maanantai 30. kesäkuuta 2014

I'M COMING HOME

Mä en usko. Mä en tajua. Laukut on valmiina. Auto on valmiina. Lähden mun huoneesta nyt viimeisen kerran. Mä tuun kotiin. Lähden kodita kotiin. En edes voi vielä ymmärtää kuinka ikävä mulla tulee tätä kaikkea.. Kohta hyvästelen mun perheen ja vaihtarikaverit. Mulla on kamala olo, mutta silti voin sanoa olevani valmis. Oon valmis kaikkeen uuteen mikä koittaa Suomessa. En aio palata takaisin mun samaan elämään, sillä mä oon uusi nyt. Vihdoin ja viimein voin sanoa, täältä mä tulen!

Lähden nyt siis hostien kanssa eläintarhaan ja jonnekkin museoon, josta sitten jatkamme Horiconiin. Siellä sanon moikat sitten heille ja kahdelta aamulla lähden muitten vaihtareitten kanssa kohti Chicagon lähellä sijaitsevaa collegea. Siellä tapaan mm. muut suomalaiset vaihtarit joidenka kanssa tänne lensin 326 päivää sitten. Meidän lennon Chicagosta Arlandaan olisi tarkoitus lähteä 16:35 ja olle perillä hiemat seitsemän jälkeen aamulla Ruotsin aikaa. Siellä sitten olisi tarkoitus odotella jotain kolme tuntia ennen kuin lento Helsinkiin lähtee 11 aikaan ja tarkka aika, jolloin mun pitäisi olla Suomessa on keskiviikkona 2.7 kello 13:25 (kai?). Nyt see you Suomi soon ;)

Kiitän teitä taas kerran tuesta, tsempeistä, aivan kaikesta. Mulla on maailman ihanimmat lukijat/ muut seuraaajat

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

MY EXCHANGE YEAR

Saako jo tulla puhumaan syvällisiä lähdöstä? Vai onko liian aikaista? Kai mä saan, tai itseasiassa taitaa olla korkea aika sillä mun countdown, joka mulla on pyörinyt siitä asti kuin tulin tänne näyttää aika alhaisia numeroita. Huomenna, siis sunnuntaina hyvästelen jo osan mun perheestä. Sitten maanantaina  hyvästelen loput perheen jäsenet ja koko mun elämän Amerikassa, mun vaihtovuoden. Mä olen ihan pian kotona. Mitä.
beforeafteranna
Ainakin jenkkihymy on tarttunut muhun ja nykyään hymyilen hampaitten kanssa melkein joka kuvassa! Vähän vajaa vuosi siinä kestikin 
Menen kotiin ihan eri ihmisenä mitä tänne tulin ja tästä aika moni muukin vaihtari on puhunut. Pakostakin vuosi eri elämän kanssa erilaisessa paikassa muuttaa sua ja varsinkin se, kun ei ole sitä tuttua ja turvallista enää ympärillä. Sillon sä olet aikalailla yksin ja sun silmät avartuu kaikelle muulle. Mua naurattaa, kun viime kesänä ajattelin itseni olevan todella avoin ja suvaitsevainen. Nyt voi mielestäni sanoa kehittyneeni tuossa asiassa aika paljonkin. Sama koskee sitä, että luulin ettei se mitä muut musta ajattelee kiinnosta mua. Kyllähän se kiinnosti niin paljonkin. Itseasiassa, että se rajoitti koko mun elämää. Ajattelin, että olen sosiaallinen. Tämä on varmaan kohta mikä mua huvittaa kaikista eniten. Tätä on vaikeaa selittää, olen niin eri mutta silti jotenkin ihan sama. Musta tämä vaihtovuosi on muokannut mua vaan hyvään suuntaan ja olen jo monta askelta lähempänä sitä mikä haluan olla. Mulla on niin paljon parempi itsetunto nyt ja arvostan itseäni enemmän vaikkakin tämän kymmenen kiloa lössömmän kropan kanssa. Tähän nyt kuulostaa super tyhmältä, ehkä kliseeltä, mutta kuitenkin olen tän vuoden aikana oikeasti oppinut tietäään mitä YOLO tarkoittaa. Musta se tarkoittaa sitä, että vaan sä voit itse päättää mitä sä haluat sun elämällä tehdä ja mitkä on niitä unelmia, mitä sä ihan oikeasti haluat jahdata. Sun ei tarvitse miettiä 'Kyllä mä sitten kun mulla on rahaa ja olen eläkkeellä', sillä jos sä vaan oikeasti haluat jotain niin kovaa kuin mahdollista ja olet valmis työstämään sun unelmia monia vuosia ja heittämään jopa koko elämäsi likoon niitten takia, sun unelmat toteutuu varmasti. Ja mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin toteutunut unelma.
CALIday1 528 Palataan jälleen kerran ajassa vähän taaksepäin, itseasiassa kadeksanteen elokuuta 2013. Istuin miedän keittiön pöydän ääressä, kello oli jotain vähän yli keskiyön ja takana oli päivä joka oli ollut kamalin ikinä hyvästellen kavereita, stressatessa ja pakatessa. Silloin mä kirjoitin teille näin "Nyt kun tänään lähden ja olen mukaan ottanut siis kaiken mitä tarvitsen (kameran ja rahaa) ja lähden toteuttamaan unelmiani. Huonoon en tyydy. Tällä kertaa en edes keskivertoon, niin kuin aina ennen mun elämässä. Tällä kertaa mä olen paras. Se parhaista parhain, että voin olla tämän vuoden jälkeen musta niin ylpeä.". Nyt kun kirjoittelen viimeistä kunnon postausta Amerikan mantereelta, voin kertoa olevani enemmän kuin ylpeä itsestäni. Samaisessa postauksessa myös luki "En siis ikinä, never ever, että oikeesti teen tän." Ja mähän tein sen, enkä vielä tänä päivänäkään usko sen olevan totta. Se tuntuu niin epätodelliselta ja tuntuu että nyt olisin unessa. Lähes kaikki suomalaiset vaihtarikaverit ovat Suomessa ja en usko että minäkin menen pian. Vietän nyt mun vikaa viikonloppua täällä. Valmistun hitaasti mun parhaisiin päiviin ikinä, niihin päiviin kun näen kaikki taas Suomessa. Ei tässä maailmassa voi vaan olla parempaa tunnetta, kuin se kun voi vuoden jälkeen halata kaikkia rakkaita. Kyyneleet virtaa vaan ajatuksestakin, siitä helpotuksen ja onnellisuuden tunteesta. Silloin kai voin sanoa olevani maailman onnellisin. WP_20130808_009 Mulla on kuitenkin vielä pitkä matka kotiin. Näihin vikoihin päiviin mahtuu ja on mahtunutkin niin paljon kaikkea ja pään sisälle on sota käynnissä. Yli viikkoon nyt en ole nukkunut kunnolla, parin tunnin pätkiä jolloin näen maailman oudoimpia unia. Mulla on vielä hyvästejä jäljellä. Jos jotenkin ikinä selviän perheen hyvästelystä, mulla on varmaan pahin vielä edessä eli vaihtarikaverit. Lähden siis perheestä maanantai-iltana, jolloin mut ajetaan Horicon nimiseen paikkaan täällä Wisconsinissa. Sinne tulee kaikki meidän alueen vaihtarit ja sieltä lähdemme yhdessä bussilla kohti erästä Collegea Chicagon lähelle. Tuonne Collegeen saapuvat kaikki AFS vaihtarit tästä Illinois-Wisconsin-Minnesota jne. alueelta, eli siellä tapaan muut suomalaisetkin. Kerron mun matkasta vielä ennen kuin lähden. Kuitenkin vaikka oon niin innoissani menossa kotiin, mua vaan pelottaa niin paljon. En oikeasti voi muuta toivoa kun selviän hengissä tuon matkan ja sen jälkeen sopeudun Suomeen.. Haluaisin niin vaan nyt mennä nukkumaan ja herätä joskus hmmm.. Ei koskaan? No en voi sanoa noinkaan.. Haluan Suomeen enemmän kuin mitään, mutta toisaalta.. Ei. Enkö saisi menolippua jonnekkin painottomaan paikkaan, missä vaan voisi leijailla ja kaikki olisi hyvin, mikään en painaisi mieltä tai aiheuttaisi stressiä. Ei sitten.
LA&BU 143 Mulla tulee ikävä ihan kaikkea. Tätä mun elämää, sitä tapaa miten aamulla herään ja illalla menen nukkumaan ja kaikkea siltä väliltä. Mun elämä on täälläkin täynnä pieniä ärsyttäviä juttuja mistä en pidä, mutta ne on kuitenkin ollut osa mun vuotta. Sen takia niitäkin juttuja tulee ikävä. Olen varma että nämä Amerikassa kokemani ja oppimani jutut tulen muistamaan lopun ikäni ja osa musta on aina hieman amerikkalainen. Pelkään ehkä olevani liian amerikkalainen Suomeen. Olen ylpeä mun pienestä amerikkalaisuudesta ja enää mua ei pelota olla hieman erilainen. Olen onnellinen, että tein tän. Mä selvisin siitä mistä en ikinä oikeasti uskonut selviäni. En uskonut ikinä sen hetken tulevan kun palaan kotiin. Suomikotiin. Mulla tulee sanoin kuvaamaton ikävä tätä kaikkea. Tätä paikkaa ja tätä elämää. Tämä maailma on muuttanut mun elämän. Vihdoin olen ylpeä itsestäni ja voin kertoa itselleni, että tämä on kunnia olla minä. Nyt mun aivot ei toimi ja mun on pakko koittaa mennä nukkumaan ja herätä viimeiseen päivään mun perheessä. Mulla on vaan niin paha olo tästä kaikesta.. Lupaan kuitenkin tulla teille vielä juttelemaan ennen kuin poistun Amerikan mantereelta. Pian nähdään Suomi

 Heitäppä kysymyksiä kysymyspostaukseen 5.7.2014 asti!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

MADISON

... And the last time there.
KYSYMYKSIÄ TÄNNE 2.7.2014 ASTI!

madisontrip 004 madisontrip 005 madisontrip 006 madisontrip 008 madisontrip 012 madisontrip 015 madisontrip 019 madisontrip 027 madisontrip 031 Torstaiaamuna minä, norjalainen vaihtari Katja ja mun entinen (mutta norjalaisen nykyinen) aluevalvoja Nancy lähdettiin kohti Wisconsinin pääkaupunkia Madisonia. Se sijaitsee vajaan parin tunnin ajomatkan päässä ja oon tuolla päässyt käymään aika monta kertaa mun vaihdon aikana, mutta kunnon turisteilua en ole kertaakaan harrastanut kiertelemällä tärkeitä rakennuksia jne. Madison on myös jättimäinen collegekaupunki ja sen collegessa opiskelee n. 40 000 oppilasta. Joka puolella oli koulurakennuksia ja nuoria collegeikäisiä. Kuitenkin, ensiksi mentiin jättimäiseen Wisconsin tuliaiskauppaan, josta lähtikin ehkä vähän liikaa tavaraa mukaan.. Hups, mutta en voi sille mitään että rakasta kaikkia tuollaisia tavaroita! Tosin en siltikään ostaisi huppareita, T-paitoja, avaimenperiä, kortteja, housuja, vihkoja, kalentereita, kyniä, kumeja, hattuja, koristeita ja oikeastaan yhtään mitään missä lukisi isolla TURKU (mun kotikaupunki) taikka edes SUOMI :D. Kun oltiin reilu tunti shoppailtu Wisconsin romua, mentiin brunssille pannukakkuravintolaan, joka oli monena vuonna voittanut 'paras pannukakkuravintola' palkinnonkin! Mukaan liittyi norjalaisen vaihtarin kaveri ja aluevalvojan oppilas(?) Marah heidän koulusta, kuka oli ollut viime vuonna kesävaihtarina Paraguayssa. Hän oli ollut rekistöröitymässä Madisonin Collegeen syksyä varten ja hengaili meidän kanssa loppupäivän. Pannukakut oli oikeasti maailman parhaita (jos ei omatehtyjä pannareita Suomikotona lasketa) ja niistä tuli niin täyteen, että seuraavat parituntia käveleminenkin oli tuskaista. Toisaalta siihen oon jo tottunut täällä :D Seuraava pysäkki oli ostoskatu, jonka koluamisessa menikin mukavasti aikaa ja arvatkaa mitä löysin! Löysin Tangle Teezerin, jota olin melkein koko vuoden etsinyt. Jenkeillä ei siis yleensä ole hajuakaan mikä tämä vempele on ja aina kun olen harjannut hiuksiani mun vanhalla Suomesta tuodulla Tangel Teezerillä, saan kysymyksiä että mitäs hittoa oikein puuhastelen. Nyt kuitenki mulla on uusi ihana harja Urban Outfitteristä. Löysin pari muutakin kivaa juttua, mutta en voi paljastaa niitä, koska ne ei ole mulle.. Mitäs muuta? Tän jälkeen kierreltiin Madisonia siinä vähän aikaa ja käytiin mm. Marahin tulevassa dormsissa (eli collegeoppilaiden yhteisasumispaikassa). Ette ymmärräkkään kuinka kova hinku mulla olisi tulla jonnekkin tänne opiskelemaan collegeenkin.. Jos se ei kuitenkaan onnistu niin jonnekkin mun on päästävä ja olen jo alkanut vähän työstämään asiaa ;) Mä niin toivoisin, että justiinsa sinä liittyisit mun tuleviin matkoihin mukaan tämän blogin välityksellä ja siitä mulla onkin asiaa teille tuossa vähän alempana. 

Eli homman nimi harvinaisen lyhyesti ja ytimekkäästi tulee tättädädää tässä: Mä en halua lopettaa blogaamista. Vaikka mun pitääkin lähteä täältä Amerikasta, en halua luopua kaikesta ihanasta mikä tästä vuodesta muistuttaa. Mä aloitin blogaamisen vaihtovuotta varten. Mä olin se tyttö, kuka innolla luki aina jokaisen vaihtarin postaukset ja he tuntuivat ihan kuin kavereilta, lähes ihailin heitä. Ajattelin vain, että olis niin niin siistiä et jos saisin kirjoittaa kans ja mulla olis edes 30 lukijaa. Älkääs kysykö mistä tuo numero 30 oli mun päähän pinttynyt, mutta ajattelin että aina, että jos mä vaan saisin kirjoittaa ja mulla olis 30 lukijaa.. Aijai, muistakin vieläkin miten hyvältä se ajatus tuntui! Nyt mä kirjoitan, itseasiassa olen kirjoittanut jo 168 postausta ja 30 lukijan sijasta teitä on 17 kertaa enemmän. En mä tätä halua lopettaa, olen jäänyt niin koukkuun kuin koukkuun voi jäädä. En haluaisi tehdä kokonaan uutta blogia tämä on niin tuttu ja turvallinen. Tottakai haluan muuttaa nimen ja ulkoasun ja kaikki, mutta tämä on se sivupohja minne aloin kirjottamaan ja just tämä on osa mua.. Okei taas jaarittelin, mutta siis mun tuleva blogi jatkaa samaa kantaa kuin tämäkin ja tulen vielä pitkään puhumaan amerikkavuodestani. Saman mittaiset postaukset, ehkä vähän vähemmänkin tekstiä, koska en kerro teille näin selvästi mitä päivän aikana puuhasin sillä niitä blogeja on mun meilestä jo tarpeeksi. Teen videoita ja laitan ne tänne, kerron mun tulevaisuuden suunnitelmista ja matkustuksesta, josta haluaisin tulevan blogin pääidea. Haluan ja aionkin asua ulkomailla tämän vuoden jälkeen ja olisi ihanaa jos tulisitte mun mukaan ja työstäisitte näitä juttuja mun kanssa. Aion käydä mun perheen luona vielä uudestaa ja haluan teidätkin sinne. Haluan kertoa miltä tuntuu olla takaisin Suomessa, miten huomaan muuttuneeni, mitkä asiat ovat vaikeita ja mitä arvostan enemmän. Kaikkea tähän amerikkavuoteen liittyen! Olen teidän kanssa toteuttanut jo tämän unelman ja niitä aion toteuttaa vielä lisää ja olen otettu, jos jäät toteuttamaan niitä tänne mun kanssa! Ja jos huomaat, että en puhu enää niin paljon amerikka-asioistani tai muuten vaan olen harvinaisen tylsä, niin löydät ihan varmana 'poista lukulistalta' nappulan.. Sehän on ihan ymmärrettävää, että maku ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Eli niille ketkä tätä ovat paljon kyselleet ja muillekkin tiedoksi, blogini jatkaa samaa kaavaa uudet seikkailut tähtäimessä ja ikinä tätä jenkkivuotta unohtamatta!

Ps. Tasan viikko niin mun lentokone nousee ilmaan Chicagon lentokentältä. Kello on taas jo 20 vaille 3 yöllä, enkä pysty nukkumaan.. Tämä on niin hullua, mutta puhutaan tästä lisää huomenna!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

KYSY AIVAN MITÄ TAHANSA

Ompas nostalgista käyttää samaa kuvaa kun reilusti yli vuosi sitten mun ensimmäisessä kysymyspostauksessa, jonka vastaukset kehottaisin muuten lukemaan ennen seuraavia kysymyksiä. Eli siis NYT juuri sinä saat kysyä aivan mitä vaan mun kuluneesta vaihtovuodesta! Olet sitten uusi tai vähän vanhempi lukija taikka olet seurannut mua mun ensimmäisestä postauksesta lähtien niin anna palaa vain. Mullahan tosiaan on myös ask.fm, jonne tulee päivittäin paljon kysymyksiä mun vaihdosta, mutta musta olisi kiva vähän kuin tiivistää tämä vuosi tähän postaukseen, sillä näistä on nimittäin mulle ollut niin paljon hyötyä muiden blogeissa. Kysymyksiä voi siis kysyä myös kotiin paluumatkasta ja vaihtovuoden jälkeisestä elämästä, sillä suurimpaan osaan näistä kysymyksistä vastaan kun olen Suomessa, mutta kysymyksiin tyyliin 'Mitä luulet tekeväsi ensimmäiseksi kun palaat Suomeen?' vastaan tietysti ennen! Aikarajaksi laitan tästä nyt kaksi viikkoa eteen päin 5.7, eli voin vastailla teille Kreikan auringon alta. Nyt siis KYSY!

torstai 19. kesäkuuta 2014

BASEBALL GAME

Moi taas! Täällä mä oon, kuten eilen lupasinkin ja nyt kerron mm. mun ensimmäisestä baseball pelistä, joka oli Milwaukee Brewers vs Cincinnati Reds. Upee kokemus toukin, tuolla oli ihan erilainen meno kuin missään muussa pelissä, missä olen aikaisemmin käynyt. Ja sainpahan ainakin rastin mun To Do -listaan! baseball 003 baseball 005 baseball 013 baseball 019 baseball 022 baseball 027 baseball 032 Sunnuntaina mun edellisestä postauksesta tutuksi tullut kaveri Vandana ja hänen isänsä tulivat hakemaan mut aikaisin aamulla. Kaupan kautta ajeltiin Milwaukeen Miller Parkkiin, samaiseen paikkaan missä olin mun syntymäpäivänä Marraskuussa osallisena The Biggest Loser Off the Road challengessa. Me yritettiin saada liput halvemmalla kyselemällä parkkipaikalla etkoja vietteleviltä juhlijoilta, olisiko heillä extra lippuja ja lopulta  varmaan tunnin kyselemisen jälkeen saatiin liput halvalla hyviltä paikoilta! Jenkeissä on siis tapana ennen pelejä kokoontua kavereitten kanssa juhlimaan ja parkkipaikka muuttuu ihan kuin leirintäalueeksi. Pian lähdettiin sitten etsimään meidän paikkoja ja peli alkoikin kohtalaisen nopeaan. Jenkeissä oli tosiaan tuolloin 15.6 sunnuntaina isänpäivä, joten lähes koko stadioni tuli täyteen. Jenkit ovat kyllä uskomattomia kannustamaan omia joukkueitaan ja tuollainenkin perus peli veti nois hullusti katsojia! Lähdettiin pelistä ennen sen loppumista, jotta päästäisiin helposti pois parkkipaikalta ennen tuhansia muita autoja, mutta mielestäni meidän kotijoukkue lopulta voitti tiukan pelin.baseball 040 baseball 046 baseball 054 baseball 057 Pelistä ajettiin suoraan Milwaukeen downtownissa sijaitsevaan sushiravintolaan ja tämä paikka oli ehdottomasti yksi parhaista ravintoloista missä olen ikinä käynyt! Paikka oli kuin buffet eli ruokaa sai hakea niin paljon kuin halusi, mutta sushit tilattiin listalta (ja ne kuuluivat hintaan). Tilattiin kymmeniä erilaisia susheja ja ahh voin vieläkin tuntea sen taivaan mun suussa! Toi oli tosiaan siis toinen kerta kun maistoin sushia ikinä kunnolla ja voisin jo sanoa sen olevan mun lemppariruokaa. Niin hyvää! Valitettavasti sain aika torjuvaa palautetta, kun kaverille sanoin että aion heti Suomeen päästyämme viedä sen sushiravintoloon. Harmi. Jos kuitenkin tiedätte jotain hyviä sushimestoja Turusta taikka Helsingistä, antakaa ihmeessä palaa tuonne kommenttiboksiin. Parin tunnin syömisen jälkeen kello oli jotain seitsemän illalla ja ruvettiin ajamaan takaisin päin. Oli kyllä ihan mahtava päivä! Nyt on siis keskiviikkoilta ja alan kohta (okei en ihan vielä) harkitsemaan nukkumaan menoa, koska huomenna lähden pienellä vaihtariporukalla vikaa kertaa Madisoniin, eli Wisconsinin pääkaupunkiin! Kuulostaa kivalta, kiva nähdä vaihtarikavereita pitkästä aikaa. Joten luultavammin palaillaan sen postauksen merkeissä seuraavaksi. Ja hei, hyvää juhannusta kaikille ja ihan nöyrimmät kiitokset 500 lukijan rajan ylityksestä! :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Here I'm again!

Heippahei! Tänään, eli tiistaina 17. Kesäkuuta on tasan kaksi viikkoa aikaa siihen, kun mun lentokone sujahtaa ilmaan Chicagon lentokentältä. Taaskin voisin pahoitella sitä, etten ole teille viikkoon kirjoitellut mitään, mutta aika vaan lentää ja sanoinkin eilen kaverille, että tuntuisi ihan kuin olisin koomassa. Herään aamuisin ja jotenkin se päivä vaan menee ohi ja sitten menen taas nukkumaan. En muuten muista koska viimeksi olisin nukkunut näin pitkään kuin lähipäivinä, jolloin olen nukkunut lähemmäs 12 tuntia ja herännyt vasta puolen päivän aikaan. Kuitenkin tässä nyt jotain spesiaalimpia juttuja mitä olen touhuillut heräämisen ja nukkumaan menon välillä. Kirjottelen huomenna mun sunnuntaista ettei tästä tulis nyt liian mun tyyliin pitkää postausta. Kuitenkin tässä tulee. ;)shooting 001 shooting 006 shooting 015 shooting 028Keskiviikkona mentiin mun aluevalvoja, hänen poikansa ja italialaisen vaihtarin Silvian kanssa kokeilemaan ampumista. Ainakin täällä pohjois-Amerikassa metsästys on todella yleistä ja lähes kaikki metsästää ihan nuoresta lähtien, joten meidäkin piti päästä koittamaan miten se ase oikein toimii. Tosin me ammuttiin lentäviä savipaloja, joten ketään/mikään ei onneksi kuollut. Oli ihan jännä kokemus, en kuitenkaan tiennyt että se luoti lähtee noin kovalla voimalla aseesta ja seuraavana päivänä olikin toi hartian seutu ihan sairaan kipeä. Osuin kuitenkin 50 yrityksestä johonkin kolmeen savipalaan, parempi sekin kun ei mitään.. Ehkä.milwaukeeftv 002 milwaukeeftv 006 milwaukeeftv 011 milwaukeeftv 013 milwaukeeftv 019 milwaukeeftv 022 milwaukeeftv 027 milwaukeeftv 031 milwaukeeftv 038 milwaukeeftv 066 milwaukeeftv 092 Seuraavana päivänä, eli torstaina, mun kaveri ja hänen isänsä (joista olen aikaisemminkin täällä muistaakseni puhunut, kun kerroin häidän olen todella innoissan musta) tulivat hakemaan mut aika aikaisin aamulla. Otettiin suunnaksi vajaa parin kymmenen minuutin päässä sijaitseva suuri kaupunki Milwaukee ja siellä Intialainen lounasbuffetti. Taas tuli maistettua niin paljon erilaisia ruokia mitä en ole ikinä maistanut, että huhhuh. Oli kyllä ihan hulluh hyvää! Tän jälkeen mä ja mun kaveri Vandana, mentii museonäyttelyyn nimeltä Body World. Se oli ihan super iso näyttely ja kaikki näytillä oleva oli aidoista ihmisistä. Harmi sinäänsä kun ei saanut kameraa ottaa mukaan, mutta toisaalta en niistä aidoista kokonaisista kehoista, vauvan kasvun eri vaiheista, keuhkoista, aivoista, lihaksisoista ja hermostoista olisi varmaan kuvia pystynyt napsimaankaan. Siisti kokemus kuitenkin! Tän jälkeen mentiin pyörimään alakerroissa oleviin maanäyttelyihin, josta mulla on noi kuvatkin. Kolme suurta kerrosta oli täynnä kaikkia erimaihin (lähinnä Aasia ja Etelä-Amerikka) liittyviä näyteikkunoita ja sinne oltiin rakennettu ihan aidon oloisia kaupunkejakin. Kun lähdettiin näyttelystä ja Vandanan isä tuli hakemaan meidät niin ääks en kestä, hän oli ottanut mukaan heidän perheen uudet vauvavuohet! Voi kun oli suloisia. Siis apua, musta tuntuu että toi päivä olisi ollut eilen, mutta oikeesti siitä on jo melkein viikko. Mihin mun ajantaju on oikeasti kadonnut.. 
Mitäs muuta? Matkalaukut on jo vedetty esille, tosin en ole vielä saanut aikaiseksi laitettua sisälle yhtään mitään. Lattialle olen keräillyt yhteen laatikkoon lähinnä tavaroita ja paperijuttuja mitä aion ottaa mukaan ja isoon pussiin kerännyt tavaraa mitä aion jättää tänne. Seuraavaksi onkin vaatteitten vuoro. Ollaan parhaan kaverin kanssa otettu Kaliforniaan paljon paljon kriisi+pakkauspuheluita, koska hui kamala tämä on jäskää aikaa! Tuntuu kuitenkin sata kertaa kivemmalta pakata jonkun kanssa kuin yksin. Ei siitä mulla tulisi nimittäin yhtään mitään. Mutta hei, palaillaan huomenna ja sen jälkeen toivottaavasti vielä viikonloppuna. Loppuviikolle mulla onkin paljon tekemistä, mutta tänään vietän ihan lököilypäivää ja nautin tosta ihan sairaan kuumasta säästä. Tosin nytkin nautin siitä sisällä.. Näkyillään pian! :)

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

sailing and goodbyes

Moikka! Ette tajuakkaan kuinka kauan olen yrittänyt alkaa kirjottamaan teille, mulla on niin huono omatunto mun kirjottamisuudesta. Ei, en voi todellakaan syyttää liikaa kiirettä, sillä olen lomaillut oikein kunnolla ja parina päiväna olen ehtinyt testaamaan kaikki mahdolliset sängyllä makaamisasennotkin. Kuitenkin tällä upeella amerikkalaisella lomalla on myös kääntöpuoli, joka on estänyt mua tänne kirjottamasta, nimittäin se lähtö lähenee ihan kaikilla vaihtareilla. Siis tämä on ihan sanoikuvailemattoman hirveetä vaan kattoa vierestä kun kaverit lähtee ja pakkailee, ja ite tietää että se omakin vuoro on tulossa. Ei sillä, olen ihan innoissani lähdössä tapaamaan perhettä ja ystäviä ja elämään Suomielämää, mutta voisin skipata tän loppuajan stressin pakkaamisesta, ihmisten näkemisistä, tuliaisista ja äääärgh ihan kaikesta. Ja sinä joka olet nyt tulossa kertomaan mulle, kuinka olen vähintäänkin maailman toisiksi huonoin ihminen, koska mun pitäisi olla nyt maailman onnellisin kun tän vuoden olen saanut kokea, mutta sitten valitan kun pitää lähteä, niin pahoitteluni en voi mun tunteille mitään. Kyllähän monet ihmiset ovat esimerkiksi ostaneet koiran, vaikka hyvin ovat tienneet että se tulee kuolemaan ja surrut pitkään sitten koiran kuoltua. Elämästä ei tule yhtään mitään jos jättää jotain tekemättä sen takia, että se saattaa tuottaa sulle kyyneliä.
ftselina 020 ftselina 002 ftselina 011
Noin tunti sitten hyvästelin mun todella läheiseksi tulleen saksalaisen ystävän, kuka lähtee loppuviikosta takaisin kotiinsa. Tollaiset hyvästelyt ei kyllä ole todellakaan vaihtovuoden parhaimpia puolia. Miks näinkin upeella asialla kuin vaihtovuosi pitää olla niinkin hirveä kääntöpuoli, kuin kaiken upean taakse jättäminen ja ihmisten hyvästely vaan siinä toivossa että kyllä me ehkä-vissiin-kai tullaan tapaamaan. Tämä on muutenkin erittäin jänskää aikaa, koska joka kerta kun avaan kännykän tai koneen, joku ilmoittaa lähdöstää takaisin kotimaahan jollain tavalla. Tällä tavalla niitä lähtöön liittyviä ajatuksia ei pääse ainakaan millään karkuun. 
ftselina 016 ftselina 004 ftselina 010
Nyt kun ollaan saatu päivän valittelut pulkkaan, niin voisin vaikka kertoa viimepäivistä. Mun ensimmäinen lomaviikko ei ollut mitenkään extreme, mikä on musta ihan positiivista. Oli kiva vähän keräillä ajatuksia (tosin tuloksetta) ja tehdä vaan sitä mitä ikinä huvittaa. Olin ainakin shoppailemassa, parikin kertaa ulkona syömässä, joista toinen oli Vietnamilaisessa ravintolassa, kävin elokuvissa katsomassa The Fault in Our Stars, joka oli ihan katsomisen arvoinen elokuva ja tämän lisäksi Skypettelin. Mun kaverin (kenen kanssa ollaan tultu läheisemmiksi vasta tässä loppuaikoina) perhe on ihan hullun ihana, kun ovat todella innoissaan musta ja ovat ottaneet tavoitteeksi tehdä mun kanssa kesäloman joka viikko jotain mulle uutta. Ollaan oltu jo sushibuffetissa, jossa maistoin ensimmäistä kertaa muuten sushia namnam ja just tuolla Vietnamilaisessa buffetissa ja Vietnamilaisessa ruokakaupassa.  Toki ollaan oltu myös shoppailemassa ja leffassakin, mitä täällä olen muuta muukin kertaa harrastellut. Torstaina on Intialaisen buffetin vuoro ja samalla käydään kiertämässä eräskiinnostavan kuuloinen Human Body museonäyttely. Ovat myös viemässä mua Chicagoon, baseball peliin ja uusiin ruokapaikkoihin. Oon kyllä tosi kiitollinen tollasille ihmisille ketkä jaksavat tehdä sun vaihtovuodesta vieläkin upeamman.
ftselina 017 ftselina 013
ftselina 006
Tämän viikon maanantaina menin sitten mun saksalaisen kaverin, Selinan, luokse yöksi. Käytiin illalla purjehtimassa Selinan hostiskän kaverin veneellä ja mäkin ohjasin paattia ilman että ketään hukkui?! Tämä tiistaipäivä sitten vietettiin vaan yhdessä kaikenlaista kivaa tehden ja opin mm. kokkaamaan saksalaisia pannukakkuja. Ja niinkuin aikasemminkin sanoin, tässä illalla sitten hän ja hänen hostiskä tuli saattamaan mut kotiin ja hyvästeltiin..
Yritän olla nyt miettimättä koko asiaa, mikä on toisaalta kylläkin ihan mahdotonta. Mulla on vielä tasan kolme viikkoa ennen kuin olen Suomessa, joten kyllä aikaa pitäisi olla! Tosin olen varma, että tulen jättämään kaiken ihan viime tippaan, koska en saa päähäni että munkin lähdön aika koittaa joskus. Miksi mä muka täältä minnekkään lähtisin, tähän on mun koti? Voivoi, kyllä tämä tästä tai pakkohan tämän on! Ja hei muuten, nyt on pakko hehkuttaa mun viimeistä kuukausi päivää, mikä oli 8.6 maanantaina, jolloin mun lähdöstä tuli täyteen tasan 10kk. Oon varma että jokaisen kuun kahdeksas päivä tulee kolahtamaan muhun vielä pitkään, koska joka kahdeksas päivä olen tajunnut kuinka pitkään olen täällä ollut. Tämän vuoden 8.8 (eli mun viime vuoden lähtöpäivä) tulee kans olemaan erittäin spesiaali, sillä silloin starttaa jo aika pitkään suunnitellut vaihtarikemut! En kyllä jaksaisi odotta. Tähän loppuun haluan jakaa vielä viikonloppuna julkaisemani videon Suomen ja USAn kaverisuhteiden eroista, joten kurkkaappa jos kiinnostusta löytyy. :)
Tsempit kaikille vaihtareille ja kaikki lomalaiset nauttikaa nyt vihdoin ja viimein täällä olevasta lomasta! Jos sulla on jokin postaus, minkä ehdottomasti haluaisit mun tekevän, voit heittää ehdotuksesi kommenttiboksiin. Kysymyspostauksen teille teen parin viikon sisällä varmasti, joten voitte alkaa päässänne muhia jo kysymyksiä. ;)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

GRADUATION 2K14

"Nyt kun kirjoitan tätä on torstai-ilta. Huomenna mulla on vika päivä High Schoolissä. Ikinä. Tai onhan mulla silloin sunnuntaina graduation, mut ei nyt lasketa sitä. En tajua miten aika on mennyt näin nopeesti, sillä muistan kun menin tonne kouluun ekaa kertaa! Muistan kun kierrettiin momin kanssa koulua ja etittiin 15 minuutin verran rappusia yläkertaan. Muistan kun eksyin käytävillä ja en millään löytänyt mun lokeroa. Muistan kun yritin jotain 20 kertaa avata mun lokea ja se ei auennut sitten millään. Muistan kun ketään ei tiennyt kuka mä olen ja mä en tuntenut tyyliin ketään. Ekojen päivien jälkeen en olis ikinä uskonut et selviin tosta koulusta, sillä opiskelu englanniksi vielä tuntemattomien ihmisten kanssa tuntui ihan mahdottamalta. High School ei oo kuitenkaan ollut mun lempparijuttu ja olen monet monet kerrat istunut tunneilla ihan raivokohtauksen partaalla, kun on meinannut mennä jenkkeihin ja heidän käytäntöihin hermot. Oon kokenut niin monta awkward momenttia, etten oo elämässäni hävennyt niin paljon kuin tuossa koulussa. Niin monet kerrat oon joutunut 'alistumaan' ja kysymään neuvoa. Toi koulu on muuttanu mua niin paljon ja ollut todella suuressa osassa mun vuotta ja sen takia nyt on ihan kamala fiilis. Mulla ei ole tuolta koulusta amerikkalaisista oikein ketään sydänystäviä, mutta sitäkin enemmän ihmisiä keiden kanssa voi jutella ja kävellä käytävillä. He on sellaisia ihmisiä, joita ei tuu vapaa-ajalla paljoakaan nähtyä ja kun huomenna, perjantaina marssin koulun ovista ulos, tiedän etten moneenkaan heistä tule enää törmäämään. Mun tulee ikävä sitä mun vieressä istuvaa maailman ihqteinintä tyttöä, kuka on just kun amerikkalaisista leffoista ja mun tekis mieli kuristaa se joka päivä. Mun tulee ikävä mun tökkijää, eli jätkää joka aina pelästyttää mut jostain nurkan takaa ja tökkäsee käteen. Mun tulee ikävä yearbook luokassa mun vieressä olevaa jätkää, kuka on maailman energisin ja aina latomassa jotain faktoja pöytään milloin mistäkin. Mun tulee kans ikävä mun freshmaneistä koostuvaa 5 hengen pöytäryhmää kuvistunnilta, kun joka päivä pääsen kuuntelemaan miten ryhmän tyttö selittää kolmelle pojalle hänen poikaystävistää, menkoistaa, seksikokemuksistaa ja alkoholin ja huumeiden käytöstä. Mua itkettää ihan hullusti kun mietin etten tuu näkemään paria opettajaa enää. Mulla onkin yks ihan mega ihana opettaja yearbookissa, siis ai hitto se on niin ihana. Vien sille huomenna Jenkki -purkkapussin lahjaksi ja jos jaksaudun askartelemaan jonkin kortin niin vien senkin.. En uskonut, et mulla olis tällästä fiilistä kun koulu loppuu, tä on jotain hirveetä. Nyt kuitenkin yritän selvitä huomisesta päivästä ja lopettaa tän kirjoituksen tähän, koska kaikille tuli varmaankin selväksi, että tuun ikävöimään sellasiakin asioita, joita en osannut arvostaa ja joihin meni enemmän kuin usein hermot."
graduation2 010 graduation2 001 graduation2 019 graduation2 013 graduation2 003 graduation2 035 graduation2 038 Kun viimeisestä koulupäivästä, perjantaista oltiin hengissä selvitty niin oli enää jäljellä vuoden kohokohta, eli graduation. Se järkättiin meidän koululla 1.6 sunnuntaina ja kello yhdeltä kaikki seniorit marssivat täpötäyteen saliin kuuntelemaan Salutatorianin (toisiksi paras oppilas), Valedictorianin (paras oppilas) ja luokan presidentin puheita ja tietysti myös odottamaan oman diplominsa saantia. Kun puheet oli pidetty ja muutama musiikkiesitys kuunneltu, kaikki kävelivät yksi kerrallaan lavalle kättelemään koulun päähenkilöitä ja sieltä marssittiin alas diplomin kanssa! Siinä mulla oli sitten kädessä todistus siitä, että selvisin Union Grove High Schoolin kunnilla läpi. Miten aika meni niin nopeasti, musta tuntuu, että juuri olisin sinne kouluun mennyt ekaa kertaa ja nyt kävelin sieltä vikaa kertaa ulos. Diplomien ja kukkien saannin jälkeen jäätiin ottamaan vielä valokuvia toistemme kanssa ja hetki oli taaskin todella surullinen, koska en tule montaakaan näistä ihmisistä enää ikinä näkemään. Nyt mua kuitenkin enemmän hymyilyttää kuin harmittaa, sillä olen niin niin onnellinen, että sain kokea tuon kaiken. Tuo oli ehdottomasti mun elämän upeimpia kokemuksia. Eikö se joku kliseinen lausahdus mennytkin että "Älä itke, koska se on ohi. Hymyile, koska se tapahttui." toi pätee ainakin muhun nyt. Toisaalta nyt on tosi tyhjä olo.. graduation1 005 graduation1 017 Nyt alkoi siis loma ja nämä pari ekaa päivää on mennyt lähes pelkästään kotona chillaillessa. Ärsyttää vähäsen, koska täältä on tosi paha lähteä minnekkään. Aina tarvis kyydin, jos jonnekkin haluaa mennä. Onneks mulla on kuitenkin enemmän suunnitelmia loppuviikolle. Täällä elellään nyt aika jännää aikaa, koska kokoajan joku vaihtari on lähdössä pois ja sitä omaa vuoroa odotellaan pelokkaasti, innoissaan, kauhulla ja ääks vaikka millä! Maailman ihaninta päästä taas tapaamaan kaikkia kavereit ja oon tosi innoissani odottamassa mun uutta Suomielämää, mutta toisaalta tällä jutulla on tosi kamala kääntöpuoli ja täältä pitää lähteä. Tietysti se uusi Suomielämäkin pelottaa. Kuitenkin anyway, voin tulla juttelemaan fiiliksistä vähän myöhemmin! Tein graduationista myös videon, eli jos jollakulla on innostusta katsoa niin antaa mennä. Muuten palaillaan toivottavasti loppuviikolla ;)
Todella mahtavaa kesälomaa kaikille! Ja tulevat vaihtarit, pian on se aika!