista on muuttaa uuteen paikkaan ja miten asiat näkee vaihto-oppilaan silmistä, niin olisi upeaa olla jonkun tukena. Mielestäni mikään ei voi korvata tätä vuotta, joten tuo olisi minusta pieni kiitos minkä voisin antaa. Ja ehdottomasti tuon lisäksi aion liittyä AFSn vapaa-ehtoistoimintaan!

Siinä pieni info mitä mulle kuuluu ja mitkä fiilikset mulla on nyt. Nautin kuitenkin täällä olosta, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Välillä on vaan niitä vaikeampia aikoja ja ne tulee silloin kuin tulee. Kiitos kaikille kun jaksoitte näinkin pitkän tekstin lueskella, nyt rupean lataamaan kuvia Baby Showereista koneelle, jotta saan jakaa ne teidän kanssa! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja pahoitteluni huonosta kuvituksesta!

13 kommenttia:

  1. Kyyneleet tulvi silmiin lukiessani tätä. Oot hyvä kirjoittaja.

    Itse haluan vaihtoon juurikin noiden huonojenkin, kasvattavien ja vahvistavien hetkien ja kokemusten takia. Toki haluan, että hyviä muistoja tulee paljon, mutta haluan suuren osan niistä johtuvan huonojen hetkien selättämisestä, onnistumisesta ja selviytymisestä täysin eri maailmassa.

    Hyvä blogi sulla, liian harvoin tulee kommentoitua mitään mutta joka postauksen oon lukenu ja instagramia kytänny ja videot on moneenki kertaan katottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanista sanoista♥

      Totta se on, kaikki pienetkin jutut tuntuvat niin hyvältä täällä, kun tietää itse tehneensä paljon töitä onnistumisensa eteen. Kaikki täällä on ansaittua, sillä itse olet asiat hoitanut. Sen onnistumisen jälkeen on niin hyvä ja vahva fiilis, että vain senkin vuoksi suosittelen vaihtoon lähtemistä koko sydämmestäni! Sulla tulee olemaan todella hyvä vaihtovuosi!

      Poista
  2. oot loistava kirjoittaja! koita jaksaa, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan loistava postaus! Mä olen ensisyksynä myöskin lähdössä Jenkkilään vuodeksi ja vaikka en edes vielä ole lähelläkään lähtöpäivää, niin silti mun pääkopassa ajatukset heittää kuperkeikkaa ja en oikeen osaa olla mitää mieltä mistään vaihtojutuista :D Oon jonkinverran nyt viimeaikoina törmännyt näihin "karu totuus"-postauksiin ja ainakin muka luulen ymmärtäneeni mitä se vuosi oikeesti tulee olemaan... Tosin vaikka näitä kuinka lukisin, niin kaippa se pitää kolahtaa omalle kohalle ennenkun sen oikeesti tajuaa...

    Tsemppiä sulle sinne tuleviin koitoksiin :-) Muista nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ihana kuulla, että olet lähdössä vaihtoon, tämä vuosi tulee kaikesta huolimatta olemaan aivan mahtava. Muitan itseni vuosi sitten ja mun ajatukset oli kans yhtä vuoristorataa ja en tajunnut mitä on tapahtumassa :D.. Tuntuu, että se olisi ollut ihan eilen! Ja vaikka tämä yksin oleminen vieraassa paikassa onkin välillä aika rankkaa, haluan uskoa että vielä tulee se aika, kun tämä kaikki työ on ollut sen arvoista ;)

      Poista
  4. onko sulla tähän asti ollu enemmän hyviä vai huonoja kokemuksia? itekki oon ajatellu lähtee vaihtoon mut jos totta puhutaan niin tää postaus sai mut ehkä vähän epäröimään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä tietenkin! Niitä hyviä juttuja tapahtuu niin paljon että nämä huonot jää jalkoihin ja sen takia ei niistä täällä blogimaailmassa yleensä mainita. Kaikille tulee huonoja hetkiä vaihdon aikana, aivan kuin Suomessakin. Vaihtoon ei kannata lähteä pelkäämään, sulle on tulossa elämäsi vuosi ;)

      Poista
  5. Hehhee, mulla olis sulle yks hupsu kysymys...
    Minkälaisia ne siteet on siellä USAssa, et onks siel saman merkkisiä kun täällä esim. always jnejne, vai onks ne ihan kauheita pahviläpysköjä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!!:D Kiitos tästä! Piristit ihan älyttömästi mun iltaa!(': Eiköhän ne siteet ole ihan samanlaisia siellä rapakon toisellakin puolella kuin täälläkin..(: esim always ja libresse tuskin on ihan suomalaista tuotantoa:)

      Poista
    2. Oho, olin unohtanut vastata tähän, vaikka mielessä sen kyllä olin tehnyt :D Mutta juu samoja!

      Poista

Kiitos kommentista <3