torstai 22. toukokuuta 2014

WHAT'S UP

Morjes! Tässä postauksessa kerron suurimmaksi osaksi kuvien muodossa tärkeimpiä juttuja mitä olen puuhaillut sillä aikaa, kun olen ollut vähän epäaktiivisempi täällä blogin puolella. Joten tästä lähtee!

C2E2 (Chicago Comic & Entertainment Expo)

c2e2 005 c2e2 029 c2e2 009 c2e2 018 c2e2 041 c2e2 047 c2e2 053 Spring Breakista onkin kulunut jo jonkun aikaa, mutta loman viimeisen lauantain vietin Chicagossa sarjakuvafestareilla, jotka oliva ihan sairaan iso juttu! Dad on aivan sairas sarjakuvafani ja tekee ihan töitä niiden parissa, joten mun perhe käy kuulemma tuolla joka vuosi. Dad olikin tuolla joka päivä perjantaista sunnuntaihin, mutta mulle riitti varsin hyvin pelkkä lauantai. Todella monet olivat pukeutuneet sarjakuvahahmoiksi ja jäimme katsomaan päivän lopussa järjestettyä 'paras hahmo' kisaa. Kaikki olivat tehneet omin käsin asunsa ja kuluttanut mahdollisesti monta vuotta niitten tekemiseen ja siltä lopputulokset näyttivätkinAi niin, kyseisenä päivä myös ylitin todellakin itseni, kun minä silitin tuota kuvassa näkyvää jättiläiskäärmettä!


 South Dakota sdakota 003 sdakota 016 sdakota 059 sdakota 078 Perheen kesken otettiin pientä lomaa arjesta, kun vietimme Toukokuun ensimmäisen viikonlopun South Dakotassa, jossa järjestettiin sisaruksieni pikkuserkun häät. Lähdimme ajamaan jo perjantai-aamuna kohti Sioux Falls nimistä kaupunkia. Ajomatkaa oli reilu seitsemän tuntia, mutta tuon mittaisista matkoista on tullut ihan perus juttu mulle täällä, kun taas Suomessa en ollut sitä 5 tuntia kauempaa autossa istunut. Kuitenkin, kun me vihdoin päästiin perille menimme kiertelemään keskustaa ja illalla käytiin testaamassa hotellimme ihana allas-alue. Launatai oli itse hääpäivä ja näissä häissä oli paljonkin eroavaisuuksia, mihin olen suomalaisissa häissä tottunut. Ensinnäkään tunnelma ei missään vaiheessa ollut niin 'vakava' ja mitään perinteisiä juttuja, kuten hääkaukun leikkaamista (tai ylipäätään hääkakkua tai jälkiruokaa) ei ollut. Häävalssi oltiin myös korvattu koko juhlaporukan tiputanssilla ja juhlien pääpaino olikin tanssimisessa. Siltikin Jenkkihäät oli todella kiva kokemus, eikä kyllä jäänyt yhtään huono maku suuhun! Kun lauantaina oltiin päästy allasosaston kautta nukkumaan, oli sunnuntaina aikainen herätys ja taaskin pitkä ajomatka oli edessä.. Sunnuntaina olisi ollut myös viimeinen AFSn orientaatio ja vähän jäin harmittamaan etten päässyt sinne. Noh, en kuitenkaan noista AFSn kulttuurishokki -taulukoista päässyt eroon vaan mulle järkättiin yksityinen orientaatio ensiviikon torstaille haha.

 Senior Banquet seniorbanquet 004 seniorbanquet 008 seniorbanquet 013 seniorbanquet 014 seniorbanquet 030 Senior Banquet, eli juhla-illallinen kuolun vanhimmille oppilaille järjestettiin perjantaina 16. Toukokuuta eräällä veneellä. Mun mielestä tuo korvasi Senior Promin, koska syömistä tapahtui ehkä maksimissaan 1/4 ajasta ja loppuaika käytettiin tanssimiseen. Senior Baquet oli myös tosi kiva kokemus, ihan hyvä kuitenkin etten mennyt seuraavana päivänä enää sinne viralliseen neljä koulun yhteiseen Senior Promiin, koska jalat olivat niin kipeät tuon yhdenkin illan tanssimisen jälkeen. kirje 002 Jos mun kummutäti sattuisi vaikka tätä lukemaan, niin kiitos hirveästi kirjeestä ja super iso kiitos Aku Ankasta minkä lähetit! Oon lukenut ton saman lehden nyt varmaan 10 kertaa ja joka kerta tulee niin kotoisa olo :D jbb 014 Lauantaina 17. Toukokuuta kävin 'hyvästelemässä' Julian (ei se raukka musta näin helposti eroon pääse), sillä hän lähti kotiin nyt maanataina. 
Ei tässä mitään muuta kummallista ole tapahtunutkaan, vielä viikko High Schoolia jäljellä ja fiilikset tosi sekavat. Mulla on ollut muutenkin nyt vähän hard time sunnuntaista lähtien, mutta kyllä tästä parempaan suuntaan ollaan kovaa vauhtia tultu ja en tuota enempää viitsisi miettiä. Countdownit alkaa jokaisella vaihtarilla käymään kuumana ja ihan hullua ajatella, että jotkut Suomivaihtarit lähtevät kotiin jo ensi viikolla. Mulla on täällä vielä kuukausi koulun loppumisen jälkeen ja en tiedä onko mulla mitään super erityistä ohjelmaa tiedossa. Ehkä vaan kiertelen vaihtarikavereiden läksijäisiä, koska omia en millään haluaisi järkätä.. Wääk en halua ajatella mun loppuaikaa täällä!

Hyvää alkavaa viikonloppua sinne! Kaverit saa rauhassa vielä muutaman viikonloppua juhlia ilman mua ;)

maanantai 19. toukokuuta 2014

PROM 2K14

promselfies 170 promselfies 283 promselfies 387 Moikkamoi, vois jo melkein sanoa pitkästä aikaa! Kuvista ja otsikostakin päätellen tulin kertomaan teille vähän 10.Tuokokuuta vietetystä vuoden odotetuimmista tansseista, Promeista. Meidän koulussa on siis kahdet Promit, junioreille tarkoitetut, minne senioritkin saavat osallistua ja erikseen senioreille tarkoitetut neljän High Schoolin yhteiset Promit. Itse olin vähän vastoin suunnitelmia vain junioreille tarkoiteussa Promissa, mutta onneksi sinnekkin oli eksynyt ihan mukavasti seniorikavereitakin. Eli siis, Prom on todella suuri juttu High School oppilaille, sitä suunnitellaan monia kuukausia ja siihen saatetaan käyttää todella paljon rahaa. Mekot on samantyyppisiä kuin vanhojen tansseissa, mutta itse tassit ovat enemmänkin diskotyyliset. promselfies 391 promselfies 179 promselfies 376 Perjantaina mun Suomikaveri Julia tuli meille yöksi, sillä hän oli lupautunut auttamaan mua laittautumisessa. Launtaiaamu alkoikin muutaman tunnin yöunien jälkeen kello 7 suihkulla, jonka jälkeen saatiin kulutettua ihan mukavasti aikaa mun meikkaamiseen ja hiuksien + kynsien laittamiseen. Kulutettiin myös paljon aikaa, kun yritettiin saada joku onnistunut kuva musta. Tämän jälkeen olin täysin valmis pitkään odotettuun päivään ja mom lähti kuskaamaan mua paikkaan, jossa mun oli tarkoitus tavata mun promryhmän kanssa puoli yhden aikoihin. 10256326_743967895655869_127023171332815343_n (1) 10300663_10201589905341054_5138529650053970688_n 10269577_632484536830534_7097576575540571484_n 10245477_10201589903661012_6947376412374810401_n (1) Kun reilun 40 hengen ryhmä oltiin vihdoin saatu kasaan vähän yhden jälkeen lähdimme meille varatulla partybussilla (limusiini, mutta bussin muodossa) meidän ensimmäiselle kuvauspaikalle, jossa veirähtikin yli tunti, kun odottelimme viimeisiäkin mukaan. Kyllä jäi ärsyttämään etten ottanut omaa kameraani tonne kuvaussessioon mukaan, koska nyt piti latailla kaikki facebookista. Monilla oli siis vanhemmat mukana, jotka napsivat kuvia ja olisin hyvin voinut tyrkätä kamerani jollekkin. Kun oltiin vihdoin saatu miljoonat kuvat näpsäistyä partybussimme jatkoi toiseen kuvauspaikkaan, jossa vietettiinkin huimat 5 minuuttia. Mutta ei kun sain takaisin bussin kyytiin ja suunnattiin yhden promryhmäläisemme jättimäiseen kotiin syömään vähän välipalaa. Okei, ei niin vähääkään, koska tytön vanhemmat olivat laittaneet pyödet täyteen ihan kaikkea ja kattaneet enemmänkin 100 ihmiselle kuin 50! Tuolta sitten lähdimme kuvien ja ruokailun jälkeen kohti meidän koulua, jossa oli Grand March eli lava, jossa lähinnä kaikki parit esittäytyivät ja siellä myös julkistettiin Prom King ja Queen. Mulla ei siis ollut datea tuonne, joten hengailin katsomossa kavereitten kanssa tuon aikaa.prom 002 prom 028 prom 040 prom 036 prom 022 prom 065 prom 069 Grand March keski tunnin verran ja sen jälkeen hyppäsimme viimeisen kerran partybussin kyytiin (joka lähti ilman kolmea ihmistä, mutta he saivat onneksi juostua bussin kiinni :D) ja lähdimme kohti juhlapaikkaamme Roma Ludgea. Juhla alkoi 19:00 ja ensin löysimme itsellemme paikat ja odoteltiin illallisen alkua. Tuossa oli puolituntia hengailu aikaa ja sen jälkeen söimme rauhassa vajaa tunnin, ennen kuin alkoin Promin pääosuus, tanssiminen. Tuo tanssiminen jatkuikin lähes puoleen yöhön asti, mutta tuolla oli myös muuta ohjelmaa kuten photo booth ja casino. Koko illan ajan oli käynnissä karkki ja limsa tarjoitu, mitä jengi käytti ihan mukavasti hyväkseen. Ilta oli todella onnistunut ja mulla niinkuin ainakin lähes kaikilla muillakin oli ihan sairaan kivaa. Oli todella kiva tutustua taas uusiin ihmisiin, toisaalta harmi sinäänsä että vasta nyt.. Prom oli upea kokemus, mutta ei toi musta ollut sellainen 'odotan tätä vuotta koko illan ja sen takia lähden vaihtoon Jenkkeihin' ilta. Kuitenkin puolen yön aikoihin jatkoin kaverini luokse, mutta olimme niin väsyneitä että melkein heti kaaduttiin nukkumaan.

Anteeksi tämä mun hiljaiselo, mulla on nyt ollut todella paljon kaikkea käynnissä, mutta viimeistään kun kesäloma alkaa yritän tulla postailemaan entiseen tahtiin. Koulu loppuu mulla täällä 30.5, mutta graduation on 1.6. Tänään (maanantaina) onkin mun viimeinen High School maanatai, koska ensi viikon maanantaina on Memorial Day, joten koulu on peruttu. Tsemppiä vikoihin lomaa edeltäviin päiviin kaikille muillekkin (jos siis lomaa on tiedossa) ja palaillaan vielä tällä viikolla, varmaankin perjantaina vietetyn Senior Banquet -postauksen merkeissä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

55 DAYS

Moikka! Toukokuu etenee täälläkin puolella maailmaa ihan hyvää vauhtia ja suurimmalla osalla vaihtareista se on käynnissä viimeinen kuukausi kohdemaassa ja myös mun perheestä lähtö tapahtuu ensi kuussa. Nyt ajattelinkin, että on oikea aika jakaa fiiliksiä teillekkin, koska tänään (keskiviikkona) mulla on enää 55 päivää jäljellä. 
"...lähtö on lähellä, enää 55 päivää ja niistäkin mulla menee 8 Kreikan matkassa! Olen näköjään oikeasti lähdössä... Nyt kesälomalla olen alkanut melkein joka yö näkemään jotain unta vaihdosta ja aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi se on mielessä. Välillä tulee myös hirveitä ahdistuskohtauksia, mutta onneksi monet mielessä pyörivät asiat ovat  kuitenkin positiivisia. Kuitenkin tuntuu, että päivät vain vierivät ja tuntuu etten käytä näitä viimeisiä päiviä Suomessa oikein." Näillä sanoin kirjoitin postauksen 55 päivää ennen vaihtoon lähtöä. Nykyään näen unta kotiin paluusta ja vieläkin tulee mieleen hirveitä ajatuksia.. Tuo mikä on tismalleen samaa nyt, on että stressaan etten osaa käyttää jäljellä olevia päiviäni oikein. 

Aika on mennyt niin niin nopeasti. Niin nopeasti, ettei sitä edes tajua. Huomenna, 8.5 torstaina tulee kuluneeksi tasan 9 kuukauttaa, kun lentokentällä moikkasin Suomen ja lähdin tänne. Siitä tuntuu toisaalta olevan niin pitkä aika, mutta toisaalta se oli vasta eilen. En silloin edes uskonut, että selviäisin tänne asti. Toukokuuhun. Mulla on niin ikävä kaikkia, eniten mun ystäviä ja myös mun Suomielämää. Toisaalta en jaksa odottaa, että pääsen Suomeen, kotiin lähes 11 kuukauden jälkeen. En malta odottaa, että kuulen ympärilläni puhuttavan suomea, saan hoitaa kaikkia asiani suomeksi, katsella ympärilleni ja nähdä ihanaa Suomea taas. En malta odottaa että pääsen käymään lähikaupassa ja pyöräilemään mun pyörällä. Tai pääsen istuskelemaan jokirantaan ja kahvittelemaan Turun keskustaan. Mutta se ajatus, kun näen kaikki taas saa kylmät väreet menemään selkääni pitkin ja tulee olo, mitä mulla ei ole vielä ikinä ollut. Se, kun pääsen halaamaan rakkaita ihmisiä tulee olemaan yksi mun elämän parhaista hetkistä. En malta odottaa.

Toisaalta pelottaa. Tai varmaan ahdistaa olisi parempi sanavalinta. Mitä tapahtuu kun olen taas Suomessa? Olen nyt tottunut tähän elämään täällä ja kaikki mitä teen on rutiinia. Toisaalta vieläkin jaksan ihalla tätä paikkaa ja löytää kaikesta jotakin uutta. Mitä jos todellisuus iskee Suomessa vasten kasvoja ja sitten on taas noh, tylsää. Jatkan lukiota, joka allekirjoittaneelta vaatii aivan hirveästi. Jatkan lukiota myös mulle tuntemattomien ihmisten kanssa. Tottakai tunnen sieltä muutamia, onhan mulla mm. monta vaihdosta tullutta hyvää ystävää samoilla kursseilla, mutta pääsääntöisesti lukio jatkuu -96 ikäluokan sijaan -97 ikäluokan kanssa. Osa mun parhaista ystävistä tulee päättämään lukion joulun jälkeen ja en vaihtoon lähtiessäni tajunnut, että se tuntuis näin kamalalta. En ikinä edes ajatellut aikaa vaihtovuoden jälkeen.

Elin Suomessa ennen vaihtoon lähtöä melkein 17 vuotta. Mulla oli ihan kiva elämä, mutta en todellakaan halua elää sitä enää. En vaan voi olla se sama minä tän kaiken jälkeen, enkä halua edes yrittää sopeutua takaisin mun vanhaan elämään. Tiedän, että asioita tulee muuttumaan ja on jo muuttunutkin, ja se pelottaa. 

Viimeisen muutaman vuoden aikana, mulla on kokoajan ollut jokin isompi juttu mitä odottaa ja se suurin niistä oli tämä vaihtovuosi. Täälläkin odotan kokoajan kaikenlaista ja suurimpana tietysti on Suomeen paluu. Mutta mitä sitten kun olen siellä Suomessa? Siinä mä sitten olen, enkä tiedä mitä haluan tehdä seuraavaksi. Ja se, kuinka montaa oikeasti enää kiinnostaa olenko mä siellä vai en. Parhaimpiin ystäviin tietysti luotan varmasti, sellaisia suhteita ei välimatkatka ja vuoden poissaolo muserra todellakaan. Mutta miten sitten muut? Helppoa se on netin välityksellä kirjoittaa kuinka ikävä on ja tunkea sydän viestin perään..

Entä miten sitten uudet kaverit? Mun kaverit ovat varmasti saaneet uusia kavereita tämän mun vuoden poissaolon aikana ja tulen törmäämään heihin. Mun ei tälläsenä hyvin sosiaallistuneena ihmisenä tälläistä pitäisi miettiä, mutta miten heidän kanssa tulen toimeen. Wääk mun pää rähätää.

Ajatuksista harrastuksen, cheerleadingin, suhteen en ole täällä kertaakaan maininnut, mutta nyt lähes 5 kuukauden pohtimisen jälkeen maailman upein harrastus johon kulutin kahdeksan vuotta taitaa olla ohi. Se on aina ollut yksi mun pääjutuista Suomessa asuessani ja mitä ikinä olenkin tehnyt, niin se on ohjannut mun elämää ja sitä kautta olen saanut vaihtovuoden lisäksi parhaimmat onnistumisen tunteen ikinä. Laji on tuonut mulle parhaita ystäviä ja kyvyn lukea itseäni paremmin ja noita vuosia en ikinä koskaan voi unohtaa. Mutta nyt on uusien juttujen aika. Se, miten sopudun mun Suomielämään ilman cheeriä tulee olemaan vaikeaa..

Lyhyesti sanottuna mua pelottaa miten pärjään taas Suomessa ja pelkään myöskin jenkkikoti-ikävää. Se, etten tänne pääse nyt vähään aikaan ja vaikka pääsisinkin, täällä ei tule olemaan samoja ihmisiä kuin nyt, pelottaa. Elämä on kyllä vaikeaa,varsinkin vaihto. Ensin sitä jännitetään innostuneena, sitten koetaan elämän kamalimpia hetkiä hyvästellessä kaikki, sitten kun ollaan kohdemaassa ajellaan tunteiden vuoristoradassa ja vihdoin ja viimein kun ollaan saatu elämä tänne rakennettua se pitää jättää. Sitten ollaan taas kotona, mutta ikävöidään vanhaan. Mulla tulee olemaan niin ikävä tätä mun vaihtoelämää, enkä edes tajua sitä kunnolla. Tulen ikävöimään niitä huonojakin hetkiä. Sitä kun luin parrhaiden ystävien antamia muistokirjoja ja mulla oli niin ikävä, että meinsin räjähtää. Silti silloinkin tiesin, että musta välitetään.

Nyt mulla on koulua jäljellä enää vajaa 20 päivää. Vaikka High School ei olekkaan ollut mikään mun unelma paikka, alan nauttia siitä päiväpäivältä enemmän ja en tykkää ajatuksesta, etten tule noilla käytävillä, noiden ihmisten kanssa ja noiden opettajien opissa enää olemaan. Sain jo valmistumiskaavunkin.. Ja mulla on prom nyt viikonloppuna ja se jänskättää ihan hirveästi.

Odotan Suomeen lähtöä enemmän kuin mitään, mutta se saa saa silti pelon ja ahdistuksen kyyneleet silmiin. Sanonpa vielä kertaalleen, että ompa vaikeaa tämä vaihtarin elämä.

Kirjoitin tämän siis keskiviikkona, mutta unohdin julkaista tämän, minkätakia päivät kuulostavat oudoilta.




maanantai 5. toukokuuta 2014

Grand Canyon

RT2 008 Moikka! Nyt tulen heittämään teille tänne kuvalätkäisyn yhdestä niin upeasta paikasta, nimittäin Grand Canyonista, missä käytiin silloin roadtripillä (osa 1 ja osa 2). Päivä oli siis maanantai ja ajeltiin hotelliltamme tuonne tunnin verran. Maisemat tuonne ajaessakin olivat todella upeat! Reitiksemme valitsimme reittin Indian Gardeniin, joka on siis tuolla Canyonin pohjalla. Ei siinä sitten muu auttanut kun alkaa kävelemään!RT2 014 RT2 020 RT2 022 RT2 039 RT2 040 RT2 045 RT2 059 RT2 069 RT2 080 RT2 092 RT2 113 Matka tuonne pohjalle kesti noin kolme tuntia ja voin sanoa, että jalat olivat jo ihan muussina kun pääsimme määränpäähämme. Päivä oli kuuma ja tuolla oli vain yksi veden täyttöpiste ja ah se oli varmaan ihanin näky ikinä, kun näin tämän veden täyttö paikan! Maisemat olivat kuitenkin upeat pohjalla käveltäessä ja mulla ja saksalaisella vaihtarilla Selinalla oli vielä energiaa, joten juttelimme samalla syvällisiä juttuja vaihdosta. Olin niin iloinen, että pääsin käymään tuolla vaihdon aikana. RT2 148 RT2 154 RT2 168 RT2 172 RT2 195 RT2 232 Ylöspäin tuleminen kokoaikaista mäkeä pitkin olikin vähän raskaampaa, eikä siinä loppuvaiheessa saanut oikein sanaa suustakaan ja tuntui ettei matka lopu sitten ikinä. Hengissä muutaman kymmenen tauon jälkeen selvittiin ylös asti ja hommattiin heti ruokaa, koska meillä ei kävelyn aika ollut kuin muutama energiapatukka, ihan vain koska ei niitä kovin paljon pikkureppuun mahtunut. Tämän jälkeen mulla alkoi päikkärit erittäin pehmeällä kivimuurilla (ei se kyllä kovin pehmoinen ollut..) täysillä porottavan auringon valossa. Kyllä tässä reissussa saatiin aika hyvin koko päivä kulumaan. Ennen pimeää käytiin kuitenkin pystyttämässämeidän teltat leirintäalueelle ja käytiin safkailemassa. RT2 248 RT2 245 RT2 246 Kerroin teille aiemmassa roadtrip-postauksessa, kuinka mulla on yleensä todella suuria vaikeuksia nukkua teltassa hyvin tai no, lähinnä ollenkaan. Nyt kuitenkin nukuin ainakin kellon ympäri niin hyvin etten kyllä ollut pitkään aikaan nukkunut! Aamulla heräsin lämpimään ilmaan ja tehtiin kunnon leiriaamiainen, johon sisältyi tietenkin smorsseja. Yhdentoista aikaan lähti matka kohti pääpaikkaa, eli Las Vegasia, mutta siitä onkin luvassa pian ihan oma postaus!


Jos et ole vielä nähnyt videotani Grand Canyonilta, niin voit katsoa sen tästä!