keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

sailing and goodbyes

Moikka! Ette tajuakkaan kuinka kauan olen yrittänyt alkaa kirjottamaan teille, mulla on niin huono omatunto mun kirjottamisuudesta. Ei, en voi todellakaan syyttää liikaa kiirettä, sillä olen lomaillut oikein kunnolla ja parina päiväna olen ehtinyt testaamaan kaikki mahdolliset sängyllä makaamisasennotkin. Kuitenkin tällä upeella amerikkalaisella lomalla on myös kääntöpuoli, joka on estänyt mua tänne kirjottamasta, nimittäin se lähtö lähenee ihan kaikilla vaihtareilla. Siis tämä on ihan sanoikuvailemattoman hirveetä vaan kattoa vierestä kun kaverit lähtee ja pakkailee, ja ite tietää että se omakin vuoro on tulossa. Ei sillä, olen ihan innoissani lähdössä tapaamaan perhettä ja ystäviä ja elämään Suomielämää, mutta voisin skipata tän loppuajan stressin pakkaamisesta, ihmisten näkemisistä, tuliaisista ja äääärgh ihan kaikesta. Ja sinä joka olet nyt tulossa kertomaan mulle, kuinka olen vähintäänkin maailman toisiksi huonoin ihminen, koska mun pitäisi olla nyt maailman onnellisin kun tän vuoden olen saanut kokea, mutta sitten valitan kun pitää lähteä, niin pahoitteluni en voi mun tunteille mitään. Kyllähän monet ihmiset ovat esimerkiksi ostaneet koiran, vaikka hyvin ovat tienneet että se tulee kuolemaan ja surrut pitkään sitten koiran kuoltua. Elämästä ei tule yhtään mitään jos jättää jotain tekemättä sen takia, että se saattaa tuottaa sulle kyyneliä.
ftselina 020 ftselina 002 ftselina 011
Noin tunti sitten hyvästelin mun todella läheiseksi tulleen saksalaisen ystävän, kuka lähtee loppuviikosta takaisin kotiinsa. Tollaiset hyvästelyt ei kyllä ole todellakaan vaihtovuoden parhaimpia puolia. Miks näinkin upeella asialla kuin vaihtovuosi pitää olla niinkin hirveä kääntöpuoli, kuin kaiken upean taakse jättäminen ja ihmisten hyvästely vaan siinä toivossa että kyllä me ehkä-vissiin-kai tullaan tapaamaan. Tämä on muutenkin erittäin jänskää aikaa, koska joka kerta kun avaan kännykän tai koneen, joku ilmoittaa lähdöstää takaisin kotimaahan jollain tavalla. Tällä tavalla niitä lähtöön liittyviä ajatuksia ei pääse ainakaan millään karkuun. 
ftselina 016 ftselina 004 ftselina 010
Nyt kun ollaan saatu päivän valittelut pulkkaan, niin voisin vaikka kertoa viimepäivistä. Mun ensimmäinen lomaviikko ei ollut mitenkään extreme, mikä on musta ihan positiivista. Oli kiva vähän keräillä ajatuksia (tosin tuloksetta) ja tehdä vaan sitä mitä ikinä huvittaa. Olin ainakin shoppailemassa, parikin kertaa ulkona syömässä, joista toinen oli Vietnamilaisessa ravintolassa, kävin elokuvissa katsomassa The Fault in Our Stars, joka oli ihan katsomisen arvoinen elokuva ja tämän lisäksi Skypettelin. Mun kaverin (kenen kanssa ollaan tultu läheisemmiksi vasta tässä loppuaikoina) perhe on ihan hullun ihana, kun ovat todella innoissaan musta ja ovat ottaneet tavoitteeksi tehdä mun kanssa kesäloman joka viikko jotain mulle uutta. Ollaan oltu jo sushibuffetissa, jossa maistoin ensimmäistä kertaa muuten sushia namnam ja just tuolla Vietnamilaisessa buffetissa ja Vietnamilaisessa ruokakaupassa.  Toki ollaan oltu myös shoppailemassa ja leffassakin, mitä täällä olen muuta muukin kertaa harrastellut. Torstaina on Intialaisen buffetin vuoro ja samalla käydään kiertämässä eräskiinnostavan kuuloinen Human Body museonäyttely. Ovat myös viemässä mua Chicagoon, baseball peliin ja uusiin ruokapaikkoihin. Oon kyllä tosi kiitollinen tollasille ihmisille ketkä jaksavat tehdä sun vaihtovuodesta vieläkin upeamman.
ftselina 017 ftselina 013
ftselina 006
Tämän viikon maanantaina menin sitten mun saksalaisen kaverin, Selinan, luokse yöksi. Käytiin illalla purjehtimassa Selinan hostiskän kaverin veneellä ja mäkin ohjasin paattia ilman että ketään hukkui?! Tämä tiistaipäivä sitten vietettiin vaan yhdessä kaikenlaista kivaa tehden ja opin mm. kokkaamaan saksalaisia pannukakkuja. Ja niinkuin aikasemminkin sanoin, tässä illalla sitten hän ja hänen hostiskä tuli saattamaan mut kotiin ja hyvästeltiin..
Yritän olla nyt miettimättä koko asiaa, mikä on toisaalta kylläkin ihan mahdotonta. Mulla on vielä tasan kolme viikkoa ennen kuin olen Suomessa, joten kyllä aikaa pitäisi olla! Tosin olen varma, että tulen jättämään kaiken ihan viime tippaan, koska en saa päähäni että munkin lähdön aika koittaa joskus. Miksi mä muka täältä minnekkään lähtisin, tähän on mun koti? Voivoi, kyllä tämä tästä tai pakkohan tämän on! Ja hei muuten, nyt on pakko hehkuttaa mun viimeistä kuukausi päivää, mikä oli 8.6 maanantaina, jolloin mun lähdöstä tuli täyteen tasan 10kk. Oon varma että jokaisen kuun kahdeksas päivä tulee kolahtamaan muhun vielä pitkään, koska joka kahdeksas päivä olen tajunnut kuinka pitkään olen täällä ollut. Tämän vuoden 8.8 (eli mun viime vuoden lähtöpäivä) tulee kans olemaan erittäin spesiaali, sillä silloin starttaa jo aika pitkään suunnitellut vaihtarikemut! En kyllä jaksaisi odotta. Tähän loppuun haluan jakaa vielä viikonloppuna julkaisemani videon Suomen ja USAn kaverisuhteiden eroista, joten kurkkaappa jos kiinnostusta löytyy. :)
Tsempit kaikille vaihtareille ja kaikki lomalaiset nauttikaa nyt vihdoin ja viimein täällä olevasta lomasta! Jos sulla on jokin postaus, minkä ehdottomasti haluaisit mun tekevän, voit heittää ehdotuksesi kommenttiboksiin. Kysymyspostauksen teille teen parin viikon sisällä varmasti, joten voitte alkaa päässänne muhia jo kysymyksiä. ;)

2 kommenttia:

  1. Muista, että Suomessa odottaa ystävien ja perheen lisäksi myös ruisleipä, lohi ja Fazerin sininen ♡

    VastaaPoista
  2. Hei! Tyksin tästä sun blogista iha hirmusesti!! :) varsinkin ku sä teet aika usein tollasii hauskoi videopostauksii :3 Ja jos saan ehdottaa niin olis tosi kiva jos ehtisit vielä tehdä jonkun videon sun amerikkalaisten kaverien, perheen tai jonkun tutun kanssa!! Ja nauti nyt vielä kunnolla vikat hetket siellä! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3